-
Heinäkuun, helleputken ja kesäloman epilogi
Kuviin tallentui viimeinen heinäkuun aamu, todennäköisesti myös viimeinen näin lämmin aamu ennen ensi kesää ja kaiken lisäksi kesälomani viimeinen hetki ennen iltavuoroon lähtöä. Olin herännyt (no, lomalaiseksi) aikaisin saattelemaan keskimmäistä partioleirille ja kotiin palattuani päätin kaiken tämän kunniaksi tehdä itselleni herkkuaamiaisen.
Kesä oli loppujen lopuksi oikein mukava, mutta kuten aina, elokuun arki on minulle tervetullut, onhan edessä on mitä ihanin vuodenaika. Sormet syyhyävät päästä järjestelemään kotia kesän kaaoksen jäljiltä. Aion käydä läpi vaatekaapit ja laatikot sekä siivota perusteellisesti, kun helteillä en ole sitä jaksanut tehdä. Mietin, mitä täydennyksiä oma syysvaatekaappini ja lasten vaatekaapit tarvitsevat, ja kartoitan sopivat vaihtoehdot. Alan taas suunnitella arkipäivien ruoat etukäteen ja tilaan ruokaostokset kotiin tai noudettavaksi kerran viikkoon. Otan aikaa omalle hyvinvoinnilleni ja kauneusrutiineilleni, kiinnitän ravinnossa huomiota kasvisten ja proteiinin saantiin, pakkaan eväät töihin ja jatkan kotikuntosalilla käymistä.
Granolajogurtti sai koristeekseen takapihan pusikosta poimittuja vadelmia sekä pensasmustikoita pienestä viljelmästäni, joka on vihdoinkin alkanut tuottaa kunnolla satoa, kun olen oppinut suojaamaan sen rusakoilta. Kukatkin ovat omaa tuotantoa: syyshortensian oksia ja värikkäitä daalioita.
Oletteko te innoissanne syyskesän saapumisesta vai vieläko olette lomamoodissa?
P.s. Kommentteihin vastailu on kesälomalaiselta jäänyt pahasti rästiin, mutta palaan niin pikimiten!
Ei kommentteja artikkeliin Heinäkuun, helleputken ja kesäloman epilogi -
Risteilyllä ruusujen Visbyssä
Laivan suunta oli kohti Gotlantia ja saaren merkittävintä kaupunkia, Visbytä. Helsingistä lähteviä kahden yön risteilyjä on parillakin laivayhtiöillä, me reissasimme Tallink Siljan kyydissä. Laiva kulki mennen tullen Tallinnan kautta ja otti matkustajia kyytiin myös sieltä, mistä tuli hieman mutkaa matkaan, mutta eipä se meitä aikatauluttomia lomailijoita haitannut.
Visbyssä oltiin perillä paikallista aikaa klo 09.30 ja lähtö takaisin oli 18.30, mikä antoi mukavasti aikaa maissa tutustua kaupunkiin. Monet lapsiperheet suuntasivat suoraan kaupungin ulkopuolelle Kneippbyn vesipuistoon ja Peppi Pitkätossu -maahan, mutta itse halusin ennen kaikkea kuljeskella Visbyn vanhassa kaupungissa, nauttia miljöstä, käydä syömässä jossain kivassa paikassa ja ottaa rennosti.
Satamasta pystyy hyvin kävelemään 1,5 km matkan suoraan kaupunkiin, mutta matkaseurani tuntien ja tietäen, että kaupungissa tulisi vielä lisää askelia, olin etukäteen ostanut meille bussikuljetuksen, joka vei laivalta suoraan vanhan kaupungin itäportille. Kaupunki keskiaikaisten muurien ulkopuolella ei näytä tarjoavan mitään erityistä, mutta sisäpuoli on erittäin kauniisti säilynyttä rakennuskantaa aina 1100-luvulta asti. Kapeat, mukulakiviset kadut olivat kohtalaisen hyvin kuljettavissa myös rattaiden kanssa, vaikka korkeuseroja kaupungissa kyllä on.
Ja kun matkanjärjestäjänä on äiti, reissu sisältää tietysti myös kulttuuriosuuden: suuntasimme heti aluksi Gotlands Museumiin, joka esitteli elävällä tavalla vanhan viikinki- ja hansakaupungin historiaa. Visbyllä on paljon yhtäläisyyksiä Tallinnan kanssa, ovathan molemmat olleet hansaliiton tukikohtia. Vanha vauraus näkyy kaupunkien kivitaloissa, kun taas Suomesta en keksi mitään vertailukohtaa, vaikka meillä kauniita rannikon puutalokaupunkeja onkin.
Nuoriso sai puolestaan valita lounaspaikan, ja päädyimme museota vastapäätä olevan tacoravintolan varjoisalle terassille. Ravintolassa oli ainakin tässä vaiheessa mukavan väljää, mutta myöhemmin päivällä, kun kuljimme Stora Torgetin lähistöllä, gelaterioiden ja kahviloiden terassit pullistelivat turisteista ja ainoa keino päästä jäätelölle oli ostaa sellaiset ICA-marketista ja syödä ne torin reunalla istuen.
Visby-päivän asu
lolly’s laundry mekko, myös hameena (mainoslinkit boozt)
tommy hilfiger logotennarit (mainoslinkki spartoo)
Balmuir x mifuko korikassi
Visbystä ei voi kirjoittaa kertomatta ruusuista! Ne olivat upeita köynnöksiä kaikissa väreissä ja nousivat talojen seinustoille kuin tyhjästä katukivien raoista ponnistaen. Paljon muutakin kukkivaa kaupungista löytyi, mutta lajituntemukseni valitettavasti on liian rajoittunut niiden nimeämiseen.
Museon ja lounaan jälkeen piipahdimme hetken muurien ulkopuolella ja kuljimme kaupungin ja meren välissä olevan Almedalen-puiston läpi. Täältä löytyi kiva leikkipuisto, jonka jälkeen saattueen nuorin nukahti rattaisiinsa.
Jatkoimme kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli tietysti lisää ruusuja, jaloja lehtipuita ja jopa kaktuksia. Ihailin upeita laventeli-istutuksia, joissa kimalaiset ahkerina pörräsivät. Koska Visbyssä vallitsee meri-ilmasto, kasvuolosuhteet ovat monelle välimerellisellekin lajille suotuisat. Puutarha ei ole iso, mutta sen jokainen polku on näkemisen arvoinen. Sisäänpääsy on ilmainen.
Palaisin mielelläni Visbyhyn uudelleen ja olisi hauska tutustua lähemmin muuhun Gotlantiin, kalkkikivikallioihin ja pyöreäkivisiin rantoihin. Toki saari pursuilee turisteja kesäisin – minulle sopisi hyvin tutustua saaren jylhään luontoon myös off seasonin aikana. Varsinaista laivaliikennettä Suomen ja Gotlannin välillä ei kuitenkaan ole ja Finnairinkin suorat lennot taitavat rajoittua lomasesonkiin, joten muina aikoina reitti kulkee Ruotsin mantereen kautta.
Oletteko te vierailleet Gotlannissa ja onko hyviä vinkkejä jaettavissa?
-
Laiva on lastattu taaperosta teiniin
Terveiset täältä laivan kannelta! Kesäkiertueelta palattuamme hyppäsimme vielä risteilyaluksen kyytiin. ”Äiti ja pojat” -risteily on kuulunut loppukesän ohjelmaan jo muutaman vuoden ajan mutta tällä kertaa vahvistuksena on myös 2-vuotias pikkusisko.
Kyllä tässä välillä hommaa on, myönnän avoimesti. Tulee hetkiä, jolloin kysyn itseltäni, että ihanko oikeasti minusta oli hyvä idea lähteä kahden yön risteilylle uhmaikäisen, teinin ja yhden teini-ikää kolkuttelevan kanssa. Toisaalta en voi kyllin kiittää poikia siitä, miten mahtavia isoveljiä he ovat. Välillä itseäni ihan hävettää, kun huomaan, miten hyvin he lukevat minun mielentilaani ja nappaavat kopin pikkusiskosta ennen kuin äidillä menee hermo.
Ja kun seuraan pallomeressä eräiden pienten veljesten menoa (ja kuinka se saa hikikarpalot kohoamaan heidän vanhempiensa otsalle), ajattelen lempeydellä itseäni samassa tilanteessa kymmenkunta vuotta sitten. Jostain syystä pallomeren reunalla on nykyään paljon rauhallisempaa istua.
Laivan suunta selviää seuraavassa postauksessa, kuullaan siis pian!
-
Ilta Oulussa asuntomessujen jälkeen
Siirrytään siihen hetkeen, kun palasimme asuntomessuilta hikisinä ja helteestä uuvahtaneina hotellillemme Lapland Hotel Ouluun. Kellarikerroksen 25-asteinen uima-allas olisi jonain toisena päivänä tuntunut turhan viileältä mutta nyt se virvoitti ihanasti.
Peiliselfiessä hikinen bloggaaja ennen mainittua uima-allasta.
Virkistäytymisen jälkeen lainasimme hotellilta polkupyörät ja pyöräilimme Ainolan puiston ja Kuusisaaren läpi Pikisaareen, jossa kohteenamme oli Ravintola Mallassauna. Paikka tarjoilee Hailuodon panimon ouluita ja flammkuchen-liekkileipää, joka on vähän niin kuin valkoista pizzaa mutta pohja on hiivaton, rapea ja ohut. Vinkin Mallassaunasta saimme asuntomessujen Oulun kaupungin standiltä, kiitos siitä!
Siitä onkin jo hetki, kun olen viimeksi nauttinut juoman terassilla. Ja vielä pitempään on siitä, kun olen nauttinut juoman terassilla näin lämpimässä ja upeassa illassa.
Pyöräilimme takaisin kaupungin kautta. Rannan teatteri ja kirjasto, jotka muistan parhaiten Oulun maamerkkeinä, olivat remontissa – valmistuakseen juuri ajoissa tulevaan vuoteen, jolloin Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Ennen hotellille paluuta pyörimme vielä tovin Ainolanpuiston ja Hupisaarten viehättävissä maisemissa.
Oululaiset, teillä on kiva kaupunki!
-
Asuntomessut Oulussa – minimalistisen skandityylin ylivoimaa
Villa Aava Naantalista kesäreissumme jatkui Seinäjoelle, josta siirryimme miehen kanssa Ouluun, joka isännöi asuntomessuja tänä vuonna. Siitä onkin hetki, kun vierailin viimeksi asuntomessuilla. Se taisi olla Tuusulassa vuonna 2020, jolloin messut pidettiin koronan vuoksi erityisjärjestelyin. Sen sijaan Lohjalla ja Loviisassa ei tullut käytyä, vaikka ne olivat lähellä. Viime vuonna messuja ei puolestaan järjestetty ollenkaan, sillä isäntäkaupunki Kerava vetäytyi hankkeesta. Mielenkiintoista nähdä, millaiseen kävijämäärään Oulun messut yltävät – sijainti ei ole se keskeisin, rakentaminen on edelleen taantumassa ja helleputkikin saattaa aiheuttaa yleisökatoa. Toisaalta viime vuoden jäätyä välistä saattaa kiinnostusta messureissuun olla ilmassa. Minustakin oli inspiroivaa vierailla tapahtumassa usean vuoden tauon jälkeen.
Hietasaaren Veisto En ollut etukäteen perehtynyt messujen antiin kovinkaan tarkkaan. Muutamassa lukemassani lehtijutuissa nostettiin esiin, että messutalot ovat tänä vuonna tavallista pienempiä. Ne olivatkin ensimmäkseen maltillisen kokoisia, energiatehokkaita puu-, hirsi- tai clt-taloja pienillä kaupunkitonteilla. Suurinkin talo oli huoneistoalaltaan ”vain” 167 neliötä. Osasta kohteista aukeaa näkymä Hartaanselälle, mutta rantaviivaa ei ole millään kiinteistöllä. Myös pieniä, alle 100 neliön kokoisia taloja on messuilla useita. Messualue on kompakti ja messukohteita reilut 20 – vertailun vuoksi esimerkiksi Seinäjoella vuonna 2016 pientalokohteita oli 35.
