Pastellinsävyinen päivä Tallinnassa

16 vuotta toukokuun alussa täyttäneen esikoisen syntymäpäivätoive oli Tallinnan päiväristely muutaman kaverin kanssa, ja tätä harrasta toivetta olin eilen toteuttamassa valvojan roolissa. Tiedän: rankkaa, rankkaa, mutta jonkun nämä hommat täytyy hoitaa. Nuorukaisista näin lähinnä heidän selkänsä satamassa, joten sain viettää aikaa Tallinnassa omassa hyvässä seurassa. Oli mitä kaunein toukokuinen päivä, kaupungin puistot puskivat heleää vihreää, puut ja istutukset kukkivat ja toistivat vanhojen julkisivujen pastellisävyjä.

Minulla oli maissa aikaa kolmisen tuntia, minkä käytin pääasiassa tutkimalla vanhan kaupungin kujia. Hetken harkitsin, olisinko käynyt jossain näyttelyssä – esimerkiksi Fotografiska on vielä kokematta – mutta työviikon jäljiltä tuntui kuitenkin siltä, että halusin ottaa vieläkin rennommin. Toiveena oli löytää jokin pieni rauhallinen kahvila, tilata muhkean kermainen leivos ja istua teekupin ääressä vailla keskeytyksiä.

Toive toteutui Kohvik Lummuksessa, joka ei ollut ainoastaan kahvila vaan myös taidegalleria – seinillä oli paikan perustajan, muotisuunnittelija Maire Valdman värikkäitä teoksia.

Aikaa riitti myös pieneen pyörähdykseen ostoksilla Viru-keskuksessa. Vaatekauppojen tarjonta sinänsä on hyvin samaa kuin lahden tälläkin puolen, mutta päädyin kuitenkin Gantin liikkeessä sovittamaan erästä mekkoa ja ostamaan sen – näette myöhemmässä postauksessa, mitä tuli hankittua.

Täytyy vielä todeta, että matkaseurani, kolme peruskoulunsa päättävää nuorta, oli mitä fiksuinta porukkaa. He elävät merkityksellisiä vuosia, jolloin elämä nopeasti muuttaa muotoaan. Vanhempanakin sitä joutuu ikään kuin keksimään itsensä uudelleen tässä vaiheessa. Syksyllä esikoinen suunnittelee aloittavansa lukio-opinnot. Tällä viikolla kävin jättämässä ajo-opetuslupahakemuksen, jotta voimme miehen kanssa alkaa harjoittelemaan esikoisen kanssa ajokorttia varten. Ajoharjoittelun voi nykyään aloittaa jo 16-kesäisenä ja tuumimme, että sehän on hyvä juttu, jos voi hankkia rauhassa ajokokemusta parin vuoden ajan erilaisissa olosuhteissa. Ei käy niin kuin äidilleen, joka reputti inssin melkein kahdesti (mutta josta on toki sulkeutunut erinomainen kuski sittemmin).

Uuteen viikkoon!