-
Vantaa look
Päivän asu:
New Era lippalakki
-
Merkintä työviikon jälkeen
No nyt se syksy sitten saapui – vettä on satanut koko päivän. Toisaalta oli ihanaa tulla työpäivän jälkeen kotiin, vaihtaa ylle väljä neulemekko ja vetää jalkaa lämpimät sukat. Nyt kun minulla on säännöllisesti työpäivä perjantaisin ihka oikeaan virka-aikaan, pääsee perjantaitunnelmaankin ihan eri lailla. Edessä on kaiken lisäksi vapaa viikonloppu vailla sen kummempia suunnitelmia kuin että huomenna olen luvannut mennä puoleksitoista tunniksi myymään hattaraa leirikoulurahaston kartuttamiseksi.
Ihailin koko viikon hortensioita kukkakaupan ikkunassa ja kotimatkalla ostin sellaisen itselleni perjantaipuskaksi. Syvän purppura väri on kauniin syksyinen. Kaivoin kaapista kierrekynttilätkin sen kaveriksi.
Hyvää viikonloppua sinne ruutujen taakse!
Ei kommentteja artikkeliin Merkintä työviikon jälkeen -
Mitä on lääkärinlaukussani?
Tämä syksy on tuonut taas pieniä muutoksia arkeeni. Kun kuopus keväällä sai päivähoitopaikan, avautui minulle mahdollisuus miettiä työkuvioita uusiksi lääketieteen saralla. Aiemmin olen yhdistellyt keikkapäivystäjän työtä meteorologin vuoroihini, mutta ne olivat tietysti joko ilta- tai viikonlopputöitä. Luonnollinen askel olisi ollut hakeutua töihin terveysasemalle, mutta kaipaan kuitenkin tällä hetkellä työpalettiin sellaista joustavuutta, joka ei välttämättä ole julkisella puolella mahdollista. Siispä päädyin kysymään töitä yksityiseltä toimijalta, ja elokuun lopussa aloitin osa-aikaisen työn työterveyden sairausvastaanotolla.
Vaikka päivystystyö onkin tuonut jonkin verran kokemusta äkillisesti sairastuneiden hoidosta, ovat potilaat vastaanotollani nyt monen tyyppisiä, eivätkä kaikki ongelmat ole akuutteja. Opettelua on ollut myös työterveyshuollon asiakkaiden sopimuksissa, uuden paikan järjestelmissä ja toimintatavoissa. Teen edelleen töitä kandidaatin statuksella, ja minulla on nimetty ohjaaja, jota olen myös aktiivisesti konsultoinut. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin perehdytys ja seniorituki on uudessa työpaikassani järjestetty ja miten minulla on ollut mahdollisuus kysyä neuvoa myös oman talon erikoislääkäreiltä. Näin aluksi olen saanut tehdä vastaanottoja rauhalliseen tahtiin, ja aikataulua on tarkoitus vähitellen tiivistää. Toistaiseksi on sovittu vain tämän syksyn töistä, ja katsotaan sitten lähempänä, mitä seuraa vuodenvaihteen jälkeen.
Syksyn tärkein projekti on silti valmistuminen. Näin lukukauden aluksi olen tehnyt englannin ja ruotsin kielen opintoja, jotka joudun suorittamaan uudelleen, koska edellisestä tutkinnostani peräisin olevat suoritukseni ovat liian vanhoja tullakseen liitetyksi tähän tutkintoon. Pitäkää peukkuja, että ruotsin suullinen kokeeni menee hyväksytysti läpi! Syväreitä eli tutkintoon kuuluvaa 20 opintopisteen laajuista tutkielmaa olen myös tehnyt. Aiheeni ei ole monimutkainen eikä rima korkealla, mutta työtä se silti vaatii. Lisäksi on yksi roikkumaan jäänyt lyhyt kuudennen vuoden kurssi, jonka suoritan loka-marraskuussa. Hieman kompuroiden siis käyn tutkinnon loppusuoraa, mutta maalikin saattaa jo häämöttää.
Niin, palatakseni blogipostin otsikkoon: haluatteko kuulla, mitä löytyy lääkärinlaukustani työpäivinä?
- Stetoskooppi :: Stetarit ovat niin henkilökohtainen työväline, että mieluiten käytän omiani. Joku saattaa muistaa ruusukultaiset MDF:n stetoskooppini. Ne alkoivat olla sen verran kuluneet ja laukun pohjalla pyörineet, että ostin syksyn alkajaisiksi itselleni uudet Littmanit. Ja säilytyskotelon, jotta uusi työkalu pysyy kunnossa.