Kenties pienemmät kodit tarjoavat realistisempaa inspiraatiota potentiaalisille rakentajille ja remontoijille. Toisaalta messuilla vieraileva enemmistö lienee väkeä, jolla ei ole aikomustakaan ryhtyä talonrakentajiksi, vaan liikkeellä ollaan lähinnä katselemassa kauniita koteja. Itsekin taidamme kuulua jälkimmäisiin. Tästä näkökulmasta kaipaisi kenties jonkinlaista vau-kohdetta, yhtä 300-neliöistä kivilinnaa, jolla on oma rantasauna ja venelaituri ja jonka sähkölaskun suuruutta voi vain arvailla.
Olen pohtinut, että jokavuotisena tapahtumana messut ovat kärsineet jonkinlaisesta inflaatiosta. Suuret messualueet ovat uuvuttaneet ja harvoin on tullut kierrettyä kaikkia kohteita. Saattaisi olla eduksi, että messut järjestettäisiin jatkossakin vain joka toinen vuosi ja että siellä olisi vähemmän ja harkitumpia kohteita.
Villa Suoja Emme käyneet nytkään ihan joka kohteessa, mutta rohkenen väittää saaneeni kattavan kuvan siitä, mitä rakentajaperheet juuri nyt kodeiltaan hakevat. Toiveissa on kompakti koti, jossa on saarekekeittiö oleskelutilan yhteydessä ja yksityiset makuuhuoneet. Pinnoissa ja kalusteissa suositaan maanläheistä väripalettia ja puupintoja. Tiloja leimaa skandinaavinen linjakkuus. Ikkunat ovat suuria, lattianrajasta kattoon ulottuvia ja tarvittaessa niiden eteen vedetään täyspitkät verjot.
Villa Aava 
Villa Prykä 
Villa Suoja
Lähes kaikista keittiöistä löytyi saareke, aamiaiskaappi ja kalusteisiin integroidut kodinkoneet. Puupinnat ja kitin väri olivat suosituimmat valinnat ovissa, kun taas valkoisia keittiötä ei näkynyt lainkaan. Tason yläpuolelle asennetut liesituulettimet ovat kadonneet lähes tyystin ja ne on korvannut tasoon integroitu liesituuletin. Yläkaapiton keittiömuoti jatkuu – keittiö kostuu korkeista kaapistoista ja vetolaatikollisista alakaapeista.
Villa Aava 
Villa Prykä 
Huvilainen Yllättävän suosittu ratkaisu kaksikerroksisssa taloissa on edelleen korkea avoin tila esimerkiksi oleskelutilan kohdalla, kuten meidänkin kodissamme on. Itse en pidä tätä ratkaisua kovin käytännöllisenä asumisen kannalta, mutta tuohan se avaruutta ja ilmavuutta taloon. Onneksi akustiikkaan kiinnitetään nykyään erityistä huomiota, nimittäin meillä tilan kaikuisuus on yksi suurimmista murheen aiheista.
Hietasaaren Veisto 
Villa Satakieli 
Villa Aava 
Hietasaaren Veisto
Keittiö-ruokailu-oleskelutilalle pyhitetään merkittävimmät neliöt kun taas makuuhuoneet saattavat olla huomattavan pieniä, melkein pelkkiä alkoveja.
Villa Aava 
Villa Satakieli 
Villa Suoja
Eniten inspiroiduin ulkotiloista, joihin on todella paneuduttu. Talot on suunniteltu kaupunkitonteille niin, että ne tarjoavat yksityistä oleskelutilaa. Erillinen saunarakennus tai sisäänkäynti saunatiloihin ulkokautta oli suosittu ratkaisu. Myös kesäkeittiöitä näkyi paljon. Pyöreät kivirakenteet, puiset terassialueet ja istutuslaatikot näyttelevät merkittävää roolia. Istutuksissa erilaiset heinät olivat suosittuja ja todellinen trendihitti oli niittykukkaketo, jollainen löytyi useasta kohteesta.
