Kohta viisikuinen

Kiitos kivoista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Vastaan niihin pian.

Tänään kuvia meidän kohta viisikuisesta murulaisestamme. Hän on siinä hieman hankalassa iässä, jossa ympäristö kovasti kiinnostaa, mutta taidot eivät vielä riitä tutkimaan sitä omatoimisesti. Siispä lattialta kuuluu ponnekas huuto, joka käskee ottamaan syliin ja näyttämään, mitä äiti keittiössä puuhailee. Hän on erittäin kiinnostunut siitä, mitä muut pistävät suuhunsa, ja soseiden syöminen on lähtenyt hyvin käyntiin eri makuja maistellen. Omasta nokkamukista hörpätään vettä päälle.

Yöt ovat tällä hetkellä hyvin rikkonaisia. Vaikka imetykseni on alusta asti ollut jonkinlaista nilkutusta pulloruokinnan rinnalla, ihmeen hyvin rinta on kuitenkin jaksanut kiinnostaa tähän asti. Lopettaisin kyllä imetyksen mielelläni kokonaan, sillä välillä vallitsee suuri hämmennys siitä, mistä ruoan oikein pitäisi tulla, ja lopputuloksena maitoa ei juoda ollenkaan. Toisekseen olen joutunut öisin tutin rooliin, ja kadonnutta rintaa kaipaillaan tunnin-puolentoista välein. Tyttö ei ole suostunut syömään oikeaa tuttia, mutta tänään kävin ostamassa liudan erilaisia malleja ja nyt kokeilemme, josko jokin niistä kelpaisi. (Tällä hetkellä hän torkkuu rintarepussa luonnonkuminen tutti suussaan, lupaavaa.)

Päiväunia torkutaan edelleen puolen tunnin tai hyvällä lykyllä tunnin pätkissä, joten kyllä tässä aika monena on saanut olla ja omista päiväunista on ollut turha haaveilla. Tavallaan olen kestänyt väsymystä hyvin, olen vain laskenut rimaa reilusti toisaalla. Kuluvan kuun aikana teemme kuitenkin mieheni kanssa vaihdon: hän jää kotiin vauvan kanssa ja minä menen töihin. Hieman jännittää miten paletti sitten pyörii; kenties oikein hyvin, mutta pitäähän sitä vähän murehtia! Jatkan tästä töihinpaluuasiasta vielä myöhemmässä postauksessa.

Tuleekohan tyttö väritykseltään tummaan äitiinsä vai vaaleaan isäänsä? Vauva on edelleen sinisilmäinen, mutta poikienkin silmät muuttuivat ruskeiksi vasta vuoden iässä. Päätä peittävästä nöyhdästä on vaikea mennä sanomaan mitään, mutta katsokaapa tuota liikuttavaa takatukkaa. Pojat olivat tässä vaiheessa ihan blondeja ja nyt heistä on kasvanut ristiverisiä nuorukaisia. Onkohan tytöstä tulossa brunette?

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Avainsanat

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

arkistojen aarre

Modernin maalaistyylin jäljillä

Aiemmassa postauksessa kerroin, että klassinen mutta kuitenkin moderni maalaistyyli on alkanut viehättää viime vuosina yhä enemmän. Sain Lauralta postaustoiveen kertoa vähän tarkemmin, minkälaista tyyliä sillä…

keskustele

12 keskustelu

  1. 2.5.23
    Nimetön said:

    Hurmaava pieni typykkä ja aivan ihastuttava takatukka <3 Värithän lapsella voivat muuttua hyvinkin myöhäisessä iässä. Veljeni oli kouluikään asti ihan pellavapää, mutta peruskoulun päättyessä lähes mustatukkainen (luonnostaan). Käänteinen tapahtui ystäväni lapselle, joka syntyi pikimustalla tukalla, mutta on nyt koululaisena ihan blondi.
    Tsemppiä valvomisiin ja ihania ihmettelyhetkiä pikkuneidin kanssa <3

    • 2.6.23
      lisbet said:

      Kiitos tsempeistä <3 Kovasti yöt vaihtelevat, viime yö oli vaihteeksi taas ihan ok. Totta, että värit vaihtelevat vielä pitkään ja varsinkin tummumista tapahtuu. Tuosta en ollut kyllä kuullut aiemmin, että mustatukkainen on muuttunut blodinksi!

  2. 2.6.23
    Tuisku said:

    Hei,
    Kauniita vaatteita teidän vauvalla. Onko vinkkejä mistä löytää varsinkin tyttövauvoille kivoja melko simppeleitä vaatteita? Raaskitko ostaa uutena vai oletko etsinyt käytettynä? Kiva kuulla tuosta töihin paluusta sitten 🙂

    • 2.7.23
      lisbet said:

      Vaikka olen muuten pyrkinyt hankkimaan vauvatarvikkeet käytettyinä, vaatteiden kohdalla vaivannäkö on tuntunut liian suurelta. Plus tämän iltatähtösen kohdalla on ehkä tullut tarve hemmotella ja pukea pientä nätisti 🙂 Ensin ajattelin että ei mitään pinkkiä ja röyhelöitä meidän tytölle, mutta kuinkas kävikään… Toisaalta en kuitenkaan ole ainakaan vielä ehtinyt sulkeltaa kovin syvälle lastenvaatteiden maailmaan, enkä osaa antaa hyviä vinkkejä ostopaikoista. Suurin osa vauvan vaatteista on POPilta, Lindexistä ja KappAhlin Newbie-mallistosta, koska nämä liikkeet sattuvat löytymään läheltä 🙂 Homevialauralta uskoisin löytyvän inspiraatiota vauvojen ja pienten lasten neutraaliin ja yksinkertaiseen pukemiseen!

