Asuntomessut Oulussa – minimalistisen skandityylin ylivoimaa

Naantalista kesäreissumme jatkui Seinäjoelle, josta siirryimme miehen kanssa Ouluun, joka isännöi asuntomessuja tänä vuonna. Siitä onkin hetki, kun vierailin viimeksi asuntomessuilla. Se taisi olla Tuusulassa vuonna 2020, jolloin messut pidettiin koronan vuoksi erityisjärjestelyin. Sen sijaan Lohjalla ja Loviisassa ei tullut käytyä, vaikka ne olivat lähellä. Viime vuonna messuja ei puolestaan järjestetty ollenkaan, sillä isäntäkaupunki Kerava vetäytyi hankkeesta. Mielenkiintoista nähdä, millaiseen kävijämäärään Oulun messut yltävät – sijainti ei ole se keskeisin, rakentaminen on edelleen taantumassa ja helleputkikin saattaa aiheuttaa yleisökatoa. Toisaalta viime vuoden jäätyä välistä saattaa kiinnostusta messureissuun olla ilmassa. Minustakin oli inspiroivaa vierailla tapahtumassa usean vuoden tauon jälkeen.

En ollut etukäteen perehtynyt messujen antiin kovinkaan tarkkaan. Muutamassa lukemassani lehtijutuissa nostettiin esiin, että messutalot ovat tänä vuonna tavallista pienempiä. Ne olivatkin ensimmäkseen maltillisen kokoisia, energiatehokkaita puu-, hirsi- tai clt-taloja pienillä kaupunkitonteilla. Suurinkin talo oli huoneistoalaltaan ”vain” 167 neliötä. Osasta kohteista aukeaa näkymä Hartaanselälle, mutta rantaviivaa ei ole millään kiinteistöllä. Myös pieniä, alle 100 neliön kokoisia taloja on messuilla useita. Messualue on kompakti ja messukohteita reilut 20 – vertailun vuoksi esimerkiksi Seinäjoella vuonna 2016 pientalokohteita oli 35.

Kenties pienemmät kodit tarjoavat realistisempaa inspiraatiota potentiaalisille rakentajille ja remontoijille. Toisaalta messuilla vieraileva enemmistö lienee väkeä, jolla ei ole aikomustakaan ryhtyä talonrakentajiksi, vaan liikkeellä ollaan lähinnä katselemassa kauniita koteja. Itsekin taidamme kuulua jälkimmäisiin. Tästä näkökulmasta kaipaisi kenties jonkinlaista vau-kohdetta, yhtä 300-neliöistä kivilinnaa, jolla on oma rantasauna ja venelaituri ja jonka sähkölaskun suuruutta voi vain arvailla.

Olen pohtinut, että jokavuotisena tapahtumana messut ovat kärsineet jonkinlaisesta inflaatiosta. Suuret messualueet ovat uuvuttaneet ja harvoin on tullut kierrettyä kaikkia kohteita. Saattaisi olla eduksi, että messut järjestettäisiin jatkossakin vain joka toinen vuosi ja että siellä olisi vähemmän ja harkitumpia kohteita.

Emme käyneet nytkään ihan joka kohteessa, mutta rohkenen väittää saaneeni kattavan kuvan siitä, mitä rakentajaperheet juuri nyt kodeiltaan hakevat. Toiveissa on kompakti koti, jossa on saarekekeittiö oleskelutilan yhteydessä ja yksityiset makuuhuoneet. Pinnoissa ja kalusteissa suositaan maanläheistä väripalettia ja puupintoja. Tiloja leimaa skandinaavinen linjakkuus. Ikkunat ovat suuria, lattianrajasta kattoon ulottuvia ja tarvittaessa niiden eteen vedetään täyspitkät verjot.

Lähes kaikista keittiöistä löytyi saareke, aamiaiskaappi ja kalusteisiin integroidut kodinkoneet. Puupinnat ja kitin väri olivat suosituimmat valinnat ovissa, kun taas valkoisia keittiötä ei näkynyt lainkaan. Tason yläpuolelle asennetut liesituulettimet ovat kadonneet lähes tyystin ja ne on korvannut tasoon integroitu liesituuletin. Yläkaapiton keittiömuoti jatkuu – keittiö kostuu korkeista kaapistoista ja vetolaatikollisista alakaapeista.

Yllättävän suosittu ratkaisu kaksikerroksisssa taloissa on edelleen korkea avoin tila esimerkiksi oleskelutilan kohdalla, kuten meidänkin kodissamme on. Itse en pidä tätä ratkaisua kovin käytännöllisenä asumisen kannalta, mutta tuohan se avaruutta ja ilmavuutta taloon. Onneksi akustiikkaan kiinnitetään nykyään erityistä huomiota, nimittäin meillä tilan kaikuisuus on yksi suurimmista murheen aiheista.

Keittiö-ruokailu-oleskelutilalle pyhitetään merkittävimmät neliöt kun taas makuuhuoneet saattavat olla huomattavan pieniä, melkein pelkkiä alkoveja.

Eniten inspiroiduin ulkotiloista, joihin on todella paneuduttu. Talot on suunniteltu kaupunkitonteille niin, että ne tarjoavat yksityistä oleskelutilaa. Erillinen saunarakennus tai sisäänkäynti saunatiloihin ulkokautta oli suosittu ratkaisu. Myös kesäkeittiöitä näkyi paljon. Pyöreät kivirakenteet, puiset terassialueet ja istutuslaatikot näyttelevät merkittävää roolia. Istutuksissa erilaiset heinät olivat suosittuja ja todellinen trendihitti oli niittykukkaketo, jollainen löytyi useasta kohteesta.

Nautin messuilla käymisestä ja kauniiden talojen estetiikasta. Niissä oli sellainen henki, jota jossain määrin tavoittelen tässä omassa, kohta 15 vuotta sitten rakennetussa pakettitalossani. Kritiikkiä annan siitä, että kohteet olivat jopa hengästyttävän samankaltaisia. Skandinaavisesta greigelinjasta poikkeavana jäivät mieleen Huvilainen-kivitalon luksustyyli, Honka Kömmelin retrohenkisyys ja Villa Satakielen väripilkut, vaikka mikään näistä ei ollut varsinaisesti suosikkikohteeni. Yhtään niin sanottua perinnetaloa ei messuille mahtunut, vaikka nuoret rakentajat sellaisia edelleen mielellään valitsevat ja viime vuosisadan alun villarakentamista jäljittelevä tyyli on uudisrakennuksissa pinnalla.

Jatkan pian Oulun visiittimme muilla kuulumisilla! Onko teillä suunnitelmia käydä asuntomessuilla tänä kesänä tai oletteko jo kenties käyneet?