Hamahelmi nenässä ja muita viikon kuulumisia

Tämä viikonloppu helmikuun ja maaliskuun taitteessa on sujunut lähinnä sisätiloissa, mutta tunnen silti jonkinlaista tyytyväisyyttä harmaasta utusäästä, vesisateesta ja sulavasta lumesta. Pieni toivo viriää – voisiko kevät alkaa jo nyt? Ajatuksen kunniaksi ostin Cittarista perjantaipuskan valikoimalla Pirkan ”osta 3, maksa 2” -leikkokukista neilikoita ja tertturuusuja ihanan pastellisissa sävyissä. Edullisia ja kestäviä maljakossa!

Tänään pakenimme loskaa ja märkyyttä Jumboon yhdessä puolen Vantaan ja Keski-Uudenmaan kanssa. Teimme vaateostoksia ja kävimme lounaalla korealaisessa. Lelukaupassakin käytiin, ja 3-vuotias ihasteli barbihyllyn läpi vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Yhtään barbia ei kuitenkaan tällä kertaa ostettu, mutta tytär sai valita mukaansa palapelin. Kotiin tultuaan hän levitti palat saarekkelle ja kokosi kuvan yhdeltä istumalta. Palapelien tekoa on toki harjoiteltu ahkerasti kuten myös piirtämistä, leikkaamista, värityskirjojen värittämistä, muovailua ja hamahelmillä askartelua.

Tämä viikko alkoikin sykettä nostattavasti, kun tytär maanantaiaamuna ennen päiväkotiin lähtöä teki hamahelmityötä tuossa samassa paikassa saarekkeen ääressä. Puuhailin omiani keittiössä, kun tyttö äkkiä ilmoitti, että ”lila hamahelmi meni nenään” ja niin näytti menneen perässä myös etusormi. Yritin tiirailla otsalampun ja pinsettien kanssa helmen perään, mutta eihän siitä mitään tullut ilman kunnon välineitä.

Tein nopean tilannearvion: maanantaiaamuna terveysasemalle pelkkä puhelinjono olisi todennäköisesti parin tunnin mittainen, ja vaikka itselläni olikin töissä iltavuoro, mitään takeita nopeasta hoitoon pääsystä ei ollut. Päädyimme siis yksityiselle lastenlääkäriasemalle, jossa korvalääkäri pihdeillään nopeasti noukki helmen vasemmasta sieraimesta – ja kyllä, se oli lilan värinen.

Ai sentään, mikä klassikko! Itse olen juniorina tehnyt saman tempun pajunkissalla. Täytyihän sitä testata, miltä sellainen nenässä tuntui. Kumma kyllä, kumpikaan pojista ei ole nenätemppua tehnyt, mutta ainakin yksi legoukon lippis on syöty (ja tullut ulos) ja mitähän vielä.

Uuteen viikkoon!