Heh, hauska että muillakin on samanlaisia muistoja. Mun vanhemmat oli opettajia myös lukiossa ja erityisen noloa heidän mielestään olisi ollut asioida samalla hyllyllä kuin oppilaansa.

Äitini oli opettaja, eikä koskaan olisi voinut käydä lähi Alkossa, siellä olisi voinut törmätä oppilaiden vanhempiin! En ihan ymmärtänyt tätä ajattelutapaa, olisihan se voinut yhtä hyvin olla noloa näille vanhemmille törmätä lapsen opettajaan Alkossa.

No tutut kasvothan siellä blogissanne tulivat vastaan! Hauskaa, että törmätään näin virtuaalimaailmassa. Teillä blogin ja päivätyön aihe tosiaankin kulkevat mukavasti käsi kädessä, mun ei kuitenkaan ole tarkoitus jaella täällä sääennusteita 😀 Vuosien varrella olen alkanut ajattelemaan samoin kuin sinä, eli vähät muista ja muiden mielipiteistä. Kymmenen vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin kirjoittanut näin avointa kuvapäiväkirjaa itsestäni, mutta eipä olisi toisaalta tullut monelle muullekaan… Nykyään blogeja on niin valtavasti ja näkyvyydestä myös kilpaillaan, että kasvojen näyttäminen ei oikeastaan ole iso juttu, paitsi tietysti kirjoittajalle itselleen.

Se, mitä en tässä tekstissä käsitellyt, on että joissain blogeissa kasvottomuus kuuluu asiaan ja salaperäisyyden verho on yksi niistä asioista, jotka saavat seuraamaan blogia. Ehkä sinun blogisi on yksi niistä?

Hehe, joo kyllä olet varmaan aika samat fysiikat ja matematiikat lukenut kuin minäkin:D Meteorologiahan on oikeastaan fysiikan suuntautumisvaihtoehto. TV-hommiin päädyin kuten useimmat, puolivahingossa, mutta olen tykännyt työstäni tosi paljon. Työpäiväni aikana laadin ennusteen ja säägrafiikat, teen toimittajan kanssa juttuja ja videoita verkkoon ja esiinnyn tv-lähetyksissä. Tässä jutussa on käsitelty aihetta lisää, eri kanavilla on tietysti vähän eri hommat:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kurkkaa-kulissien-taakse-tallaisia-ovat-tv-meteorologien-tyopaivat/3522390

Vapaapäivinä teen vietän enimmäkseen aikani perheen kanssa ja kirjoitan tietenkin tätä blogia. Ihan tavallisia juttuja siis!

Näinpä. Eikö sen pikemminkin pitäisi olla osoitus moniosaamisesti, meriitti siinä missä kuntosaliharrastus, venäläisen kirjallisuuden lukeminen tai vapaaehtoistyö?

Omat vanhempani olivat opettajia pienellä paikkakunnalla ja muistan kyllä, että tietynlainen kansankynttilän imago piti perheessä säilyttää. Vanhempani eivät koskaan esimerkiksi asioineet paikkakuntamme Alkossa – nyt se tuntuu lähinnä huvittavalta. Mutta aavistan suunnilleen, mistä puhut. Sen sijaan tuo mitä sanoit nuorten opettajien työllisyystilanteesta on minulle uutta. Luulin, että opettajat revitään suunnilleen koulunpenkiltä töihin. Ilmeisesti työtilanne on vähän paikkakuntasidonnaistakin, ihan kuten lääkäreillä.

Jos mielesi kovasti tekee perustaa blogi, kannustaisin sinua aloittamaan. Senhän voi tosiaan tehdä niin varovaisesti ja anonyymisti kuin haluaa ja hakea vähitellen omaa tapaansa blogata. Asukuvat ovat mielestäni ainoa, jossa kasvottomuus voi muodostua ongelmaksi. Toisaalta sitäkin voi kiertää esim. julkaisematta suoria kasvokuvia – jos katsoo aina vähän sivulle tms. ei kasvosta oikeasti saa sellaista kokonaiskuvaa, että tunnistaisi vastaantullessa. Toisaalta tutut kyllä tunnistavat, kun blogiin löytävät, se on tässä pikkumaassa vain hyväksyttävä. 😀

Ja tosiaan nuo poliitikot, pääministerimme mukaan lukien. Joka vielä jopa itse kirjoittaa suuren osan twiiteistään, eikä luota PR-henkilöidensä näppäimistöön. Ilmeisesti koko touhu on vain liian uutta suurelle osalle väestöstä. Toisaalta Stubbin nousu nykyiseen asemaansa on varmasti osaltaan somettamisen (ja brändäyksen) ansiota.