- Pieni musta kirja :: Moleskinen muistikirja on sen kokoinen, että se sujahtaa helposti valkotakin taskuun. Kirja sisältää muistiinpanoja tähänastisen uran varrelta: hoito-ohjeita, puhelinnumeroita, vinkkejä tietojärjestelmien käyttöön… tunnen itseni kovin avuttomaksi ilman sitä.
- Izipizin lukulasit :: Ne aiemmassa postauksessa nähdyt.
- Muutamia kirjoja :: Töissä tulee ahkerasti käytettyä Terveysportti-verkkosivustoa, josta löytyvät sähköisessä muodossa monet lääkärintyössä yleisesti käytetyt lähteet, esimerkiksi Lääkärin käsikirja ja Akuuttihoito-opas. Toinen tärkeä referenssi on Oppiportti, josta löytyvät Duodecimin oppikirjat ja paljon muutakin ammattitaidon kehittämiseen. On kuitenkin pari hyväksi havaitsemaani opusta, joita ei sähköisinä löydy, joten kuljetan niitä mukanani. Kirjat ovat Tampereen Kandidaattikoulutuksen Kirugisen potilaan tutkiminen ja Kirurgiset pientoimenpiteet, Duodecimin Korva- nenä- ja kurkkutaudit – päivystäjän opas sekä ihotautien kurssilta saatu Ihotautilääkärin käsikirja.
- Juomapullo :: Arne Jacobsenin metallinen termospullo on kulkenut mukana jo vuosien ajan ja siltä se vähän näyttääkin.
Löytyy laukusta toki muutakin jokapäiväistä tavaraa. Päivystykseen lähtiessäni mukana on myös työsandaalit, mutta nyt olen käyttänyt ihan vain tennareita työpäivisin. Jotkin siistit mutta helposti puhdistettavat työkengät ovat ostoslistalla. Olen katsellut mm. Vivaian kierrätysmuovista valmistettuja avokkaita.
Tässä pieni päivitys siitä, mitä uudelle uralleni kuuluu. Tiedän, että osa teistä on löytänyt tänne blogiin aikoinaan lääkisjuttujen myötä – vieläkö olette linjoilla?
-
Pirteä aamuvuorolainen
-
Potkupyörän koeajo
Tytär sai näin kaksivuotispäivänsä kieppeillä potkupyörän. Oli jo ehkä aikakin, sillä taapero on kesän jälkeen joka päiväkotipäivä jaksanut ihailla ja kaihoten hiplailla pyöräparkissa seisovia menopelejä. Meille hankittu pyörä on Pukyn retrohenkinen malli. Pojillakin oli aikoinaan Pukyn potkupyörä, mutta se on tietysti laitettu kiertoon ajat sitten. Muistan, että ainakin keskimmäinen oppi potkupyörän kanssa niin taitavaksi, että pystyi siirtymään polkupyörään ilman apupyörävaihetta.
Uutta pyörää piti tietysti päästä heti testaamaan. Lähimpään leikkipuistoon suuntautunut retkemme päättyi kuitenkin pienimuotoiseen meltdowniin, kun taapero ei halunnut ajaa pyörällä enää paluumatkalla, eikä äiti (joka kantoi pyörää) voinut ottaa väsähtänyttä kävelijää syliin.
No, pikkuhiljaa tutustumme tähän menopeliin. Pyörä oli onneksi kevyt kantaa, kevyempi kuin se edellinen. Sitäkin tuli aikoinaan kanniskeltua aika lailla.
Tämän myöhäistiistain tekstin myötä toivotan hyvät yöt! Kuullaan pian.
-
Valmis WC-remontti
WC-remontti on ollut valmis jo hyvän aikaa, mutta olen odotellut, saisimmeko pyyhekoukut ja wc-paperirullatelineen paikalleen. Koska näyttää siltä, että se ei tapahdu ihan heti, ajattelin että yhtä hyvin voin ottaa kuvat tilasta teille. Edellisissä, toukokuussa otetuissa kuvissa näkyivät jo tilan valmiit pinnat ja valaistus, ja kesällä on siis saatu paikoilleen allaskaluste, itse allas hanoineen sekä peili.