Villa Prykä Nautin messuilla käymisestä ja kauniiden talojen estetiikasta. Niissä oli sellainen henki, jota jossain määrin tavoittelen tässä omassa, kohta 15 vuotta sitten rakennetussa pakettitalossani. Kritiikkiä annan siitä, että kohteet olivat jopa hengästyttävän samankaltaisia. Skandinaavisesta greigelinjasta poikkeavana jäivät mieleen Huvilainen-kivitalon luksustyyli, Honka Kömmelin retrohenkisyys ja Villa Satakielen väripilkut, vaikka mikään näistä ei ollut varsinaisesti suosikkikohteeni. Yhtään niin sanottua perinnetaloa ei messuille mahtunut, vaikka nuoret rakentajat sellaisia edelleen mielellään valitsevat ja viime vuosisadan alun villarakentamista jäljittelevä tyyli on uudisrakennuksissa pinnalla.
Jatkan pian Oulun visiittimme muilla kuulumisilla! Onko teillä suunnitelmia käydä asuntomessuilla tänä kesänä tai oletteko jo kenties käyneet?
-
Kesäretken alku ja alennuskoodi Naantalin kylpylään
Meillä on meneillään pieni kesätournee nyt kun miehelläkin on muutama päivä vapaata. Aloitimme kiertueen Naantalista, jossa tuttuun tapaan yövyimme kylpylässä (mainoslinkki Naantalin kylpylä). Tämä paikka on käynyt vuosien varrella tutuksi – olemme olleet täällä nuorena perheenä 2-vuotiaan esikoisemme kanssa, juhlimassa Mamman syntymäpäiviä, ja kahdesti olen myös kanniskellut muutamien viikkojen ikäistä vauvaa kylpylän käytävillä. Pidän kylpylässä sen resorttimaisesta miljööstä ja miten ilmettä on vuosien varrella päivitetty, mutta parasta lienee kuitenkin sijainti Naantalin vanhan kaupungin kyljessä meren rannalla.
Niin, ja onhan Naantali myös muumikaupunki. Kesäisin Muumimaailmaan ja takaisin kulkee tasainen lastenrattaiden virta. Täytyy nyt kuitenkin tunnustaa, että jätimme valkoisen saaren tällä erää väliin. Lämpötila huiteli 28 asteessa, joten jäätelö laiturilla ja kylpylän altaat houkuttivat ajatuksena enemmän. Muumimaailma on muuten niitä paikkoja, joiden oven luulin jo sulkeneeni pysyvästi takanani, mutta näin tämä äitiyden bonuskierros tuo kaiken uudestaan eteen. Pienin ei onneksi tiedä vielä koko paikan olemassaolosta, joten pettymystä ei päässyt syntymään. Ja kyllä minä vielä tulen kanssasi Muumimaailmaan, kulta pieni.
Meillä oli hotellissa kaksikerroksinen parvekkeellinen loft-huoneisto, jossa oli alakerrassa oleskelutila vuodesohvalla ja yläkerrassa en suite -makuuhuone saunalla. Hotellista löytyy kolme vastaavaa sviittiä, joista kukin sisustettu uniikilla teemalla (mainoslinkki Naantalin kylpylä). Tämä oli kiva viisihenkisen perheen ja isompien lapsien kanssa mutta varmasti sopisi myös kahdenkeskisen kuherteluloman lokaatioksi (jos joskus sellaiselle pääsisin, heh).
Illalla söimme hotellin alakerran Tammikellari-ravintolassa (mainoslinkki Naantalin kylpylä), jonne suosittelen pöytävarausta hyvissä ajoin…
Illan asu
Y.a.S. Mekko
Tory BURCH LAUKKU
Lauren by ralph lauren kiilakorkosandaalit (mainoslinkki boozt)
… ja jatkui kasipallon merkeissä.
Jos teidän kesässänne on vielä rentouttavan kylpyläloman kokoinen aukko, koodilla PROSUMMER saat 12% alennuksen yöpymisestä Naantalin kylpylässä 31.8.2025 asti (mainoslinkki Naantalin kylpylä).
Kesäretkemme jatkuu, kuullaan pian!
