Kiitos Laura kommentista! Odotan innolla minimalismijaksoa, sillä itse tipahdan juuri tähän kategoriaan, jossa en koe itseäni minimalistiksi, mutta tietyillä osa-alueilla pärjään aika vähällä (ja koen sen helpommaksi). Mutta läppäririnkkanomadit ovat sitten asia erikseen! 🙂 Ihonhoitotuotteissa mua huvittaa ja ärsyttää vuodesta toiseen, miten heppoisin perustein tuotteita saa markkinoida sillä, tällä ja tuolla tavalla vaikuttavaksi. Toisaalta ajatus siitä, että ”olen sen arvoinen”, istuu tiukassa, ja ihan pelkällä perusvoitella en minäkään itseäni rasvaa. Keskilinjan tie on kai siis juuri tuo mistä kirjoitit: että tiedostaa omat arvonsa ja sen, mistä ne ovat peräisin.

Edellinen kommenttini lähti jostain syystä nimettömänä, niin tässä vielä terkut nimellä. 🙂

Tämä postaus kolahti kaiken kaikkiaan. Olen juuri työstänyt jaksoa siitä, mitä meillä kaikilla on opittavaa minimalismista, vaikka ei olisi yhden valkoisen t-paidan ihminen, ja käytän nimenomaan kosmetiikkakaappia esimerkkinä aivan samoin ajatuksin kuin sinäkin. Muistan ajat, kun kylppärissä oli kaiken maailman muotovaahtoa, jolla en todellisuudessa tehnyt mitään, ja joka ei edes sopinut hiuksilleni, mutta jota naistenlehtien (ja myöhemmin blogien) mukaan piti olla. Nykyään arsenaali on hyvin karsittu ja samoja meikkejä käytän vuodesta toiseen.

”Mitä enemmän ikää ja tietoa karttuu, sitä vähemmän olen valmis maksamaan kosmetiikasta.” Tämä, kiitos ja amen!

Nythän tässä keski-ikää kolkutellessa kuuluisi alkaa ostaa yhä kalliimpia satkun anti-age-seerumeita, mutta vieraannun siitä ajatuksesta yhä vain enemmän. Tietyissä kategorioissa totta kai itsellenikin ”luksus” tuo jotain selittämätöntä lisäarvoa, mitä ei voi järjellä perustella (elintasokynttilä mainittu). Mutta en usko, että tämä naamaa saisi näyttämään yhtään erilaiselta Hollywood-tähden mainostamilla satkun seerumeilla. 😉

Mikä ei tietenkään tarkoita, ettenkö ajattelisi ihonhoidolla olevan väliä tai että sitä kannattaisi laiminlyödä. Mutta perus hyvä puhdistus ja kosteus omalle iholle sopivin tuottein riittää. En ollut tajunnutkaan, mutta ihan saman minua viehättää luonnonkosmetiikassa, että se on mielikuvallisesti helpommin lähestyttävää – vaikka toki siinä miellyttää myös luonnonmukaisuus. Toinen kategoria, jota yritän suosia, on kotimaisuus. Näitä arvoja tuen mieluusti ja toiseksi kategorioiden rajaaminen auttaa arjessa (juuri tästä minimalismin eli keskittymisen ja rajaamisen näkökulmasta ehkäisemään päätöksentekoväsymystä). Valikoimaa kun on nykyään niin paljon (liikaa), että se helpottaa itseä tukeutua vain tietyn hintaluokan kosmetiikkaan luonnollisena ja/tai kotimaisena.

Mossa on tosi kiva, Avril vielä testaamatta!