Allaskaappi on mieheni itse tekemä. Materiaali on 20 mm paksua tammipuulevyä, joka on käsitelty Osmo Colorin Kuusi-sävyn puuvahalla. Laatikoiden sisäosat ja mekanismit ostettiin Ikeasta. Kerroksia laitettiin useita etenkin kaapin yläpinnalle, mutta kun kaappi oli ollut hetken paikoillaan, totesimme, ettei sen yläpinta kaikesta huolimatta tule kestämään vesiroiskeita. Niinpä kaluste ja allas irrotettiin ja kaapin yläpuoli käsiteltiin uudelleen mattapintaisella valkolakalla. Tästä johtuen laskutaso on hieman muita osia vaaleampi, mutta ei se ole silmää haitannut.
Tason päälle asennettu alla on Dansanin YOU/Luna Stadium ja hana Oraksen Optima Style. Haaveilin alunperin hieman toisenlaisesta hanasta, mutta koska tarvitsimme hanan, jossa olisi myös bidee, valikoima oli rajoitettu. Oraksenkin hana on kaunis ja sopii nätisti altaan kanssa. Bideesuihku piiloutuu kaapiston oikealle puolelle seinän ja kalusteen väliseen rakoon.
WC-remontin yhteydessä toteutui haave kunnon meikkipeilistä. Päädyin lopulta hankkimaan Dansanin Moon-peilin (meillä koko 75 cm x 75 cm), vaikka sen hinta tuntui suolaiselta. Peilissä on kehyksen sisäreunalle integroitu led-nauha, joka luo tasaisen valon kasvoille. Peilipinnassa olevista hipaisukytkimistä voi muuttaa valon kirkkautta ja lämpöä kolmiportaisella asteikolla. Toisin sanoen peilistä on mahdollista tarkistaa, että meikki näyttää hyvältä niin kynttilänvalossa kuin ulkona kirkkaana talvipäivänä.
Alla olevassa kuvassa näkyy peili valaistuna.
WC-istuin on Idon Seven D Image 20 ja painike Geberitin.
Seinälaatta on K-Raudan Cello Cementum värissä valkoinen ja lattiassa on Laattapiste Collectionin Kap Verde värissä tuhka. Vaikka pyrkimys oli ajattomuuteen, näkyvät remontissamme toki vahvasti tämän vuosikymmenen vaikutteet. Pääasia lienee, että lopputulos on omaan makuun sopiva.
Nyt tehty remontti toimii prototyyppinä sille, että jollain aikajänteellä olisi tarkoitus remontoida myös yläkerran kylpyhuone-wc. Oman filosofiani mukaan kosteissa tiloissa tulee olla yhtenäinen ilme kautta kodin: siis samantyyliset laatat, hanat ja vesikalusteet. Silloin, kun teimme kauppoja tästä talosta kolmetoista vuotta sitten, pidin kovasti kylpyhuoneiden yhtenäisestä ilmeestä ja siitä, ettei niissä oltu kikkailtu liikaa tehostelaatoilla. Yksinkertaisuus toimii aina, varsinkin pienissä tiloissa, ja ikääntyy yleensä paremmin kuin jännittävät erikoisuudet.
Mitä pidätte kokonaisuudesta?
-
Merinovillaa maanantaihin
Päivän asu:
(oli liian kuuma mutta larppaan syksyä)
*Essentials by Stockmann merinovillaneule
By Malene Birger käsilaukku
RayBan aurinkolasit
-
Rillipää sunnuntaiselfie
Pikainen peiliselfie tänään ennen iltavuoroon lähtöä. Sunnuntain lähetys on vasta illan päätteeksi, joten laitan mielelläni jotain mukavaa päälle ja vaihdan esiintymisvaatteet vasta maskissa käytyäni. Tämä *Lexingtonin Ivana-neulemekko on tuttu jo viime talven asukuvista, mutta huomasin, että se on tuotu takaisin tämän syksyn mallistoon. Tässä mekossa ihaninta on sen materiaali, puuvillan ja kashmirin -sekoitetta oleva neulos, joka ei ole pannut pahaksi toistuvia pesujakaan.
