Kylppärikuvaa ja pieni puheenvuoro luonnonkosmetiikasta

Viikonloppu on kulunut pitkälti siivotessa ja järjestäessä. Ratkiriemukasta mutta välttämätöntä! Meillä on kodissa paremmat säilytystilat kuin koskaan tässä asumisen aikana, mutta silti tavaran määrä tuntuu ajoittain hallitsemattomalta. Silloin ei auta kuin tyhjentää kaapit ja katsoa, mikä niitä oikein täyttää. Kannustimena olen kuunnellut Lauran Kaunis Järjestys -podcastia, suosittelen lämpimästi tutustumaan.

Postauksen kuvat tulevat tällä erää alakerran pienestä wc:stä. Mitään erityisiä muutoksia täällä ei ole tapahtunut, halusin kuitenkin taltioida tilan hieman tuoreempiin blogikuviin. Keksin toki monta tapaa, jolla tilaa voisi ehostaa alkaen mittatilauksena teetetystä allas- ja säilytyskalusteesta, mutta keskitytään nyt siihen mistä pidän. Tuosta takaseinän Cubica Blanco -laatasta tuli aikanaan useampia kyselyitä ja se taisi olla eräänlainen aikakautensa hitti. Nyt sama laatta näkyy olevan Laattapisteellä poistomyynnissä, niin se aika rientää! Tilan valkea harmonia ja pienen ikkunan tuoma valo miellyttää edelleen. Talo on aikanaan onnistuttu suunnittelemaan niin, ettei siinä ole yhtään ikkunatonta huonetta, vaan kaikkialle lankeaa rahtunen luonnonvaloa.

Lavuaarin reunalta löytyy Cilla’sin jäänmurtaja-käsisaippua, jossa on mieto mintun tuoksu. Käsipyyhkeitä olen viime aikoina uusinut ja hankkinut nämä Lapuan Kankureiden Terva-sarjan käsipyyhkeet.

Alakerran kylpyhuone on pysynyt minun valtakuntanani. Omistamani meikki-, kosmetiikka- ja hiustuotearsenaali on kuitenkin pienentynyt pienenemistään vuosien saatossa. Meikkaan arkisin tosi vähän ja aina samalla tavalla. Hiustenlaittoon riittää kolme tuotetta: muotoilusuihke, kuivashampoo ja hiuslakka. Ihonhoidossakin uskon vahvasti, että less is more. Mitä enemmän ikää ja tietoa karttuu, sitä vähemmän olen valmis maksamaan kosmetiikasta. Ne ainesosat, joilla terveen ihon hoidossa on käytännön merkitystä, ovat lopulta aika yksinkertaisia ja löytyvät useimmista tuotteista: vaihteleva määrä rasvaa, joka pitää ihon pintakerroksen notkeana ja vettä läpäisemättömänä sekä päivävoiteessa aurinkosuoja.

Kuvissa vilahtelee luonnonkosmetiikkaa, mutta sekään ei ole minulle mikään kynnyskysymys. Ostan luonnonkosmetiikkaa lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin niissä on usein yksinkertainen, kaunis pakkausmuotoilu. Toisekseen pidän siitä, että luonnonkosmetiikan markkinoinnissa painopiste ei ole filmitähden virheettömäksi käsitellyissä mainoskuvissa. ECOCERT-sertifioidun luonnonkosmetiikan tulisi myös olla ympäristöystävällistä ja kestävän kehityksen periaattein valmistettua, mutta onneksi myös moni sertifikaatiton merkki ponnistelee tämän tavoitteen eteen. Mitä tulee itse ”luonnollista alkuperää” oleviin ainesosiin, en näe suurta eroa siinä, mistä käyttämäni tuotteen molekyylit ovat peräisin. Yliherkkyysreaktioita voi saada monenlaisista aineista riippumatta siitä, ovatko ne orgaanista vai synteettistä alkuperää. Minulle on tärkeintä, että käyttämäni kosmetiikka on turvallista ja asianmukaisesti testattua.

Sen sijaan saatavuus on merkittävä kriteeri ja siksi suosin nykyään markettituotteita. Näitä Avrilin ja Mossan sarjoja myydään mm. Prismoissa ja Cittareissa, mitä touhukas perheenäiti kovasti arvostaa. Mossa on muuten Mádaran tuotemerkki ja valmistettu samalla tehtaalla kuin arvokkaampi isosiskonsa. Pakkausten ulkonäössäkin on useita yhtymäkohtia, miten lienee sisällön laita?

