Sitten oli taas perjantai. Ehkä olen jollain lailla tottumassa uuteen työhöni, sillä en ollut aivan puhki työpäivien jäljiltä. Tuntui jopa siltä, että voisin viikonlopun kunniaksi maistaa jonkin alkoholijuoman. Kaupan hyllystä löytyi kuivaa omenaa, mandariinia ja neilikkaa yhdistelevä ja vuodenaikaan hyvin sopiva Crowmoorin siideri. Tätä voisi kuulemma juoda myös lämmitettynä. Lämmin omenasiideri kuulostaa hyvin yhdysvaltalaiselta, vähän Uuden Englannin meiningiltä kenties. Ehkäpä kokeilen sitä jääkaappiin jääneen tölkin kanssa.

Miehen hääriessä pizzan parissa muut viihdyttivät itseään miten taisivat. Minä ja tytär luimme tämänhetkistä suosikkikirjaa, Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää. Tytär ei taida hahmottaa, että sunnuntaina on hänen vuoronsa olla synttärisankari! Keskimmäinen kuunteli äänikirjaa. Esikoinen pyöritti pasianssia oikealla korttipakalla. Aika kiva hetki kerrankin ilman ruutuja.

Ja sitten oli pizzan vuoro. Suppilovahveropizzan sienet olivat takuutuoretta tavaraa, sillä olin käynyt poimimassa ne heti töiden jälkeen. Sateinen metsä oli täynnä suuria sieniä. Meneillään on aivan mahtava suppisvuosi ainakin täällä etelässä, joten kannattaa käydä kokeilemassa onneaan, vaikkei normaalisti sienestämistä harrastaisikaan.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikko tai ainakin mukava perjantai-ilta!

Ovi kolahtaa takanani kiinni ja lasken laukun eteisen lattialle. Kello on lähes yksitoista ja kotona pimeää ja hiljaista, sillä muu perhe on jo nukkumassa. Onneksi. Olipa pitkä päivä. Tytär oli niin nuhainen, ettei häntä voinut viedä päiväkotiin, ja niinpä aamupäivä meni viihdyttäessä häntä samalla kun osallistuin työpaikan etäkokoukseen. Myöhemmin päivitimme tyttären varhaiskasvatussuunnitelman toisessa etäpalaverissa. Miehen kanssa oli tarkoitus vaihtaa vahtivuoroa päiväuniaikaan, mutta mies viestittikin, että hänen aikataulunsa venyy ja kysyi, koska minun pitää viimeistään olla iltavuorossa. Kaivoin tyttären päiväunilta, ajoin miestä vastaan kaupunkiin ja siirsimme lapsen autosta toiseen työpaikkani lähellä olevan K-kaupan edessä. Päästyäni töihin aloin vimmalla piirtää ennusteita. Aamupäivän sykkiminen tuntui levottomuutena läpi työvuoron ja minun oli vaikea keskittyä. Tauollani tein seuraavan päivän ruokaostokset verkossa ja tilasin myös kakut viikonlopun synttärikemuja varten. Tällä viikolla ei ole toivoakaan, että ehtisin leipomaan mitään itse.

Nyt olen kuitenkin kotona ja vaikka tiedän, että seitsemän tunnin kuluttua minun pitää herätä uuteen työpäivään, haluan ottaa pienen hetken rauhoittuakseni. Vaihdan yöpaitaan ja pehmoisiin sukkiin. Sen jälkeen on vuorossa illan suurin ponnistus, esiintymismeikin poistaminen. Puunaan aikani vedenkestäviä silmänrajauksia ja paksua meikkipohjaa ja levitän lopulta kasvoilleni reilusti kosteuttavaa yövoidetta. Kääriydyn vielä neuletakkiin ja hiippailen keittiöön.

Kaapista löytyy myöhäisillan hetkiin tarkoitettua kamomillateetä, jolla väitetään olevan rauhoittava ja unta edistävä vaikutus. En tiedä, onko tämä tieto evidence based, mutta ainakin yrttitee on parempi vaihtoehto kuin kofeiinia sisältävät teelajit. Saatan tehdä itselleni voileivän iltapalaksi. Avaan padilta YouTuben ja huomaan ilokseni, että Kahvihuone8487 on julkaissut uuden videon. Nimimerkin takana on filippiiniläistaustainen Jen, joka asuu pääkaupunkiseudulla suomalaisen miehensä kanssa. Hän tekee niin sanottuja silent vlogeja, eli esteettisesti kuvattuja arkisia videotarinoita ilman puhetta ja kasvojen näyttämistä. Videoiden äänimaailma koostuu rauhallisesta musiikista sekä ruoanlaiton ja kotitöiden äänistä. Tutustuin aikanaan silent vlogeihin korealaisen Haegreendalin kautta, ja sittemmin tyylilajista on tullut YouTubessa todella suosittu. Videoiden kuvaaminen anonyyminä lienee madaltanut julkaisukynnystä niiltäkin, jotka eivät muuten viihdu kameran edessä. Laadultaan vaihtelevien kanavien joukosta on ollut ihanaa löytää tämä pieni kotimainen helmi. Tai ei enää oikeastaan pieni, sillä Jen ylitti hiljattain 100 000 tilaajan rajan, mutta suurin osa hänen katsojistaan taitaa olla muualta kuin Suomesta.