Rillit puolestaan ovat *Izipizin kilpikonnakehyksiset lukulasit. Pärjään edelleen kohtalaisesti ilman laseja, mutta kyllä elämä on selvästi helpompaa niiden kanssa, ainakin mitä tekstiviestien ja pakkaustekstien lukemiseen tulee. Alkaisi jo olla tarve varata aika näöntarkastuksee – taisin tästä ensimmäisen kerran mainita blogissakin jo reilu vuosi sitten. Izipizin kehykset ovat kivat ja kasvoilleni sopivat, joten jotain samanlaista voisin etsiä optikkoliikkeestäkin.
Mukavaa uutta viikkoa! Viikon alkajaisiksi tulossa kuvia alakerran remontoidusta WC:stä sekä pieni työ- ja opiskelupäivitys.
-
Pizzaperjantain sesonkiseuralainen: valkoinen suppilovahveropizza
Suppilovahveroita on löytynyt jo muutaman viikon ajan, joten olen ottanut tavaksi käydä poimimassa kulhollisen ennen pizzaperjantaita. Tavanomainen täytesuosikkimme jo vuosien ajan on ollut kirsikkatomaatti-pesto-puhvelimozzarella tomaattikastikkeella, mutta nyt yhdestä pizzasta on tehty valkoinen suppilovahveropizza. Tästä on tullut sellainen suosikki, että sen teko jatkuu varmasti niin kauan, kuin suppilovahveroita pystyy poimimaan – eli parhaimmillaan lumentuloon asti. Voisihan sieniä myös säilöä, mutta se taas ei ole ollenkaan sama asia kuin torstain iltalenkillä poimitut tuoreet sienet.
Pizzaperjantaita ilahdutti tällä kertaa myös yllätysvieraaksi saapunut S, kiva kun tulit käymään! Pohdimme yhdessä, minkälaisia muotoja ”pitsis” on vuosien varrella käynyt läpi. Välillä se on ollut pitkällisiä valmisteluja vaativa myöhäisillan tapahtuma, välillä perjantain harrastukset ovat muokanneet sen viettoa, mutta aina sitä on vietetty. Tällä hetkellä pitsisksestä on taaperosyistä hioutunut alkuillasta vietettävä päivällishetki, jonka jälkeen osa porukasta saattaa jatkaa iltaa elokuvan parissa. Pitsareseptiä on vuosien varrella säädetty ja pizzaa paistettu niin uunissa, grillissä kuin pizzauunissakin. Viime aikoina pizza on syntynyt pizzakiven päällä grillissä, talven tullen varmaankin taas sähköuunissa. Kuten olen aiemminkin kertonut, pizzaperjantai on ennen kaikkea viikonlopun maamerkki vuorotyöperheessä. Onko teillä vastaavanlaisia viikonlopun aloitusrituaaleja?
(Alla olevassa kuvassa lasissani on muuten Pepsi Maxia, ei kunnon tujausta punaviiniä. Alkoholi vaikuttaa yöuniini niin voimakkaasti, ettei se tunnu mahtuvan edes viikonloppuihin. Mutta Pepsikin maistuu juhlallisemmalta jalallisesta lasista nautittuna.)
Valkoinen suppilovahveropizza
Pizzataikinan reseptiä en osaa teille kirjoittaa, sillä se syntyy näppituntumalla, mutta Kinuskikissan resepti muistuttaa aika paljon omaa prosessiamme. Tärkeintä ovat 00-jauhot ja pitkä kohotus viileässä – usein taikina tehdään jo keskiviikkona. Pizzapohja paistetaan ensin kevyesti ilman täytteitä pizzakivellä ja kumotaan sen jälkeen paistettu puoli ylöspäin täytteiden levitystä varten.
Täyte:
200 g ranskankermaa
1 dl raastettua edamjuustoa
0,5 dl raastettua pecorinojuustoa
1 l puhdistettuja suppilovahveroita
0,5 palloa puhvelimozzarellaa
tuoretta tinjamia
mustapippuria myllystä
öljyä paistamiseenPaloittele puhvelimozzarella ja laita se siivilään valumaan. Paista suppilovahverot kokonaisina (tai puolita suurimmat sienet) tilkassa öljyä niin että sienistä irtoava neste haihtuu. Levitä pizzan päälle pohjimmaiseksi ranskankerma, sitten juustoraasteet ja paistetut sienet. Paista 250-asteisessa uunissa kunnes juusto alkaa ruskistua. Revi mozzarella uunista tulleen pizzan päälle. Ripottele päälle runsaasti tinjamia ja viimeistele rouhauksella mustapippuria myllystä. Tarjoile heti!
