Astiakaapin täydennyksiä

astiat-8

Uusia astioita ja keittiötarpeita tulee hankittua aika harvoin ja lähinnä tarpeeseen. Keittiön rajalliset säilytystilatkin ovat omiaan suitsimaan innokasta keräilyä. Viime syksyn aikana ja ennen joulua tuli kuitenkin tehtyä muutamia hankintoja, joita ajattelin koota näin yhteen postaukseen.

Suurin viimeaikainen ostos keittiöön on ollut pata, sillä sellaista meillä ei ole ollut lainkaan. Minulla oli lahjakortti Keittiöpuotiin, joten päätin investoida Staubin emaloituun valurautapaan. Laadukasta pataa voi käyttää sekä uunissa että liedellä ja sen luvataan olevan pitkäikäinen hankinta. Kansi on niin sanottu vesikansi, jonka voi täyttää kylmällä vedellä, kun pataa käytetään liedellä. Vesi pitää kannen viileänä, jolloin padan sisäpuolella ruoasta nouseva höyry tiivistyy vedeksi kantta vasten ja tippuu takaisin ruokaan. Näin padan sisältö ei pääse kuivumaan pitkässäkään haudutuksessa.

Harmi vain, että pelkkä padan hankkiminen ei näköjään riitä, vaan sitä pitäisi osata myös käyttää! Koska ainoa mieleeni tuleva pataruoka on karjalanpaisti, päätin hankkia inspiraatioksi Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirjan. Osa resepteistä on kyllä vähän liian eksoottisen oloisia omaan makuuni, mutta ainakin gulassia ja haudutettua hernerokkaa pitää talvisäillä kokeilla. Myös Uuden Kuun houkuttelevan näköinen resepti pataleivälle lähtee testaukseen. Onko teillä hyviä reseptejä pakkaspäivien pataruoiksi?

Ennen joulua saimme ison täydennyksen Amforan astioita mieheni perheeltä. Meillä on ollut enimmäkseen sarjan valkoisia lautasia, mutta nyt pääsen kokeilemaan erilaisia kattauksia myös mustin aksentein. Anoppi toi lisäksi näytille uusia maalauskokeiluja Tri-jälkiruokakulhoista. Tuo astian sisäpuolella oleva raita on aina oma suosikkini. Se kertoo myös käsityöstä, sillä koneellisesti tuollainen olisi hankala toteuttaa.

Kolmas hankinta ovat Iittalan (tai oikeastaan alunperin Nuutajärven) Aurora-sarjan punaviinilasit, joiden second hand -alkuperästä kirjoittelinkin jo ennen joulua. Silloin jäi kertomatta, että näitä nimenomaisia punaviinilaseja meillä ei ollut entuudestaan ollenkaan. Taustaksi: Aurora-sarjassa on ollut vuosien mittaan kahdenlaisia valko- ja punaviinilaseja. Jossain vaiheessa alkuperäisiä, 70-luvulla suunniteltuja valko- ja punaviinilaseja kai alettiin pitää tilavuudeltaan pieninä, sillä rinnalle tuotiin suuremmat valko- ja punaviinilasit, joita myytiin viininmaistaja-nimellä. Meidän häälahjaksi toivomamme lasit olivat alkuperäisiä pieniä valkoviinilaseja, ja punaviinilaseiksi toivoimme valkoviininmaistajalaseja. Muistelen logiikan mennen jotenkin niin, että punaviininmaistajalasi oli mielestämme liian suuri. Auroran alkuperäisiä punaviinilaseja puolestaan pidimme jotenkin omituisen muotoisina ja halusimme klassisemmat lasit.

Nyt hankitut lasit ovat siis näitä alunperin hyljeksimiämme punaviinilaseja, eikä niiden koossa tai muodossa ole mielestäni enää mitään vikaa. Näin se mieli muuttuu.

