
Tänään alakerran wc:n tasolla: pukinkontista paljastunut Dolce & Gabbanan Q -parfyymi. Ja vieläpä sen intense-versio, syvän kirsikkainen tuoksu. Kaunis pullo on saanut jäädä esille, mutta tosiasiassa käytän hajuvesiä nykyään vain harvoin. Töissä avokonttorissa tuoksujen käyttöä ei suositella eivätkä ne oikein vastaanotollekaan sovi. Viime vuonna tyhjensin itse asiassa laatikoistani kaikki sinne käyttämättä jääneet tuoksut. Lahja on kuitenkin ihana, pitää ottaa se käyttöön.
Käytättekö te vielä tuoksuja ja miksi/miksi ette?



Lisäksi tarjoilen teille peiliselfien aamuvuoron jälkeisiltä päivätorkuilta nousseesta bloggaajasta, jolla on vielä työmeikki kasvoillaan. Olette viime päivinä jättäneet paljon kommentteja, kiitos niistä kaikista! Instagramista lähtö synnytti luonnollisesti keskustelua. Myös tekoälykuviin tuli hyviä pohdintoja. Lauantaisen asupostauksenkin kommenttiosasto täyttyi kannustavista kommenteista. Otan tänä iltana aikaa vastatakseni niihin.
Kauniissa pullossa tuo gabbanan q. Minulla todellakin tuoksut ovat jääneet jonnekin historiaan. Aikanaan työskennellessäni kosmetiikkafirmassa tuoksut kuuluivat niin arkeen kuin juhlaankin. Nyt tuoksut muistuttavat olemassaolostaan vain tyttäreni vierailujen yhteydessä. Trendinä tuntuu olevan tämä tuoksuttomuus monissa julkisissa paikoissa. Oikeastaan inspiroiduin hieman pohtimaan, josko piristäisi kevättä jollain hennolla kukkaistuoksulla. Kiva tuo Lindex college, joka vilahtaa bloggaajan peilissä 😊
Nuorempi polvi tuntuu tosiaan löytänneen tuoksut. Meilläkin eniten (liikaa) hajusteita käyttää teinipoika. Juuri yksi päivä haistelin hänen talvitakkiaan, ai mikä tuoksujen sinfonia! Merci 🙂 college on arkisuosikkini.
Voi tuoksut ovat ihania! Rakastan raikkaita, keveitä tuoksuja. Hieman runsaamman tuoksun voin laittaa juhliin. Tuoksun käytön salaisuus on, että ympäristö saa vain vaivihkaisen, raikkaan tuulahduksen lähelläsi. Raskaat tuoksupilvet ovatkin kamalia. Käytän mielelläni laadukkaita tuoksuja, jotka kestävät iholla, mutta niitä ei ruiskutetaan mielin määrin. Raikas tuoksu saa arkeen hieman kohotusta ja freesin olon. Ensimmäisen tuoksun sain yhdeksän vuotiaan ja ilmeisesti jäin koukkuun.
Itsekin olen yleensä valinnut kevyitä kukkaistuoksuja, mutta mikä ettei sitä voi kokeilla tällaista syvempääkin välillä. Minusta parasta tuoksuissa on se, miten niihin helposti liittyy muistoja. Ensimmäinen tuoksumuistoni on äidin kaapista testailtu Madame Rochas, ai että siinä oli silmiä kirvelevä alkoholin haju ainakin siihen aikaan! Teini-iässä käytin Salvador Dalin Lagunaa (koska eräs poika, johon olin ihastunut, oli kehunut kyseistä tuoksua), ja siihen vasta muistoja liittyykin, aikamala!
Mä en käytä tällä hetkellä mitään tuoksuja, koska mulla ei oikeastaan ole paikkoja, joissa voisin niitä käyttää. Ihanneminä käyttäisi kyllä jotain raikasta tuoksua.
Meillä mies ei halua, että kotona käytetään mitään tuoksuvia tuotteita (mukaan lukien kosmetiikka, kodin ja pyykin puhdistusaineet, tuoksukynttilät ym), samoin meillä kampuksella on tuoksuvat tuotteet kielletty. Kuopuksella tulee päänsärkyä joistain voimakkaista tuoksuista (lähinnä kaupoissa), joten senkin takia tuoksuttomia tuotteita on valittu jo aika kauan. Teinillä on kyllä yksi tuoksu käytössä, sen määrän säännöstelystä on pitänyt vähän keskustella..
Minulla aika sama, että ei oikein tilaisuutta käyttää mutta pidän kyllä ajatuksesta, että käyttäisin jotain kevyttä nimikkotuoksia. Meillä myös teini on löytänyt tuoksut, kuten tuossa ylempänäkin kirjoitin 😀
Tuoksujen käyttö väheni, kun sain ensimmäisen lapsen 16 vuotta sitten. Vauvaa en kaiketi halunnut ärsyttää millään voimakkaalla tuoksulla. Mutta ihan kokonaan hajuvesien käyttö loppui, kun toinen lapsistani sairastui astmaan noin 10 vuotta sitten. Se alkuun vähän harmittikin, mutta ajan oloon huomasin itsekin tulleeni herkemmäksi voimakkaille tuoksuille eikä luopuminen sitten ollut niin vaikeaa. Nyt vaikka lapsen astma on helpottanut, en oikeastaan enää jaksa kovin kiinnostua tuoksuista. Eikä niitä sovi nykyään oikein käyttääkään asiakaspalvelutyössä eikä monissa muissakaan paikoissa… sikäli ihmetyttää, että tuoksuja kuitenkin niin paljon kaupataan.
Ymmärrän hyvin etteivät voimakkaat hajusteet sovi kaikkien terveydelle, ja siksipä ne ovat tosiaan jääneet vähälle käytölle. Toisaalta huomaan kuitenkin olevani pikkuisen kateellinen miehelleni, joka aina töihin lähtiessään suihkauttaa hiukan partavettä. Ja kyllä niitä tuoksuja toden teolla kaupataan. Tänään sain vaateostoksilla mukaani kolme hajuvesitesteriä o_O
Kuvassa on myös ihanat korvakorut! Kerro niistä?!
Tarkat silmät! Helmikorvakorut ovat tulleet lahjana blogiyhteistyön myötä vuosia sitten. Harmi, ettei Helmi on Helmi -verkkokauppaa ole enää olemassa.