Laminaatista keraamiseen laattaan eli kun vaihdoimme alakerran lattiamateriaalin

Vastasin hiljan Instan yksityisviesteissä kysymykseen lattiamateriaalistamme ja tajusin samalla, etten ole vieläkään tehnyt postausta alakerran laminaattilattian vaihdosta keraamiseen laattaan. Osaksi tämä on saattanut johtua siitä, että ne pahamaineiset viimeiset listat asennettiin vasta tänä kesänä, joten en ole voinut ottaa loppukuvia blogiin. Ihan ensiksi haluaisinkin kertoa teille listoista: nimittäin tämän projektin yhteydessä olisi ollut mahdollista toteuttaa pitkäaikainen haaveeni listattomuudesta, sen verran hyvä kipsilevyseinän ja laatan saumasta tuli.

Päädyin kuitenkin itse toivomaan lattialistoja – ensinnäkin siksi, että ikkunoiden ja oviaukkojen ympärillä on listat joka tapauksessa. Toisekseen kipsilevy ottaa helposti itseensä sekä raivoimuroinnista että kaikenlaisista kulkupeleistä. Nyt kun meille on pian tulossa uusi taaperokärryllä hurjastelija, näen listat hyvin tarpeellisena seinän suojaamisen kannalta. Pyörsin mieleni jopa siinä määrin, että alakertaan asennettiin aiempaa korkeammat, 70 mm leveät listat. Näissä on se etu, että yksi lista riittää peittämään ikkunoiden alareunat kokonaan eikä näin ollen ollut tarvetta samanlaiselle päällekkäisten listojen hässäkälle kuin aiemmin.

Aiemmin lähes koko talossa (kylpy- ja wc-tiloja sekä kodinhoitohuonetta lukuunottamatta) oli vaalea, lähes valkoinen puukuvioitu laminaattilattia. Vuosien mittaan lattiasta tuli paljon kyselyitä, joihin en kuitenkaan osannut vastata juuri mitään, sillä materiaali oli talon alkuperäisten omistajien valitsema, enkä tiennyt sen valmistajaa. Minulla ei edelleenkään ole mitään laminaattia vastaan – päinvastoin, se voi olla todella kaunis, helppohoitoinen ja kestävä erityisesti lapsi- ja eläinperheitä ajatellen. Kymmenen vuoden ikään ehtinyt laminaatti osoitti kuitenkin jo rispaantumisen merkkejä erityisesti keittiössä ja eteisessä. Tämä onkin laminaatin ikävin puoli – sitä ei voi hioa tai korjata oikeastaan mitenkään, vaan lohkeillessaan se näyttää juuri siltä mitä se on: rikkinäiseltä muovilta.

Olisin mielelläni valinnut ainakin olohuoneen uudeksi lattiamateriaaliksi jonkin kauniin vaalean parketin, mutta eteisessä ja keittiössä se ei oikein tullut kysymykseen. Alakerta on pitkälti yhtä suurta avonaista tilaa, jossa ei ole luontevaa kohtaa lattiamateriaalin vaihdokselle. Keskellä tilaa oleva takka kaipasi myös ympärilleen paloturvallista materiaalia; aiemmin meillä oli lasilevyt laminaatin päällä takan molempien luukkujen edessä, mutta levyt liukuivat helposti paikoiltaan ja niiden alle kerääntyi roskaa. Luonnollinen ratkaisu oli, että koko alakertaan laitettaisiin sama materiaali. Meillä se ratkaisu oli keraaminen laatta, niin suuri kuin asentamisen kannalta olisi käytännöllistä. Minulla on sellainen olo, että laattalattiat olivat suositumpia vuosituhannen alussa, kun taas nykyään laitetaan mielummin esimerkiksi mikrosementtiä, epoksia tai jokin muu massalattia, joista minulla ei ole asiantuntemusta enkä edes tiedä, olisiko sellaista pystynyt remonttikohteeseen tekemään. Itseäni joka tapauksessa viehättää laattalattian klassisuus ja vaihtoehtojen moninaisuus.

Laattalattiassa oli sekin hyvä puoli, että asennus oli mahdollista tehdä osa kerrallaan. Mies teki työn itse, aloitti eteisestä ja eteni keittiön ja ruokailutilan kautta olohuoneeseen. Tämä tapahtui reilun puolen vuoden aikana ja mm. keittiö nostettiin viime kesänä pois paikoiltaan laatoitustyön ajaksi. Viimeinen ponnistus oli saada laatta portaiden alle ja se olikin aikamoinen taikatemppu, jonka toteutusta jätän teidät pohtimaan. Sen verran voin kertoa, että pari päivää kuljimme yläkertaan tikkaita pitkin esikoisen huoneen ikkunasta, mikä varmasti vahvisti mainettamme naapurustossa.

