-
Kuinka kävi kirsikkapuun?
Olipa kuuma päivä ja hiostava ilta. Miehenikin siirsi kotitoimistonsa terassille. Harvoin on sellaista sellaiseen ollut mahdollisuutta syyskuussa.
Kommenttiosastossa kysyttiin kirsikkapuiden kohtalosta, siis tontin sivustalla kasvavien rusokirsikoiden, jotka jo alkukesästä julistin kuolleiksi. Silloin minua neuvottiin odottamaan ja katsomaan, josko puut vielä elpyisivät. Ja toinen puista on tosiaan herännyt henkiin kesän aikana. Se alkoi vähitellen kasvattaa uusia lehtiä, vaikka lehdistö onkin jäänyt harvaksi ja puussa on sellaisiakin oksia, joissa ei kasva mitään. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, puu on kasvattanut runsaasti juuriversoja. Yleensä olen leikannut ne pois varhaisessa vaiheessa, mutta tällä kertaa annoin niiden olla, sillä ajattelin, että mitä enemmän vihreää, sitä parempi. Pitäisiköhän juuriversot kuitenkin leikata pois, kun ne ovat tiputtaneet lehtensä?
Sen sijaan toinen kirsikkapuista vaikuttaa edelleen kuolleelta. Sekin kasvattaa juuriversoja, mutta oksat ovat pysyneet lehdettöminä, ja suurin osa niistä on niin kuivia, että ne katkeavat taivuttaessa.
Kunpa tämä toinen selviäisi tulevasta talvesta ja varjostaisi taas terassilla istuvaa ensi kesänä! Mitään kukkia en tohdi edes toivoa, kunhan vain lehdet ilmaantuisivat
Muuten piha on romanttisesti syysrappiolla. Pitäisi tarttua saksiin ja napsia ylimääräistä pois vähän sieltä täältä. En voi myöskään olla ajttelematta pihaa siltä kantilta, että ensi kesänä meillä on rippijuhlat. Sitä ja tätä pitäisi omasta mielestäni tehdä, jotta juhlat voitaisiin asianmukaisesti viettää, vaikka vieraat tuskin istutuksiamme miettivät.
Ja talonmaalaus ja keittiöremontti tietysti myös rippijuhlia varten, niistäkin on puhuttu! Onko siellä yhtä pöhköjä ajatuksia tulevien rippikoululaisten vanhemmilla?
2 kommenttia artikkeliin Kuinka kävi kirsikkapuun? -
Heräämisen hetki
Kotipäivät kaksivuotiaan kanssa ovat ihania mutta myös sellaisia, etten odota saavani kovin paljon aikaiseksi. Taapero osaa vaatia seuraa, hän haluaa, että hänen kanssaan luetaan kirjoja, puetaan vauvanukkea, pelaillaan ja puuhaillaan. Leikkipuistossa hän viipyisi vaikka kuinka pitkään, joten kiikut ja liukumäki joudutaan jättämään taakse aina pienen murhemielen kera. Päiväunet ovat liki ainoa hengähdyshetkeni. Tytär nukkuu sekä päivällä että yöllä meidän sängyssämme, eikä pinnasänkyä ole käytetty aikoihin. Pojat nukkuivat tässä iässä yönsä sopuisasti Muuramen Jolla-sängyissään, ja jokin sellainen olisi varmasti ajankohtainen tyttärellekin. Kuopus saa kuitenkin erityiskohtelun, eikä meistä kumpikaan raaski siirtää pientä tuhisijaa sivummalle nukkumaan.
Perhepedissä nukkuminen juontunee siitäkin, että meillä on varhainen iltarytmi ja lähes aina jompikumpi vanhemmista on valmis pehkuihin samaan aikaan tyttären kanssa. On siis luonnollista mennä samaan sänkyyn nukkumaan. Ja aika usein kellahdan päiväunillekin pienen kanssa, ainakin hetkeksi.
Kaipaan jo syysviileitä. Pidämme yleensä makuuhuoneen pientä ikkunaa auki iltaisin, jotta viileää ilmaa pääsee huoneeseen. Isoista ikkunoista johtuen talo tahtoo lämmetä päivisin. Kaivoin kaapista flanellipussilakanan tuomaan syystunnelmaa, vaikka se muuten onkin näiden helteiden keskellä hieman hakusessa.
Leppoisaa syystorstaita teille!