Jen puuhailee kauniisti sisustetussa kerrostalokodissa, leipoo mustikkapiirakkaa ja kokkaa päivällistä hiljalleen pimenevässä illassa. Videon levollinen tunnelma tarttuu minuunkin, ja alan tuntea itseni uneliaaksi. Ruudussa kaikki näyttää niin vaivattomalta, vaikka tiedän kyllä että parikymmenminuuttisen pätkän takana on päivien työ, kokeilinhan itsekin vastaanvanlaisen videon tekoa alkuvuodesta. Suosittelen lämpimästi tilaamaan Jenin kanavan, varsinkin jos kaipaatte lempeää, hyvän olon katseltavaa.

Nyt kömmin yläkertaan pienen tuhisevan tyllerön viereen, hyvää yötä.

Vielä näin vuosi meille tulonsa jälkeen ruokailutilan astiakaappi jaksaa ilahduttaa joka päivä. Kaappi on niin kaunis ja käytännöllinen, etten oikeastaan edes ymmärrä miten olen selvinnyt niin monta vuotta ilman sen tuomaa lisätilaa. Meillä on aika lailla keramiikkaa, kiitos mieheni vanhempien perheyrityksen. Aika aikansa kutakin – appivanhempanikin ovat siirtymässä eläkkeelle, ja vaikka tuotantotilat Seinäjoella ovat vielä olemassa ja verkkokauppa pelaa, luopuivat he esimerkiksi liikkeen pitämisestä jo jokin aika sitten. Jos siellä on Amforan ystäviä, jotka kenties haluaisivat täydentää astiastoaan tai hankkia jonkin tietyn sisustustuotteen, kannattaa siis toimia. Anoppini Päivi on kaavaillut syksylle myös pop-up myyjäisiä, joista saa parhaiten tiedon seuraamalla Amforaa Facebookissa tai liittymällä sähköpostilistalle.

Arkikäytössä kiertävät astiat ovat meillä keittiön laatikoissa, ja täydennysosat sekä sarjan isommat tuotteet majailevat vitriinissä. Päivi on aina sanonut, että heidän astioitaan ei pidä jemmata vitriineihin, mutta olen silti pohtinut, raaskinko kattaa astioita pöytään joka päivä enää sitten, kun niitä ei ole lainkaan saatavilla. Haluan myös säästää niitä lapsilleni, jotta he aikanaan saavat palan suomalaisen muotoilun historiaa koteihinsa. Pojilla on paljon lämpimiä muistoja Amforan tuotantotiloissa vietetyistä hetkistä, ja kenties myös kuopus ehtii niitä vielä kerryttämään. Eli pitäisikö hankkia helposti täydennettävä arkiastiasto jossain vaiheessa? Minulla on muutama ranskalaisen Pillivuyt’n vuoka ja voisin hyvin kuvitella että heiltä löytyisi klassinen ja kaunis sarja päivittäiseen käyttöön.

No, kuten Amforan verkkosivuilla sanotaan, nämä tuotteet viihtyvät parhaiten käyttäjänsä kädessä, ahkerassa käytössä. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka seuraava valmistaja löytyisi nousevasta polvesta!

Meiltä löytyy pihasta vain yksi omenapuu eikä se ennen tätä vuotta ollut tehnyt kummoista satoa. Nyt omenoita on ensimmäisen kerran runsain mitoin ja jopa vähän riesaksi asti. Ilmeisesti meneillään on hyvä omenavuosi, vai kuinka? Meillä peurat ja rusakot hiipivät mielellään pihaan syömään puusta pudonneita herkkuja, joten päivittäin pitäisi ehtiä noukkia maasta kypsät ja siistit yksilöt, etteivät ne mene parempiin suihin.

Vaikka kyllä tästä sadosta taitaa riittää hyvin metsän asukeillekin. En ole innokas säilöjä, joten nämä omenat syödään tuoreena tai leivotaan piirakoihin.

Äitiään päätä pitemmäksi venähtänyt teinipoika on erinomainen apu omenanpoiminnassa.

Lajike on ’Sariola’, melko myöhään syksyllä kypsyvä, mehukas ja sopivan hapokas vaikkapa juuri niihin piirakoihin.

Tästä tuli muutenkin kiva päivä. Aloitin aamuvuorolla ja otin sen jälkeen makoisat päiväunet taaperon kanssa. Mies oli loppupäivän töissä, joten omenanpoiminnan jälkeen pakkasin sakin autoon ja hurautimme kaupoille. Päätin skipata ruoanlaiton ja menimme ostarilla Chico’siin. Kaksivuotias on ehkä siinä hankalimmassa mahdollisessa vaiheessa ravintolareissujen suhteen, mutta pärjäsimme yllättävän hyvin, vaikka ruokaakin jouduttiin hetken odottelemaan. Edes ruutua ei tarvittu, vaikka en ole mitenkään ehdoton sen suhteen, etteikö ruutuajallakin voisi tarvittaessa tilanteen rauhoittaa. Kotimatkalla nappasimme mukaan irtokarkit, ja ilta on kulunut paljuillessa ja elokuvaa katsoessa.

Omenanpoiminta-asuni koostui *Fjällrävenin Övik-flanellipaidasta (*joitain värejä myös täällä), *Lindexin farkuista, *Gantin kevytuntuvaliivistä sekä Adidaksen tennareista. Ostin pojille alkusyksystä ruudulliset flanellipaidat ja aloin kaivata sellaista itsekin. Fjällrävenin mallissa on kaunis naisellinen leikkaus ja paksu laadukas materiaali – tätä varmaan tulee käytettyä paljon syksyn ja talven ulkoriennoissa.

Nyt täytyy painua pehkuihin, sillä aamuvuoro odottaa taas huomenna. Kaunista syysviikonlopun jatkoa sinne puolen ruutua!