Alla olevassa kuvassa vielä esimerkit meiltä löytyvistä Aurora-laseista: snapsilasi, valkoviinilasi, punaviinilasi sekä valkoviininmaistajalasi. Lisäksi sarjaan on kuulunut ainakin punaviininmaistaja-, likööri- ja kuohuviinilaseja, jälkiruokamaljoja sekä kynttilänjalkoja.

Suupuhalluksen ja käsityön merkit näkyvät sarjan tuotteissa, sillä lasit eivät ole aivan identtisiä. Esimerkiksi ylläolevassa kuvassa näkyy hyvin, miten punaviinilasien suun koossa, lasin muodossa ja jalan yksityiskohdissa on eroja. Iittala lopetti Auroran valmistuksen useita vuosia sitten. Valitettavasti arvelen sarjan kalliin valmistustavan koituneen sen kohtaloksi, kun Iittala on karsinut tuotannossa olevia sarjoja ja siirtänyt valmistusta ulkomaille.

astiat-9

astiat-10

Sivumennen mainitsinkin jo keittiön säilytystilat. Tiukkaa tekee, ja etenkin viinilaseille on hankala löytää tilaa. Täytyy kai katsoa keittiössä pieni konmari-henkinen kierros, jotta kaikelle löytyy paikka!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • Hei! Aiheen ohi kyselisin ostamastasi Burchin Thea Mini Bag -laukusta. Onko ollut hintansa arvoinen? Saako tupsut irroitettua? Entä tuleeko nahkaan helposti raapaleita? Olisin hyvin kiitollinen vastauksesta 🙂

    • Moi Venla! Olen ollut ostokseen todella tyytyväinen. Laukku on pysynyt hyvänä eikä kuvioituun nahkaan ole tullut repaleita tai naarmuja. Tupsut saa halutessaan irti. Ainoa juttu, joka voi aiheuttaa harmia, on laukun läppä. Sen sulkeva magneetti on niin voimakas, että joudun ikävästi taittamaan läppää saadakseni laukun auki. Vielä tästä ei ole tullut jälkiä, mutta ajan kanssa näin voi varmaan käydä jos ei ole varovainen. Huomasit varmaan, että laukku on nyt alennuksessa TB:n omassa verkkokaupassa!

  • Mmm, pataleipä (ja päälle reipas sipaisu kidesuolavoita)! <3 Meillä on sen kanssa vain säilyvyysongelma – se kun yleensä syödään yhdeltä istumalta. Padassa meillä muhii myös nyhtöpossua, kanaa tai muuta lihaa ja juureksia. Ja tuleehan sillä myös jotenkin herkullisempaa lihakastiketta ihan liedelläkin, ehkä sitä malttaa haudutella pidempään kuin normikattilassa.

    • Säilyvyysongelma, hehe! Kiitos vinkeistä! Tuokin on hyvä pointti, että padassa voi laittaa myös ns. tavallisen arkiruoan, vaikka ei olisikaan käsillä aikaa neljän tunnin hauduttamiseen…

  • Burgundinpata maistuu meillä talviruokana koko perheelle. Hauduta sitä paljon ohjeita kauemmin. Itse en juuri välitä lihasta, mutta padan herkkusienet, hillosipulit, salottisipulit ja porkkanat ovat ihania.

    Minulla on Aurora kuohuviinilaseja, mutta menevät kyllä todella helposti rikki ja vuosien saatossa lukumäärä on kovasti vähentynyt. Kauniita kyllä ovat.

    • Mun epävirallinen uudenvuodenlupaus on vähentä lihan syöntiä, joten hyvät kasvispatareseptitkin tulisivat tarpeeseen.

      Aurorat ovat kyllä hauraita! Ehkäpä se on toinen syy niiden tuotannon loppumiseen.

  • Pataruoat ovat parhaita! Mä tykkään haudutella broileria sipuleiden, hillosipulin, salaminpalan, ja yrttien kanssa. Kostuketta antaa paseerattu tomaatti.

    • Kuulostaapa herkulliselta. Broileria ei äkkiseltään miellä pataruoaksi, mutta täytyy ehdottomasti testata!