Aarteita, ylihinnoittelua ja muita kokemuksia Second Handista

Hyvä lokakuista torstaita sinne! Pyöräytetään päivä käyntiin näillä asukuvilla, joissa komeilee second handina ostettu H&M:n ja Morris&Co:n vuoden 2014 yhteistyömalliston mekko. Olen pitänyt niin paljon siitä aiemmasta mekosta, joka minulla on tästä mallistosta, että päätin hankkia myös tämän Marigold-kuosisen paitamekon. H&M oli kyllä aikaansa edellä malliston lanseeratessaan, sillä William Morris -buumi näyttää saavuttaneen huippunsa vasta aivan viime vuosina. Kaiketi nämä kuviot edustavat kaikkea sitä, mitä näinä kuohuvina aikoina kaipaamme: kodikkuutta, pysyvyyttä ja paluuta ”vanhaan hyvään”. Eikä sekään tietysti haittaa, että kuosien tekijänoikeus raukesi jo ajat sitten ja ne ovat ilmaisia kenen tahansa tuotteissaan käyttää.

Ostin mekon Sellpystä, josta löytyi heti oikean kokoinen, hyväkuntoinen ja halpa yksilö. Tosin heti tuotteen saatuani ja sitä sovitettuani aavistin, miksi mekko on lähes uudenveroinen. En voi sanoa, että tämän vaatteen kaavoitus olisi onnistunut. Mekon vyötärön muodostaa tiukka kaitale, jota pitelee edestä kiinni vain yksi pieni nappi. Jos ei ole erittäin kapeauumainen, nappi pyrkii aukeamaan vyötärön kohdalta pullauttaen navan kaikkien nähtäville. Edellisen omistajan ongelmista kieli se, että napinläpi oli jo valmiiksi venynyt lähes käyttökelvottomaksi.

Näihin kuviin piilotin ongelman pukemalla mekon kanssa vyön, mutta pitää katsoa, mitä pystyn ongelmalle tekemään. Ehkä mekon sisälle voisi ommella erillisen vyötärönauhan, joka poistaisi vedon tuon onnettoman pikku napin kohdalta. Tai nappilistan taakse voisi lisätä piilovetoketjun. Mekko on sen verran kiva, että olen valmis näkemään sen kanssa vähän vaivaa. Toisaalta jos olisin ostanut tämän uutena, olisi se mennyt välittömästi palautukseen.

Käytettyjä aarteita vai hukkaostoksia ja ylihinnoittelua?

Sellaistahan se second handin kanssa on, joskus löytää aarteita, joskus toteaa tehneensä hukkaostoksen. Olen kyllä kovasti mielissäni tästä kirpputorien uudesta aikakaudesta, jossa tuotteet ovat verkossa merkin, koon ja muiden tunnusmerkkien mukaan haettavissa. En ole koskaan jaksanut kierrellä oikeita kirpputoreja tai second hand -liikkeitä siinä toivossa, että löytäisin jotain kivaa. Kun ostan vaatteita, minulla on yleensä aika selvä mielikuva, mitä olen hakemassa, ja nykyään on tullut tavaksi tarkistaa ensin, onko se saatavilla Sellpyssä, Vintedissä, Emmyssä tai Torissa.

Suhteellisen harvoin päädyn silti ostamaan vaatteita käytettynä, näin se valitettavasti on. Ensinnäkin käytetyistä vaatteista pyydetään epärealistisen korkeita hintoja. Erityisesti Sellpyn ja Emmyn tapaisissa palveluissa, joihin ihmiset lähettävät tuotteensa myytäväksi, lähtöhinnat saattavat olla samaa luokkaa kuin uudella vastaavalla tuotteella. Olen itse myynyt vaatteita Sellpyn kautta, enkä olisi kuuna päivänä kehdannut laittaa niille sellaisia lähtöhintoja kuin Sellpy laittoi. Toisaalta pelin henki on, että hinnat laskevat viikko viikolta ja käypä arvo löytyy sitä kautta.

Myös yksityishenkilöt syyllistyvät käytettyjen vaatteidensa ylihinnoitteluun. Huomioiden että yksityishenkilöiden välisessä kaupassa ei ole palautusoikeutta, ostaja ottaa aikamoisen riskin hankkiessaan tuotteen vain muutaman nettiin ladatun kuvan perusteella. Käsitys siitä, mikä on ”erinomainen” tai edes ”hyvä” kunto tuntuu vaihtelevan armottomasti. Riski ja muut kirpputoriostamisen kommervenkit pitää leipoa sisään hinnoitteluun ja reilusti pitääkin, mutta siitä huolimatta moni tuntuu pitävän tuotteen alkuperäistä hintaa referenssinään.

Yleensä sille on myös jokin syy, miksi (kasvuiän ohittanut) ihminen myy vaatteitaan, ja yritän aina keksiä sen syyn. Sama kuin alennusmyyntilöytöjen kanssa – yleensä on jokin syy, miksi tuote ei ole mennyt kaupaksi täyteen hintaan. Ehkä materiaali tuntuu iholla ikävältä. Ehkä mitoitus on liian pieni tai liian suuri. Ehkä se haisee kellarikomerolta. Tai ehkä vaate on kaavoitettu niin, että napa pullahtaa esille nappilistan lomasta!

Tämän ei silti ollut tarkoitus olla puheenvuoro second handia vastaan, ei suinkaan. Parhaimmillaan toisen roska tosiaan on toisen aarre. Luulen myös, että second hand on trendi, josta on vasta nähty ensiaskeleet. Samalla kun uusien tuotteiden kauppa siirtyy enenevässä määrin verkkoon, kiertotalous hiipii ostoskeskuksiin ja näemme yhä kuratoidumpia käytetyn tavaran valikoimia.

Mitä teidän lokakuuhunne kuuluu? Täällä on ollut tavallista, hyvää arkea, ja siitähän minä pidän eniten. Ensi viikolla arjen katkaisee syysloma ja minullakin on vähän vapaata tiedossa. Ehdimme ehkä Keski-Suomeen ihailemaan ruskan rippeitä.

Kuullaan pian!