Kummankaan sarjan päivävoiteissa ei ole kuitenkaan uv-suojaa, joten tähän aikaan vuodesta vaihdan yleensä tuotetta esim. Lumeneen. Talvipuolella asian merkitys on Suomessa vähäinen, mutta nyt kevätauringon kutitellessa SPF kannattaa jälleen muistaa, se on paras anti-age-suoja.

Taidan palata vielä hetkeksi siivous- ja järjestelypuuhiin – toivottavasti teillä on siellä rennompi sunnuntai!

keskustelu

  1. 7.3.2021
    Nimetön said:

    Moi Liisa! Miten iloinen olen siitä, että taas bloggaat. Tosi ilahduttavaa oli lukea myös podcast-maininta. Kiitos paljon!

    Tämä postaus kolahti kaiken kaikkiaan. Olen juuri työstänyt jaksoa siitä, mitä meillä kaikilla on opittavaa minimalismista, vaikka ei olisi yhden valkoisen t-paidan ihminen, ja käytän nimenomaan kosmetiikkakaappia esimerkkinä aivan samoin ajatuksin kuin sinäkin. Muistan ajat, kun kylppärissä oli kaiken maailman muotovaahtoa, jolla en todellisuudessa tehnyt mitään, ja joka ei edes sopinut hiuksilleni, mutta jota naistenlehtien (ja myöhemmin blogien) mukaan piti olla. Nykyään arsenaali on hyvin karsittu ja samoja meikkejä käytän vuodesta toiseen.

    ”Mitä enemmän ikää ja tietoa karttuu, sitä vähemmän olen valmis maksamaan kosmetiikasta.” Tämä, kiitos ja amen!

    Nythän tässä keski-ikää kolkutellessa kuuluisi alkaa ostaa yhä kalliimpia satkun anti-age-seerumeita, mutta vieraannun siitä ajatuksesta yhä vain enemmän. Tietyissä kategorioissa totta kai itsellenikin ”luksus” tuo jotain selittämätöntä lisäarvoa, mitä ei voi järjellä perustella (elintasokynttilä mainittu). Mutta en usko, että tämä naamaa saisi näyttämään yhtään erilaiselta Hollywood-tähden mainostamilla satkun seerumeilla. 😉

    Mikä ei tietenkään tarkoita, ettenkö ajattelisi ihonhoidolla olevan väliä tai että sitä kannattaisi laiminlyödä. Mutta perus hyvä puhdistus ja kosteus omalle iholle sopivin tuottein riittää. En ollut tajunnutkaan, mutta ihan saman minua viehättää luonnonkosmetiikassa, että se on mielikuvallisesti helpommin lähestyttävää – vaikka toki siinä miellyttää myös luonnonmukaisuus. Toinen kategoria, jota yritän suosia, on kotimaisuus. Näitä arvoja tuen mieluusti ja toiseksi kategorioiden rajaaminen auttaa arjessa (juuri tästä minimalismin eli keskittymisen ja rajaamisen näkökulmasta ehkäisemään päätöksentekoväsymystä). Valikoimaa kun on nykyään niin paljon (liikaa), että se helpottaa itseä tukeutua vain tietyn hintaluokan kosmetiikkaan luonnollisena ja/tai kotimaisena.

    Mossa on tosi kiva, Avril vielä testaamatta!

    • 7.3.2021

      Edellinen kommenttini lähti jostain syystä nimettömänä, niin tässä vielä terkut nimellä. 🙂

      • 8.3.2021
        lisbet said:

        Kiitos Laura kommentista! Odotan innolla minimalismijaksoa, sillä itse tipahdan juuri tähän kategoriaan, jossa en koe itseäni minimalistiksi, mutta tietyillä osa-alueilla pärjään aika vähällä (ja koen sen helpommaksi). Mutta läppäririnkkanomadit ovat sitten asia erikseen! 🙂 Ihonhoitotuotteissa mua huvittaa ja ärsyttää vuodesta toiseen, miten heppoisin perustein tuotteita saa markkinoida sillä, tällä ja tuolla tavalla vaikuttavaksi. Toisaalta ajatus siitä, että ”olen sen arvoinen”, istuu tiukassa, ja ihan pelkällä perusvoitella en minäkään itseäni rasvaa. Keskilinjan tie on kai siis juuri tuo mistä kirjoitit: että tiedostaa omat arvonsa ja sen, mistä ne ovat peräisin.