Esikoiseni konfirmaatiopäivä

Hyvää alkanutta heinäkuuta teille kaikille siellä ruutujen takana! Yritän taas päästä bloggaamisen tahtiin. Tämän päivän postauksessa palataan vielä muutaman viikon takaisiin tunnelmiin, kun vietimme esikoisen rippijuhlaa. Tai oikeastaan tunnelmasta ei ole juurikaan kuvamuistoja olemassa, sillä järjestelmäkameraa ei kukaan ehtinyt ottaa käteen ja ne muutamat kännykkäkuvat, jotka tulin ottaneeksi, jääköön perhealbumiin. Päivän asusta on kuitenkin todisteita. Se koostui alkuvuoden alennusmyyneistä hankkimastani Ida Sjöstedin Magda-topista ja Andiatan Gytta-housuista (mainoslinkki Stockmann). Onneksi olin ollut asun kanssa ajoissa liikkeellä, sillä ennen rippijuhlia oli monta touhukasta viikkoa, eikä vähiten siksi, että teimme ennen juhlia keittiöremontin. Keittiö valmistui kaksi päivää ennen h-hetkeä, mikä oli oikeastaan iloinen yllätys, sillä olin henkisesti varautunut myös siihen kauhuskenaarioon, että viimeisiä asennuksia tehdään edellisenä iltana.

Mutta takaisin asuun. Pusero siis löytyi puolivahingossa ja hyvään hintaan. Huomasin muuten, että sama toppi oli hiljattain prinsessa Estellen yllä pikkuprinsessa Inesin kasteessa! Tätä kyseistä mallia ei enää ole saatavilla, mutta samaa tunnusomaista tyyliä olevia runsaita yläosia löytyy Ida Sjöstedin kesän mallistosta useita. Yritin etsiä alle myös vaihtoehtoja muilta merkeiltä ja eri hintaluokista.

Tiesin haluavani puseron pariksi valkoiset housut, mutta niiden etsimisessä meni pidempään. Että housujen ostaminen voi olla vaikeaa – etenkin valkoisten housujen (valmistajille terveiset, että älkää pliis tehkö läpinäkyviä housuja). Halusin laskeutuvaa materiaalia olevat suorat, leveälahkeiset housut, jotka kuitenkin pukisivat lyhyttä varttani. Näitä Andiatan housuja hypistelin pariin otteeseen mutta epäröin sekä hinnan että mallin vuoksi. Lahkeet ovat hyvin leveät, vaikka ne laskeutuvatkin kauniisti. Lisäksi ne ovat todella pitkät. Toki lahkeita voi aina lyhentää, mutta en ihan saa kiinni suunnittelijan ajatuksesta, kun valmistajankin kuvissa mallin valkoisten housujen puntit laahaavat maassa.

Useita vaihtoehtoja läpikäytyäni päädyin kuitenkin ostamaan Andiatan housut ja lyhensin niitä viidellä sentillä, niin että koroilla seistessä lahkeiden reuna on juuri ja juuri irti maasta.

Juhlien järjestämisessä luotin pitopalvelun apuun, eikä remonttikeittiössämme olisi mitään herkkuja loihdittukaan. Juhlaväkeä oli reilut 30 henkeä – ei mitenkään valtavaa määrää, mutta kyllä tupa silti tuntui olevan täynnä. Onneksi yksi kesäkuun harvoista aurinkoisista ja lämpimistä päivistä sattui juuri juhlapäivälle ja ulkona oli mukava istua lisäjakkaroiden ja -pöytien turvin.

Jotta tärkein ei unohtuisi, kuva vielä konfirmantista itsestään seremonian jälkeen. Hän lähti rippileirille ilman sen kummempia odotuksia mutta ilmeisesti yllättyi positiivisesti leirielämästä. Kiitokset onnistuneesta leiristä ohjaajille – mitä ilmeisimmin seurakunnan kokenut väki tietää, mitä tekee. Myös konfirmaatio oli hyvin järjestetty ja kaikilla konfirmoitavilla oli oma rooli tilaisuudessa. Esikoinen oli yhdessä kaverinsa kanssa ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lukemaan tekstin jumalanpalveluksessa, mikä hieman yllätti kotiväen, hän kun ei ole mielellään esillä olevaa tyyppiä.

Rippikirkko oli Juha Leiviskän suunnittelema Myyrmäen kirkko eli Valon kirkko, joka on juuri valmistunut peruskorjauksesta. Täytyy sanoa, että se on kerrassaan upea. Pidän myös ulkotiloista ja pihasta, vaikka kirkon sijainti kapealla kaupunkitontilla junaradan ja ajoväylän välissä ei ole se tavanomaisin paikka kirkolle. Mietin pitkään, missä muualla olen nähnyt Myyrmäen kirkon ilmavan katon valaisimineen, kunnes tajusin, että myös Pakilan Hyvän Paimenen kirkko, jossa aikanaan vietimme esikoisen kastetta, on niinikään Juha Leiviskän piirtämä.

Myyrmäen kirkko on tunnettu myös erinomaisesta akustiikastaan ja suosittu konserttipaikka. Ajattelin syksymmällä katsastaa kirkon konserttitarjonnan.

Mukavaa tiistai-iltaa sinne! Kuullaan pian, juttua tulossa mm. uudesta keittiöstämme.