Päivitys täyskennoiseen kameraan ja mitä se merkitsee blogikuville (ja videoille!)

sony-a7s-3

Aluksi on tehtävä tunnustus: en ole erityisen kiinnostunut valokuvauksesta. En haaveile valokuvaajan työstä enkä jaksa käydä tuntikausien keskusteluja valokuvaustaiteen hienouksista. Sen sijaan minua kiinnostaa lopputulos, kauniit kuvat ja se mitä niillä voi tehdä: viihdyttää, herättää tunteita, kertoa tarinoita, markkinoida ja luoda brändejä. Alkumetreiltä asti olen pitänyt kuvia tärkeimpänä asiana blogissani ja käyttänyt aina järjestelmäkameraa. Varsinkin alussa valokuvaamisen opettelu oli lähinnä pakollinen paha, joka mahdollisti sen, että saatoin julkaista sellaista blogia kuin halusin. Toki nykyään jo nautin rauhallisesta valokuvaushetkestä mutta jos mietin, minkä blogipostauksen vaiheista olisin ensimmäisenä valmis ulkoistamaan taitavalle ammattilaiselle, se olisi kuvien ottaminen. Itse voisin tehdä suunnittelun, stailauksen, kuvien editoinnin, kirjoittamisen sekä blogipostauksen markkinoinnin.

Aloin haaveilemaan uudesta täyskennoisesta kamerasta jo vuosia sitten, mutta niin vain olen pärjännyt tähän päivään asti Canon D550 -järkkärilläni, joka on niinsanottu kroppikennoinen kamera. Täyskennoisen etuja on mm. kuvien parempi dynamiikka (kuvassa on käytettävissä suurempi valoisuusero), laajempi objektiivivalikoima ja pehmeämpi tausta käytettäessä suurta aukkoa esimerkiksi muotokuvauksessa. Usein myös ISO-ominaisuudet ovat paremmat, mikä tarkoittaa että kameralla saa käyttökelpoisia kuvia myös hämärissä kuvausolosuhteissa.

Sinänsä 550D on kyllä erinomainen kamera, ja sen käyttöikää lisäsi huomattavasti se, että siirryin editoimaan kuvia Lightroomilla vuoden 2015 alussa. Jos olet siis harkitsemassa vaihtoa kroppikennoisesta täyskennoiseen mutta et ole vielä perehtynyt kuvankäsittelyyn, suosittelen ensin kokeilemaan sitä. Itselläni on käytössä Adobe Creative Cloudin valokuvausjäsenyys, joka pitää sisällään Lightroomin ja Photoshopin käyttöoikeudet 12,39 euron kuukausihintaan.

Tietyissä asioissa ei kuitenkaan edes kuvankäsittely tehoa. Suurimmaksi osaksi ongelmat tulivat esiin, kun jouduin kuvaamaan kodin ulkopuolella vaihtelevissa olosuhteissa. Kotona jalustalta otetut sisustuskuvat mahdollistivat pitkät, jopa sekuntien mittaiset valotusajat (mikä on siis valokuvauksessa pieni ikuisuus) mutta jos kuvia piti räpsiä vaikkapa pressitilaisuudessa tai messuilla, en saanut kaipaamaani lopputulosta. Toisekseen olin alkanut kaivata parempia video-ominaisuuksia, ja tätä nälkää kasvattivat viime kesänä lainakalustolla kuvatut videot meiltä kotoa ja Lauran luota.

Harkitsin kameravalintaa pitkään. Alun perin olin suunnitellut hankkivani Canonin 6D:n, joka on monen bloggaajan suosiossa, sillä se on täyskennoiseksi edullinen ja kompakti laite. Ajattelin myös, etten halua vaihtaa merkkiä. Toisaalta en ollut hankkinut Canoniin valtavaa objektiiviarsenaalia, joka olisi sitonut minut tiettyyn runkomerkkiin. Sigman 30 mm f1.4, jolla olen pääasiassa kuvannut, oli joka tapauksessa sopimaton täyden kennon kameraan. Niinpä aloin katselemaan vaihtoehtoja laajemmin, huomasin kiinnostuvani eniten Sonyn peilittömistä järjestelmäkameroista. Taustalla oli myös ajatus videokuvauksesta, ja elän edelleen siinä käsityksessä, että Sonyn video-ominaisuudet ovat edistyneemmät kuin vastaavan hintaisissa Canonin järjestelmäkameroissa. Monista toisilleen sukua olevista malleista valitsin lopulta α7S:n, jossa on mm. mahdollisuus kuvata korkearesoluutioista hidastettua videota ja josta löytyy myös 4K-videovalmius. Mallista on julkaistu jo paranneltu ii-versio, mutta budjetti ei valitettavasti venynyt siihen asti.

Sonyn etu on myös sen koko. Peilitön järjestelmäkamera on pieni ja kevyt, mikä on hyödyksi videokuvauksessa erityisesti vakaimia käytettäessä. Monella bloggaajalla on nykyään varsinaisen työkameran lisäksi laukussa kulkeva minijärkkäri, mutta itse uskon pärjääväni yhdellä kameralla. Ensimmäiseksi objektiivikseni valitsemani Zeiss Sonnar 35 mm f2.8 on niinikään todella kevyt, joten nykyinen yhdistelmä painaa itse asiassa vähemmän kuin aiempi 550D + 30 mm -kalustoni. Nyt huolenaiheeni onkin lähinnä, näytänkö uskottavalta kuvaajalta, kun kamerani on niin pieni!

Loppuun vielä vertailut siitä, miten kuvan laajuus muuttuu sisustuskuvissa eri polttovälejä ja kennokokoa käytettäessä. Itse olen tällaisia kovasti kaipaillut, sillä olen kiinteäpolttovälisten objektiivien ystävä. Ensimmäinen kuva on otettu vanhalla kalustollani (kroppikennoinen + 30 mm) ja toinen uudella (täyskennoinen + 35 mm). Molemmissa on valintana ISO 100, joten kuvanlaadun erot eivät juurikaan tule esiin. Olen peruuttanut kuvan ottamista varten niin pitkälle kuin mahdollista, ja etualalla oleva kori on noin kolmen metrin päässä. Ihan mukavasti tulee lisäpinta-alaa kuvaan! Tietysti jatkossa olisi tarkoitus hankkia linssejä lisää, mutta jos voi valita vain yhden, tämä 35-millinen on hyvä yleisobjektiivi.

Minä ja uusi kamerani olemme vielä alkutaipaleella, mutta voin myöhemmin jakaa kokemuksiani. Olen joka tapauksessa todella innoissani ja ihan tuntuu, että kalustopäivityksen myötä blogini on vihdoin kasvanut aikuiseksi. Valoisia kuvauspäiviä alkaneeseen lokakuuhun teille kaikille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *