Minäkin olen miettinyt että pitäisikö vain antaa mennä ja olla tyylikkäästi harmaantuva lady. Mutta pelkään että lopputulos olisi enemmänkin ”Lissu 40 v. Vantaalta” kuin ”Audrey Hepburn 60-vuotiaana”.

Mielenkiintoista mitä sanoit punapigmentistä. Mulla kanssa kampaaja on sanonut, että nykyisin pitää laittaa tyveen paljon kylmempää sävyä kuin aiemmin. Muuten tulee punertava ja nopeasti haalistuva juuri.

Ongelma sen sijaan on, että punapigmentti puskee nykyisin värjäyksessä läpi ja vaaleilla väreillä tulee kampaajallakin helposti todella keltaista kaikista vippaskonsteista huolimatta.

Äitini on vakuuttunut, että hänen harmaantumisensa alkoi stressistä, mutta aloimme harmaantumaan kuta kuinkin saman ikäisinä. No, olen kyllä kohtalaisen kova stressaamaan…

Joo, saman kuusi viikkoa olen havainnut täällä kriittiseksi rajaksi! Minäkin taidan kallistua geenien puolelle. Olisi tosin mielenkiintoista tietää, onko harmaantumisen stressiteoria ihan vain urbaani legenda vai onko sillä jotain tieteellistä perää.

Mulla taitaa olla luonnostaan aika sama väritys kuin sinulla. Eli tumma kyllä, mutta tykkään kiillottaa väriä ja parantaa hiusten kuntoa värjäämällä. Onneksi olkoon synttärinä! Toivotaan, että harmaat pysyy siellä vielä pitkään loitolla!

Näinpä se taitaa olla. Haastattelin äitiäni aiheesta ja kyllä hänkin oli havainnut ensimmäiset harmaat jo kolmenkympin puolella. Kokonaan harmaantuminen kesti kuitenkin pitkään, ja hiusten värjäämisenkin hän aloitti kokonaan vasta lähempänä viittäkymppiä.

Mullakin on vuodessa ilmaantunut niin paljon lisää, että huh huh. Toisaalta voisihan siitä tehdä statementin, lakata värjäämästä ja olla sellainen tyylikkäästi harmaantuva leidi.

Hyvä idea, jos olisin kymmenen vuotta vanhempi.

Pakko olla näin… blondeilla todellakin on hauskempaa!