Yhdeksän käsinpoimittua trenssitakkia

Muistatte ehkä, että olen katsellut trenssitakkeja ostoaikeissa jo pitempään. Pari vuotta sitten ostinkin vanhan mustan Burberryni korvaajaksi Filippa K:n trenssin second handina, mutta se ei lopulta osoittautunut mieluisaksi ja päädyin myymään sen eteenpäin. Viime kevään pärjäsin ilman trenssiä, vaikka kyllä katselin muun muassa Gantin, Tommy Hilfigerin ja Lauren by Ralph Laurenin klassisia malleja. Saattaa olla, että tein trenssipohdinnoistani vähän turhankin monimutkaisia.

Nyt seuraaja on kuitenkin löytynyt, ja se on tämä Tommy Hilfigerin trenssi (mainoslinkki Tommy Hilfiger). Takki on lyhyt ja malliltaan napakka ja sen materiaali on 100% puuvillaa. Vaikka oversize-muoti tuntuu edelleen jylläävän trenssimarkkinoillakin, tämän vaatekappaleen ostan mieluiten klassisesti mitoitettuna.

Hilfigerin trenssin mitoitus onkin varsin istuva. Tavanomainen kokoni on S, mutta tilasin sekä S- että M-koon sovitettavaksi ja pohdin pitkään niiden välillä. Päädyin ottamaan M-koon, lähinnä varmistaakseni, että hartioissa on riittävästi tilaa. Puuvillakangas ei anna periksi yhtään ja kokemusta on siitäkin, että hartioista liian tiukka takki rajoittaa käsien liikkeitä ja vaurioittaa saumoja.

Tämä takki poikkeaa kaikista aiemmin omistamistani trensseistä siten, että siinä on yksirivinen napitus. Vaikka klassisessa trenssissä nappirivejä on kaksi, koen että pienikokoiselle ihmiselle yksirivisyys tarjoaa paremman istuvuuden. Kivaa vaihtelua on myös trenssin lyhyempi mitta. Nyt kun housumuoti on leveää ja väljää, lyhyt ja siro päällystakki toimii hyvänä vastapainona ja vältyn näyttämästä siltä, kuin olisin pikkutyttö äidin vaatekaapilla.

Mutta makuja on monia – kuten on ihmisvartaloitakin! Alle kokosinkin suosikkejani trenssin eri ilmentymistä. On pitkää ja lyhyttä, väljää ja napakkaa, klassista ja trendikästä. Mikä on sinun suosikkisi?