Laatta on Laattapiste Collectionin Kap Verde 75 cm x 75 cm kokoisena ja värissä tuhka. Sävyssä haettiin pomminvarmaa ratkaisua, jossa kaikki arjen jäljet eivät heti näkyisi. Kymmenen vuotta valkoisen lattian kanssa eläneenä uusi väri on kieltämättä ollut helpotus. Liian vaaleaa laattaa ei haluttu senkään vuoksi, että sen kaveriksi joutuu käytännössä laittamaan hyvin vaalean saumauksen, joka sitten puolestaan tummuu helposti. Mutta ainahan saumat ovat hankalia – tummat saumat haalistuvat, vaaleat tummuvat. Jopa meidän pomminvarma harmaa saumamme on jo tummunut keittiössä ja eteisessä, mutta vähänpä tuo arjessa haittaa.

Huonona päivänä ajattelen, että olisi sittenkin pitänyt laittaa hieman vaaleampi ja lämpimämpi sävy, mutta suurimman osan aikaa olen tyytyväinen materiaalin vaihtoon. Pelkäsin, että laattalattia tekisi tilasta kolkon ja entistä kaikuisamman, mutta akustisesti en ole huomannut eroa. Mattapintainen laatta yhdistettynä vesikiertoiseen lattialämmitykseen tuntuu ihanalta jalan alla talviaamuisin eikä koskaan nitise tai natise. Parhaimmillaan laatan ominaisuudet ovat eteinen-keittiö-akselilla, mutta eipä se ruokailutilassakaan haitaksi ole. Olohuoneessa paksu villamatto pehmentää tunnelmaa.

Yläkerrassa meillä on vielä valkoinen laminaatti, mutta siellä käytön jälkiä ei liiemmälti ole. Jos lattiaremontti tulee ylhäällä ajankohtaiseksi, kallistun ensisijaisesti parkettiin, makuuhuoneessa voisin harkita jopa kokolattiamattoa. Onneksi nykyään on niin paljon hyviä vaihtoehtoja, ja materiaalit ovat kehittyneet valtavasti viime vuosikymmeninä – mikä tietysti tekee valinnasta entistä vaikeampaa.

Valkoinen lattia on ollut ihastelun aihe blogissani jo pitkään, joten tuotinkohan kauhean pettymyksen vaihtamalla lattian väriä? Yllä yritin kuitenkin avata perusteluja ratkaisulle. Miltä lattia teidän silmäänne näyttää?

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Avainsanat

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

arkistojen aarre

Modernin maalaistyylin jäljillä

Aiemmassa postauksessa kerroin, että klassinen mutta kuitenkin moderni maalaistyyli on alkanut viehättää viime vuosina yhä enemmän. Sain Lauralta postaustoiveen kertoa vähän tarkemmin, minkälaista tyyliä sillä…

keskustele

4 keskustelu

  1. 8.18.22
    Tanja said:

    Hei Liisa,

    Tanja Ylitorniolta haluais liittyä mukaan lukijaksi 😀

    • 8.18.22
      lisbet said:

      Tervetuloa, taisitkin jo liittyä sähköpostilistalle 🙂

  2. 8.20.22
    Taina said:

    Hyvältä näyttää!❤️ Meillä oli keväällä keittiöremontti, alunperin olisin halunnut saumattoman lattian keittiöön tai toisena vaihtoehtona parketin jatkumaan keittiössä, kun ovat samaa tilaa. Saumattomaan lattiaan ei löytynyt tekijää ja parkettia ois pitänyt vaihtaa kahdesta muusta huoneesta (aukeavat olohuoneesta), joten järkevin vaohtoehto oli isohko laatta majdollisimman pienin saumoin. 60×60 laattaan päädyin ja yllätys on ollut iso, kun ratkaisu on osoittautumut erittäin hyväksi. Aiemmin keittiön tasot olivat alempana, mutta silti selkäni väsyi, kun tein jotain pidempään keittiössä. Ilmeisesti laatan pinnalla on vaikutusta asiaan, sillä selkäni tykkää iudesta keittiöstä, eikä selkää enää särje. Vanhaa laattaa on eteisessä ja kodinhoitohuoneessa, ehkä jossain vaoheessa vaohdamme nekin.

    • 8.22.22
      lisbet said:

      Kiitos <3 Luinkin jo keväällä teidän keittiöremontista kaikkine mutkineen, mutta lopputulos näyttää hyvältä! Ja eikö vain ole laatta mukava jalkojen alla. Laatassa on tosiaan se hyvä puoli, että ei tarvitse kaikkea remontoida kerralla, kunhan vain jemmaa materiaalia varastoon. Meillä kävi niin, että vaikka käyttämäämme laattaa oli liikkeen varastossa paljon ja ajattelimme, että haemme sitten lisää tarpeen mukaan, tuotantoerä ehti vaihtua välissä. Piti jännittää, tuleeko uudessa erässä ihan eri näköistä kuviointia. Ei onneksi tullut eikä värissäkään ollut sävyeroa.