Kun katson ympärilleni

Vähän kotikuvia vaihteeksi. Tämä blogi oli joskus sisustusblogi, mutta kyseinen aihepiiri on on jäänyt selvästi vähemmälle viime vuosina. Mutta ehkä sille tulee vielä aikansa. Mielestäni on ihan ok, että blogin sisältö kuvastelee sitä, mikä omassa elämässä on juuri nyt pinnalla.

Alunperin väliaikaiseksi pysäkiksi tarkoitettu koti on muuttunut tärkeäksi tukikohdaksi elämässä, ja vaikka aina välillä laiskanpuoleisesti pyörittelemme rakentamista, mitään todellisia askelia sen eteen ei ole otettu. Ajankohtaisempaa on, että voisimme muuttaa pari seikkaa nykyisessä mieleisiksi ja pientä remonttitarvetta alkaakin jo olla. Talo on rakennettu vuonna 2011 ja me olemme viettäneet tässä kuusi ja puoli vuotta lapsiperheen elämää, joka pistää nurkat välillä koetukselle.

Keittiö lienee haaveista akuutein. Siitä on alusta asti näkynyt, ettei se ole kovin laadukas, vaikka ei tällainen seikka varmaan kuvissa välity. Ovet lonksuvat, sokkelit irvistelevät ja monesta kohtaa näkee, ettei asennusvaiheessa ole tehty kovin huolellista työtä. Tämä kaikki oli nähtävissä jo taloa ostaessa, mutta silloin olisi tuntunut kohtuuttomalta haaskuulta uusia lähes tuliterä keittiö. Nyt kun keittiöllä on ikää kahdeksan vuoden verran, voisin pitää remonttia edes jollain tavoin perusteltuna. Mies oli viime talvena jo pariin otteeseen purkamassa keittiötä, mutta toppuuttelin häntä ajatellen, että homma pitää miettiä ensin loppuun asti. Uusi keittiöhän on iso investointi ja vaikka kodinkoneet ovat vielä ihan passelit, pitäisi niistäkin osa uusia, jos vaikka haluaisi integroidut kylmälaitteet. Toisaalta meillä on jonkinlaista kokemusta siitä, että kivoja juttuja voi tehdä pienemmälläkin rahalla, jos on mahdollisuus tehdä itse ja vähän kikkailla materiaalien kanssa. Mutta kun lopulta tässä ei ole kyse vain keittiöstä.

Remonteissa on tosiaan se pulma, että niillä on taipumus laajentua. Keittiöremontti kulkee käsi kädessä lattian uusimisen kanssa ja lattian uusiminen portaiden uusimisen kanssa. Vaalea laminaatti on toiminut ihan hyvin, mutta oma valintani olisi ollut ensisijaisesti jokin vaalea parketti. Mies on lisäksi sitä mieltä, että ainakin eteisen ja keittiön lattiat on laatoitettava, ja olen kallistumassa samalle kannalle. Parketti ei niissä pitemmän päälle kestäisi. Portaat ja niihin liittyvät yläaulan kaiteet ovat puolestaan jotenkin eripariset muun kodin kanssa ja niidenkin vaihtaminen kuuluu haavelistalle. Nykyään tuntuu olevan todella kauniita minimalistisia porrasmalleja (ja samalla pääsisi askelmien narinasta eroon!).

Ei ehkä ole syytä mennä asioiden edelle, kun pergolankin rakennus on vielä kesken. Sen runkopuut on sahattu ja maalattu ja ne odottavat autotallissa pellityksiä, jotka saamme juhannusviikolla. Sitten pitäisi vielä tilata rimaelementit, niissä voi kyllä olla aika pitkä toimitusaika, hm…

Mitä mieltä te olette? Onko alle kymmenvuotiaan kodin remontointi kerskakulutusta vai ennen pitkää edessä oleva välttämättömyys? Kannattaako tuunata nykyistä vai siirtyä rohkeasti rakentamaan uutta?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Jos asuinalue on mieleinen kaikin tavoin, niin lähtisin ilman muuta muuttamaan kotia vielä mieleisemmäksi. Ainakin mikäli samalta alueelta ei ole tarjolla tontteja. Arvostan itse lasten pysyviä kaverisuhteita naapurustossa ja mieleistä sijaintia (lasten koulu, kiva matka kaupunkiin, harrastusmahdollisuudet jne) tosi korkealle.

  • Me päädyimme rakentamaan, juurikin noin kahdeksan vuotta sitten. Edellisessä ihan käytännöllisessä, mutta ei niin mieluisassa talossa asuimme kahdeksan vuotta. Senkin laajentamista mietittiin, mutta rakenteelliset ratkaisut eivät olisi antaneet mahdollisuutta kovin suureen muokkaukseen. Rakentamaan lähtö ei ollut helppo ratkaisu, ja vaikka teimmekin sopimuksen ns. avaimet käteen tyyppisestä ratkaisusta, se ei sitä todellisuudessa ollut. Aina löytyi jotain, jota sopimuksiin ei oltu osattu kirjata, esimerkiksi ilmastointilaitteen putkien eristys kattorakenteissa… kirvesmiehet eivät varsinaisesti olleet halukkaita neuvottelemaan mistään ylimääräisestä. Työn laatu vaihteli, mestari ei huolehtinut ajoituksista kuten piti… vuosi oli todella rankka, enkä olisi selvinnyt ilman erityisen pitkää kesälomaa – jonka käytin raksalla. Senkin huomasimme, että rakennusmateriaalit ovat paitsi kallistuneet,niin myös laatu on huonontunut. Esimerkiksi väliovia piti palautella ja vaihtaa, ja muutaman vuoden asumisen jälkeen niitä sai jokusen vaihtaa. Vanhassa talossa näitä ongelmia ei ollut. Kaikkinensa uusi koti kuitenkin oli sellainen ”unelmien koti” josta monta vuotta haaveiltiin. Me vaihdoimme myös asuinaluetta lasten kannalta parempaan. Ellei tätä seikkaa olisi ollut, en välttämättä olisi lähtenyt urakkaan. Kaikkea ei tietenkään voi saada, muutaman ratkaisun ehkä tekisin erilailla, 1-2 asiaa on joissa mestari ja talon suunnittelija lupasi tehdä toiveemme mukaan.. toteutusvaiheessa todettiin että hups, unohtui eikä voi enää mitään. Näiden pikkuharmien kanssa pystyy elämään, mutta harva projekti taitaa ihan priimasti sujua. Sekin kannattaa muistaa jos urakkaan lähdette.
    Nyt ikää neljä ja nolla, vähän päälle, työelämässä haastava vaihe… en jaksaisi enää. Iso urakka se on, aamusta yömyöhään pientä ja isompaakin hommaa. Remointointi on ihan hyvä vaihtoehto :).