  3. 2.6.23
    Leena said:

    Aivan hurmaava pieni. Muistan, miten meillä 5kk oli käänteentekevä päiväunissa. Tytär alkoi ihmeellisesti nukkumaan vaunuissa pitkiä päikkyjä, kun aiemmin vain rintarepussa tai vaunuissa max 45 minuuttia malttoi torkkua. Yöheräilyt jatkui meillä yhteen vuoteen asti, koska yösyötin (imetin), ihan omasta tahdosta:). Nyt varmaan toimisin toisin kuin lähes 18 vuotta sitten. Onneksi jokaisille vauva-vanhemmalle löytyy se oma hyvä tapa. Sulla on jännät ja innostavat ajat kun palaat työhön. Toi takatukka on huippu, veikkaan että brunette tulee neidistä, kuten äidistään. Iloa viikkoon!

    • 2.7.23
      lisbet said:

      Oi, olisikohan se käänne edessä meilläkin. En kyllä yhtään muista miten poikien kanssa meni. Mutta viimeistään vuoden iässä molemmat olivat siirtyneet nukkumaan yönsä kokonaan ja yhdet pitkät unet keskellä päivää. Kivaa viikkoa sinnekin!

  4. 2.6.23
    Laura said:

    Hurmaava kohta 5kk❤️
    Niin jännää että palaat kohta töihin, kun itse ajattelin olla vielä yli vuoden kotona. Toivottavasti saatte yöt sitä ennen järjestykseen, että jaksat. Öistä tutinvirkaa on raskas hoitaa, mutta jospa vauva kelpuuttaisi oikean tutin. Ja ajatellaan positiivisesti: jos ei kelpuuta, niin eipä tarvitse myöhemmin vieroittaa tutista🤭

    • 2.7.23
      lisbet said:

      Kiitos tsempeistä, mutta en suoraan sanoen usko että tässä lähiviikkoina ehditään ihmeitä öiden suhteen, sillä mennään mitä on 🙂 Mun töihin kuuluu paljon mm. superaikaisia aamuja, joten olen tavallaan tottunut tekemään töitä hieman väsyneenä. Kun mies on kotona, saan kuitenkin todennäköisesti edes vaunulenkin mittaiset unet päivällä. Töihinpaluu herättää minussakin paljon ristiriitaisia ajatuksia, toisaalta olen innoissani ja toisaalta mulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, että olisin vielä vuoden kotona kuten sinä. Mutta palataan siihen tosiaan myöhemmin.

  5. 2.6.23

    Moikka Liisa! Olen täällä ihan sydän ymmyrkäisenä, paitsi tietenkin tuo ihana viisikuinen söpöläinen, myös tämä bloggaustahti! I-ha-naa! Ja annoit kunnon inspisboostauksen minullekin, kiitos.

    Valoa ja iloa helmikuuhun!

    Kerttu

    • 2.7.23
      lisbet said:

      Ihana kuulla Kerttu! Odotan kovasti sun blogin jokaista postausta – tietysti kuulumisia uudesta kodista mutta ihan kaikenlaisia kuulumisia!

  6. 3.4.23
    Nimetön said:

    Aivan ihana vauveli, söpö kuin mikä, ja niin tarkkaavainen katse jo nyt!

    Meillä esikoinen nukkui hyvin vain vatsallaan. Joten, vastoin ohjeita, hän nukkui päiväunet vatsallaan. Nukutin sisälle, ja kurkkailin tiuhaan. En arvannut nukuttaa talvivauvaa toppatamineissa vaunuissa vatsallaan. Yöunillekin vauva nukahti vatsallaan, mutta käänsin nukkuvan vauvan sitten kyljelleen. Vauvalta löytyikin sitten myöhemmin ruoka-aineallergioita, eli ehkä masullaan nukkuminen auttoi masuvaivoihin. Auttaisikohan masullaan nukkuminen teilläkin? (Jos vauva on kova pulauttelemaan, niin sitten kyllä ei uskalla masuullaan nukuttaa)

    Hiusten väristä: esikoisella oli syntyessään silkkinen hyvin tumma tukka. Se vaihtui ensin käkkärälle menevään punertavaan, ja sitten piikkisuoraan vitivalkoiseen. Kaikki nämä muutokset 1,5 v ikään mennessä 🙂 Kouluun mennessä lapsella oli oljenvaalea tukka, ja nyt 13-vuotiaana on keskiruskea tukka.

    • 3.5.23
      lisbet said:

      Kiitos viestistä, äidinkin mielestä vauva on söpöistä söpöin, mutta se ei liene yllätys 🙂

      Olen jossain vaiheessa nukuttanut molempia isoveljiä vatsallaan, vaikka suositukset ovat tosiaan olleet vastaan. Minustakin se on rauhoittanut yöunia. Mutta vaunuissa se ei tosiaan ole ollut mahdollista. Tyttöäkin on muutaman kerran nukutettu vatsalleen mutta vaihtelevalla menestyksellä. Nyt toisaalta näyttää, että mies on sitkeän yrittämisen kautta saanut yöt rauhoittumaan; kirjoittelen tästä varmaan lisää alkuviikolla.

      Aikamoiden kuontaloiden kirjo ollut teidän esikoisella 🙂 Ehkä en siis lyö veikkauksia brunetesta lukkoon vielä täälläkään.