-
Teippipidennys ennen ja jälkeen -kuvin
Jakku Rebecca Taylor | Housut Filippa K | Tennarit New Balance | Laukku By MALENE BIRGER | Aurinkolasit RayBan Ihana kampaajani laittoi hiukseni kuosiin syksyä varten, ja tällä käynnillä hiuksiini tehtiin jälleen teippipidennys. Itse ehkä puhun mielummin teippituuhennuksesta, sillä en varsinaisesti hae pitempää mittaa vaan lisää volyymia ja tuuheutta. Tällä kertaa kuitenkin tuli myös pituutta reilusti etenkin niskaan, sillä uusia lisäkkeitä ei raaskittu leikata vielä kovin voimakkaasti. Samat lisäkkeet ovat parhaimmillaan kestäneet käytössäni lähemmäs vuoden, ja kun ne huoltojen yhteydessä irrotetaan, nostetaan ja leikataan samaan mittaan oman hiuksen kanssa, lyhentyvät ne vähitellen joka tapauksessa.
Kokemuksia teippipidennyksistä
Ensimmäisen kerran laitatin tuuhennukset viisi vuotta sitten ja pidin niitä lähes yhtäjaksoisesti, kunnes kuopus syntyi toissasyksynä. Minulta on aina lähtenyt raskauksien jälkeen runsaasti tukkaa, eikä kolmaskaan kerta ollut poikkeus. Annoin hiusten levätä reilun puoli vuotta, ja kun kuvittelin sulkasadon jo rauhoittuneen, kokeilin teippejä uudelleen. Pian kävi kuitenkin ilmi, että hiuksia irtosi edelleen niin paljon, että teippien kanssa tuli ongelmia, ja yleensä saavuin hiushuoltoon kahden, kolmen irronneen teippilisäkkeen kanssa. Päätimme luopua teipeistä toistaiseksi, ja nyt olen ollut ilman hieman yli vuoden.
Sinänsä ajattelen, että hiukseni ovat ihan mukiinmenevät ilman tuuhennuksiakin. Hiukseni ovat kohtalaisen tuuheat, mutta hiuslaatuni on aina ollut taipuisa ja ohut, eivätkä hiukset ole koskaan kasvaneet kovin pitkiksi. Ensimmäiset harmaat ilmaantuivat jo kolmenkympin jälkeen, ja jos nyt luopuisin kuukausittaisesta tyviväristä, kasvaisi minulle runsaat harmaat raidat hiuksiin. Harmaantuminen (värjättynäkin) on muuttanut hiusten laatua kuivempaan ja hauraampaan suuntaan, joten viime vuosina olen suosinut joko long bobia tai hartiamittaista mallia. Hiuksista saa kyllä kivan ja runsaan näköiset, kun ammattilainen laittaa ne töissä. Kotona olen laiska näkemään samanlaista vaivaa ja pidän hiuksia usein vaatimattomalla ponnarilla. Tuuhennukset tuovat lisää volyymiä ja paksuutta silloinkin, kun olen vapaalla enkä jaksa tai ehdi laittaa tukkaa.
Yllä näette ennen ja jälkeen -kuvat hiukset auki sekä löyhällä poninhännällä. Luulen, että nuo alemmat kuvat kertovat parhaiten, miksi halusin taas tuuhennukset. Niskapuolen jatkeet jätettiin tosiaan vielä pitemmiksi. Sen vuoksi malli on takaa voimakkaasti pyöristetty ja kerrostettu, mutta lähestyy vähitellen tasamittaa jokaisen hiushuollon myötä.
Slaavihiuksen laatu on lähellä omaa hentoa ja taipuisaa hiuslaatuani
Hiuksiin laitettiin kaksi punttia BPhairin Premium Slavic -teippihiusta sekä myös muutama aiemmasta tuuhennuksesta talteen jäänyt hyväkuntoinen teippilisäke. Varsinaiseen hiustenpidennykseen tarvitsee 4-5 punttia hiusta, mikä on jo aikamoinen määrä teippejä päässä. Nyt kun teippejä on vähemmän, ne jäävät vaivattomasti piiloon omien hiusten alle ja tukkaa on muutenkin helpompi harjata ja käsitellä. Näihin BPhairin slaavihiuksiin olen aina ollut tyytyväinen. Hiuslaatu on hyvin lähellä omaani, ja bruneteilla on siinä mielessä helpompaa, että kun lisäkkeitä ei ole tarvinnut vaalentaa, ne pysyvät pitkään hyväkuntoisina. Lisäkkeissä on silikoniset, alle kolmen sentin mittaiset kiinnitysosat. Lukuunottamatta aiemmin mainittua raskauden jälkeistä ajanjaksoa en ole kokenut, että teipit erityisesti rasittaisivat omaa hiusta tai hiuspohjaa. Lähikuukausina toki nähdään, miten teipit viihtyvät 45-vuotiaan vauhdikasta perhearkea elävän naisen päässä.
Lue myös: Hiustenpidennys Beaded Weft -tekniikalla
Asuun valikoitui Rebecca Taylorin jakku, joka saattaa olla lukijoilleni tuttu blogin ensimmäisistä anonyymeistä asukuvista kahdentoista vuoden takaa. Vaikka vaate ei ole ollut enää aktiivikäytössä, huomaan hamuavani sitä aina näin alkusyksystä, kun ilma ei vielä vaadi päällystakkia mutta jotain puseroa paksumpaa haluaisi laittaa ylle. Olen myos ostanut itselleni uuden työ- ja arkilaukun, By Malene Birgerin Abigailin. Suklaanruskea variaatio tutusta logokuosista sopii hyvin tähän vuodenaikaan ja menee niin mustien kuin ruskeiden asusteiden kanssa, jos kenkien ja laukun yhteensopivuutta miettii.
Näillä tyylikuulumisilla keskiviikkoon. Meillä onkin tyttären kanssa vapaapäivä, mitähän sitä keksittäisiin? Käydään ainakin noutamassa yksi paketti pian edessä olevia 2-vuotissynttäreitä ajatellen. Ja illalla on vuorossa varma syksyn merkki, vanhempainilta!
-
Syysiltojen saavuttua
Kun viime syksynä kirjoitin ruokailutilan uudesta astiakaapista, mainitsin, että kaapissa on myös valaistus, joka syttyy samasta katkaisimesta kuin keittiön kohdevalot. Kommenttiosastossa pyydettiin kuvia kaapista valaistuna, ja tässä sellainen viimein on, olkaapa hyvä! Ruokapöydän yllä olevaa kattovalaisinta tulee nykyään pistettyä päälle harvemmin, sillä kaapin epäsuora valo ja kynttilät tuntuvat riittävän varsin hyvin.
Nyt onkin jo ollut ihania, hämärtyviä ja hieman kirpeitä iltoja, jolloin valoja on tarvittu ja kynttilätkin ovat tuntuneet asianmukaisilta. Toisaalta päivät ovat vielä tarjoilleet kesäistä lämpöä, pukeutuminen on ollut keveää ja eivätkä pihassakaan esimerkiksi daaliat osoita hiipumisen merkkejä. Leikkelin hortensioista, daalioista ja kaupungin auringonkukkapellon antimista syksyisen kimpun pöydälle kynttilöiden seuraksi. Rakastan, rakastan tätä vuodenaikaa, tässä on sopivasti kaikkea: valoa ja pimeyttä, viileyttä ja lämpöä, runsautta ja luopumista, työtä ja vapaa-aikaa, uutta ja vanhaa. Siinä missä kesä tekee minut levottomaksi ja tyytymättömäksi, syksy opettaa minut taas arvostamaan tavallista arkea ja niitä kliseisiä pieniä asioita.
Vaikka sitä, että kun illalla lähden tyttären kanssa leikkipuistoon kiikkumaan, keskimmäinen haluaa lähteä mukaan. Ja että kun olemme siellä, esikoinen tupsahtaa yhtäkkiä paikalle. Hän on katsonut kaverilta lähtiessään kännykän paikannussovelluksesta, että olemme puistossa, ja tulee mukaan leikittämään pikkusiskoaan. Niin monta asiaa, joista olla onnellinen: tämä turvallinen alue, jossa asumme ja jossa lapset voivat vaivatta liikkua, sisarusten suhteet toisiinsa ja kavereihin, aika, jonka saan viettää lasteni kanssa vailla huolia. Vaikka kotona on kaikki hyrskyn myrskyn ja työpäivät joskus uuvuttavat, on kuitenkin niin paljon, josta saisin useammin olla kiitollinen.
Onko siellä muita lempeän syksyn ystäviä?
-
Keskiviikon asu
Pikainen tervehdys tänään ennen iltavuoroon lähtöä! Päällä on uusi pusero Noa Noalta. Olin jotenkin aivan unohtanut tämän ihanan tanskalaismerkin, kunnes se taas jossain yhteydessä tuli vastaan. Muistan, kun merkillä oli joskus Helsingissä kivijalkaliike Yliopistonkadun ja Mikonkadun kulmassa ja kävin siellä usein hypistelemässä ihanien näyteikkunoiden inspiroimana. En kuitenkaan koskaan tullut ostaneeksi mitään – vaatteet olivat aika romanttisia, enkä oikein keksinyt, missä olisin niitä käyttänyt. Oma tyylinikin oli tuohon aikaan minimalistisempi ja linjakkaampi. Tämän hetken tyyliin Noa Noan printit ja valuvat kuosittelut tuntuvat kuitenkin istuvan hyvin. Mutta joo, verkkokaupasta piti tilata, sillä ainakaan minä en tiedä yhtään jälleenmyyjää näillä nurkilla. Pari juttua jouduin tilauksesta lähettämään takaisin, kun ne eivät olleetkaan ihan sitä mitä toivoin.
Kivaa keskiviikkoa, kuullaan taas pian!
-
Omenapiirakka omasta sadosta
Päivällinen on katettu! Tiistai-iltapäivään tarjoiltiin lasagne ja oman pihan omenista paistettu piirakka. Helppo lasagneresepti löytyy blogin arkistoista (tällä kertaa käytin broilerin jauhelihaa). Omenapiirakan resepti on tässä postauksessa hieman alempana.
Arki on lähtenyt rullaamaan vauhdilla, ehkä vähän liiankin vauhdilla. Sain siitä konkreettisen muistutuksen viime perjantaina. Aloitin uudessa työpaikassa viime viikolla, mikä tietysti on ollut hieman stressaavaa ja jännittävää. Se yhdisttettynä pieneen jälkiflunssaan nostatti minulle oikein kunnon nokkosihottuman heti perjantaina kotiin päästyäni. Satunnaiset lehahdukset eivät ole olleet minulle aiemminkaan tuntemattomia, mutta tällä kertaa ihottumaa oli päästä varpaisiin. Aika hurjaa, ja vaikka itse ihottuma onkin aika harmitonta, niin kutina on raivostuttavaa! Olen nyt popsinut antihistamiinia ja kortisonia, yrittänyt ottaa rauhallisemmin ja tilanne onkin jossain määrin rauhoittunut. Mutta öisin nokkospaukamia edelleen nousee. Toivottavasti en ole hankkinut tästä itselleni kroonista riesaa. Onko teillä kokemusta nokkosihottumasta?
En sitä paitsi oikeasti tiedä, mikä on vain sattumaa ja huonoa tuuria ja mikä stressiä. En oikeastaan edes koe olleeni erityisen stressaantunut. Uusi työ on tuntunut mukavalta ja aloitus on ollut pehmeä, varmasti pehmein tähänastisella lääkärinurallani. Lupaan kirjoitella hieman lisää lääkiskuviosta myöhemmin, vaikka kovin yksityiskohtiin en varsinkaan töiden suhteen aio mennä.
Jälkiruoka maistui tänään kaikille. Sitten reseptiin!
Omenapiirakka omasta sadosta
Tämä omenasadosta nopeasti syntyvä piirakka valmistetaan korkeaan vuokaan. Omenien happamuutta tasoittaa karamellimainen kuorrute kaurahiutaleista ja fariinisokerista.Ainekset
- 6 pientä kotimaista omenaa
- 3 kananmunaa
- 3 dl sokeria
- 4 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl ruokasoodaa
- 1 tl vaniljasokeria
- 3 tl kardemummaa
- 1,5 dl juoksevaa margariinia
- 1 dl maitoa
Päälle
- 2 dl kaurahiutaleita
- 1 dl fariinisokeria
- 1 tl kanelia
- ½ dl juoksevaa margariinia
Tarjoiluun
- 2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Tee näin
- Vuoraa noin 20 cm x 30 cm korkeareunainen vuoka leivinpaperilla. Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi.
- Laita kiertoilmauuni lämpenemään 185 asteeseen. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vispaa maito ja juokseva margariini keskenään. Lisää kuivat aineet ja maito-margariiniseos vaahtoon vuorotelleen vähän kerrallaan. Sekoita nostelemalla, älä enää vatkaa.
- Kaada taikina vuokaan. Pistele omenaviipaleet pystyasentoon tiiviisti piirakan päälle. Älä jätä tyhjiä kohtia.
- Sekoita kaurahiutaleet, fariinisokeri, juokseva margariini ja kaneli keskenään. Ripottele seos omenien päälle.
- Paista 185-asteisessa kiertoilmauunissa n. 40 minuuttia. Tarjoile lämpimänä kuohkeaksi vatkatun vaniljakastikkeen kanssa.
Esikoinen lähti kavereiden kanssa ulos, keskimmäinen partioon ja kuopus isänsä kanssa lenkille, joten minä otan nyt hetken helppoa Lantliv-lehden uuden numeron parissa. Mukavaa tiistai-iltaa teille kaikille!
-
Syyskesän istutus ja kevytbetonia kestävämpi EcoPots-istutusruukku
Sisääntulon kesäkukkaistutus oli alkanut näyttää hieman surulliselta, joten oli aika vaihtaa kukat syksyisempiin. Surullisen näköisiä eivät olleet ainoastaan lakastuneet petuniat vaan myös niiden kuutionmallinen, kevytbetonista tehty istutusruukku. Se oli alkanut hilseillä ja murentua nurkistaan, ja lähti myös vaihtoon.
Tilalle hankin Ecopotsin Oslo-istutusruukun, jonka luvataan kestävän ehjänä ja haalistumattomana niin helteissä kuin pakkasissa. Olen hypistellyt näitä kierrätysmuovin ja kivituhkan komposiitista tehtyjä ruukkuja aiemminkin, mutta hintansa vuoksi ne ovat jääneet ostamatta. Mutta annetaan Ecopotsille mahdollisuus, ja jos se osoittautuu hyväksi, voin hankkia EcoPotseja lisääkin.
Se ainakin on varmaa, että yhtään kevytbetoniruukkua en enää osta, sillä ne eivät kerta kaikkiaan tunnu kestävän käytössä. Aiemmin ajattelin, että haluan ”luonnollisen” näköisiä istutusruukkuja, minkä vuoksi kaikki muoviset astiat ovat jääneet kauppaan, mutta kuinka luonnollista se kevytbetoni nyt sitten on? Terrakottaruukut tietysti olisivat ihania ja luonnollisia mutta raskaita liikutella, ja niidenkin särkymistä saa pelätä.
Istutukseen päätyi suurikokoinen pallokrysanteemi syvänpunaisin kukin ja pari murattia. Krysanteemin voi vielä myöhemmin syksyllä päivittää esimerkiksi suosikkiini skimmiaan, joka yhdessä murattien kanssa kestää kauniina lumentuloon asti. Muratteja olen menestyksellä ottanut myös sisään ruukkuun kasvamaan talveksi.
Luonnollisesti pieni apulaiseni oli mukana istutuspuuhissa (sienikuvioinen collegeasu Lindexistä).
Istutuspuuhien lisäksi täällä ollaan taisteltu syyskauden ensimmäistä flunssaa vastaan, nautittu uuden astianpesukoneen jäljestä ja herkuteltu maanantaimakaronilaatikolla. Mukavaa alkanutta viikkoa sinne ruutujen taakse!
-
Uuden sesongin alkajaisiksi
Selected Femme paita | Lindex farkut | Swarovski riipus Kaikkien kiireisten päivien jälkeen on vihdoin blogin vuoro ja miten iloinen olen siitä! Kesäreissut on reissattu, laukut on purettu ja työt, päiväkodit, koulut alkaneet. Meillä ei onneksi ole mitään valtaisaa harrastuskuskausrumbaa, vaan poikien harrastukset ovat pääasiassa sellaisia, että he pystyvät kulkemaan niihin itse tai kimppakyydein. Nuorimmaisella ei mitään harrastuksia olekaan. Vielä keväällä kävimme muskarissa, mutta nyt kun päiväkoti on alkanut, siinä on ihan riittävästi tekemistä pikkuiselle. Paikallisen musiikkiopiston järjestämä muskari oli kyllä laadukkaasti toteutettu, joten ehkä palaamme kuvioihin joskus myöhemmin.
Siirtyminen kesästä uuteen vuodenaikaan (joka ei ehkä ole syksy, mutta mikä sitten?) vaatii myös jonkinlaista resetointia kotona. Kuulemma joillakin on koti viimeisen päälle siivottuna ja kaapit järjestyksessä kesälomien jäljiltä, mutta ei täällä! Viime viikkoina olen käynyt tavaroita läpi, sillä sitähän hommaa viisihenkisessä perheessä aina riittää. Olen lajitellut mm. läjällisen vuosina 2011-2024 syntynyttä päiväkoti-, eskari- ja koulutaidetta taiteilijan nimen mukaan säilytyslaatikoihin. En raaskinut heittää juuri mitään pois, vaikka olisi varmaan syytä olla valikoivampi. Ehkä vain työnnän sen laatikon mukaan sinä päivänä, kun lähtevät omilleen, heh.
Lasten vaatekaapitkin tuntuivat koostuvan kesän jäljiltä lähinnä väärän kokoisesta tai loppuun käytetyistä trikoosta. Poikien pukeutumisen päivitin helpoimman kautta tekemällä kerralla isomman tilauksen verkkokaupasta (kidsbrandstore.fi on palvellut tässä tarkoituksessa hyvin jo muutaman vuoden ajan). Pienelle ostaessa on hauska kierrellä kaupoissakin mutta taidan silti kääntyä muutamassa ostoksessa, kuten ulkovaatteissa, verkon puoleen.
Ja kyllä äitikin tarvitsee jotain päällepantavaa syksyyn. Vaikka säät ovat edelleen lämpimiä, on vaikea tarttua enää pellavapaitoihin ja heleisiin kesäväreihin. Mieli halajaa maanläheisiä sävyjä, kerrospukeutumista ja mikä ettei niitä neuleitakin, kunhan vähän viilenee. Taidan tällä viikolla tehdä sesonkiraivauksen vaatekaapissani ja pakata kesän kapselivaatekaapin varastoon, vaikka soveltuvilta osin jätän tietysti vaatteita syyskäyttöön. Pukeutuminen oli kesällä todella mutkatonta, kun käsillä olivat vain vuodenaikaan sopivat vaatteet, joten tulen varmasti jatkamaan tätä käytäntöä.
Päivän asussa on pari hyvää peruspukinetta uuteen sesonkiin: *Selected Femmen puhvihihainen trikoopaita ja *Lindexin klassisen siniset farkut (otin numeroa normaalia kokoani suuremmat, koska halusin rennomman istuvuuden).
Nyt ryhdyn erittäin epäkiitolliseen puuhaan, nimittäin kartoittamaan seuraajaa astianpesukoneellemme. Yli 12-vuotias laite on viimeiset pihaisunsa päästänyt, ja arvaatte varmasti, millainen kriisi on olla ilman tiskikonetta, kun arki pitäisi saada rullaamaan. Vaihtoehtoja tuntuu olevan kamalan paljon, mutta oikeastaan haluaisin vain pitkäikäisen koneen, joka pesisi astiat puhtaaksi. Vai tarvitsenko jotain erityistoimintoja tai -ominaisuuksia? Meidän aiempi kone oli hyvin perusmalli, joten olen aivan ulkona näistä.
-
Pakaten ja purkaen
Nyt on tultava jättämään jokin elonmerkki, ettei päivitysväli veny liian pitkäksi. Tuntuu, että kuluneen viikon aikana olen töiden lisäksi lähinnä pakannut ja purkanut. Ensin oli purettavana Pohjanmaalta kotiutuneen väen tavarat, sitten pakkasin yhdessä partiolaisen kanssa tavaroita leirille. Kun leirivarusteet on saatu pestyä ja purettua, on aika taas pakata tavarat kesän viimeistä reissua varten. Tällä kertaa suuntaamme Keski-Suomeen sekä vanhempieni luo että ralleille. Suomen MM-ralli tunnettiin nuoruusaikoinani nimellä Jyväskylän Suurajot, mutta vaikka asuin 19 vuotta Laukaan sorateiden vieressä, en koskaan ollut katsomassa kisaa. Aika siis korjata asia.
No, ehkä arvaatte, että kaksi autourheilusta kiinnostunutta junioria on saattanut vaikuttaa tähänkin ohjelmavalintaan.
Kunhan kesäreissut on taputeltu, lupaan palata tiheämpään päivitystahtiin. Kiva, kun käytte kurkkimassa postauksia ja jätätte kommentteja! Vastailen niihin pian.
