Tammikuun tyttö

Tänä aamuna makasimme kuopuksen kanssa kylki kyljessä ja kuuntelimme lupaavaa kolinaa alakerrasta. Mies oli lähtenyt jo anivarhain tekemään pitkää työpäiväänsä mutta tiesin, että hän oli ohjeistanut nuorukaisia tuomaan kahdeksan maissa aamupalatarjottimen sänkyyn päivänsankarille. Puoli kymmenen maissa he sitten saapuivat ja onnittelulaulunkin lauloivat, toinen komealla baritonillaan ja toinen vielä hetken heleämmällä äänellään.

Tammikuun neljäs on tavallaan loistava ja tavallaan tylsä hetki viettää syntymäpäiväänsä. Aina se tuntuu vähän jäävän kaikkien ympäröivien juhlapyhien jalkoihin. Toisaalta kun ei erityisesti kaipaa juhlahumua ympärilleen, syntymäpäivä on mukava ”hoitaa alta pois” heti alkuvuodesta. Yhdessä vuoden vaihtumisen kanssa se on sopiva heti orientoitua uusiin lukemiin ja suunnitelmiin.

Sääkin on tammikuun neljänteen mennessä yleensä asettunut vuodenajalle tyypillisiin uomiinsa. Neljäntenäkymmenentenäseitsemäntenä syntymäpäivänäni tuiversi pyry kolmentoista pakkasasteen voimin. Kuvissa bloggaaja siis poseeraa Tikkurilan torilla nopeasti ja hieman kylmissään.

Olin ensin ajatellut, että laitan jotain herkkuruokaa synttäri-illalliseksi kotona, mutta päädyinkin varaaman pöydän Pancho Villasta, johon olen joskus luvannut viedä katraani syömään fajitoja. Hola, ne upposivat kiitolliseen yleisöön!

Vielä pari päivää joululomailua jäljellä. Aika pitkä tämä joululoma koulusta ja päiväkodista täällä Vantaalla: peräti kaksi ja puoli viikkoa! Onko teillä ollut samanlainen aikataulu? Lämmöllä jo odottelen ensi keskiviikkoa, mutta nautitaan nyt kuitenkin loppiaisesta ensin.