-
Näin sain kynnet ja kynsinauhat kuntoon kotikonstein
Säännöllisin väliajoin olen täällä blogissakin huokaillut kauniiden, hoidettujen kynsien perään, mutta nyt tuntuu, että olen vihdoin saavuttanut tuloksia tällä saralla. Kevään ja kesän aikana olen saanut kynnet ja kynsinauhat varsin mukavaan kuntoon ja jaksan edelleen ilahtua joka kerta, kun katson käsiäni. Taikatemppuja ei ole tarvinnut tehdä, enkä ole käynyt kynsihoidoissa, vaan käytössä ovat olleet yksinkertaiset välineet ja kotikonstit. Tärkeintä tässäkin on ollut kynsien hoitamisen säännöllisyys.
Tarkastellaan hetki lähtötilannetta. Yllä oleva kuva on tarkennus tammikuussa 2023 ottamastani kuvasta, mutta aivan samanlainen tilanne oli myös tammikuussa 2025. Minulla on luonnostaan lyhyet kynsipedit, mikä tarkoitaa, että kynsi alkaa nopeasti kasvaa valkoista, alustastaan irtonaista osaa, joka tietysti myös lohkeaa helposti. Lisäksi kynsinauhoillani on taipumus kasvaa pitkälle kynnen päälle, mikä visuaalisesti lyhentää kynttä. Joidenkin kynsien malli on ”lapiomainen”, pituussuunnassa levenevä, mikä ei ole erityisen ilmarteleva muoto. Kuvassa asia ei näy, mutta kaiken kukkuraksi osassa kynsistäni on pitkittäissuuntaisia uurteita, joitka ovat iän myötä muuttuneet varsin näkyviksi.
Olen nuoresta asti leikannut kynteni lyhyiksi. Aluksi tämä johtui pianonsoittoharrastuksesta, myöhemmin tapa vain jäi päälle. Vähänkään pitemmät kynnet alkoivat nopeasti häiritä ja tuntuivat olevan tiellä. Lisäksi lääkärin hommissa kynsien tulisi olla hygieniasyistä lyhyet ja lakkaamattomat (nyt olen ollut terveydenhuollon töistä kesätauolla). Erilaisiin lakkauskokeiluihin olen aina kyllästynyt nopeasti, sillä lakkaamiseen on mennyt paljon aikaa ja siltikin lopputulos on lohkeillut välittömästi.
Mikähän minut sai oikeastaan keväällä paneutumaan kynsiini uudelleen? Ehkä se oli lähestyvä tauko lääkärin hommista tai sitten ajauduin taas katselemaan kynsiaiheisia videoita YouTubessa. Kanavasuosikkini on The Salon Life, jossa ei niinkään tehdä kimaltelevia, värikkäitä manikyyrejä vaan jaetaan oppeja ongelmakynsien hoitoon lempein tekniikoin.
essie
Nail Lacquer 13 Mademoiselle
Tänään kynsillä Essien sävy nro 13 Mademoiselle – ihana väri erityisesti ruskettuneen kesäihon kaveriksi. Lakka on maitomaisen läpikuultava ja kynsien vaaleat kärjet erottuvat kauniisti sen läpi. Tarvitsin kuitenkin kolme kerrosta, jotta sain kynsien uurteet ja aiemmasta korallinpunaisesta lakasta jääneen värjäymän piiloon.
Näillä opeilla sain kynnet ja kynsinauhat kuntoon
CERAVE
SA Smoothing Cream
Soveltuu kynsinauhojen pehmittämiseen. Toimii loistavasti myös kuiville käsille, jaloille, kyynärpäille jne. Sisältää ureaa ja salisyylihappoa. Käyttö on syytä rajoittaa muutamaan kertaan viikossa.
Jos kiinnostuit aiheesta ja sinulla on samantapaiset kynnet kuin minulla, suosittelen YouTubesta erityisesti videoita kynnen päälle kasvavan kynsinauhan poistosta, lyhyiden ja leveiden kynsien muotoilusta sekä kynsilakan levityksestä.
Eivät lakkaukseni edelleenkään kestä päivätolkulla mutta kuitenkin pitempään kuin ennen. Ja kuinka ollakaan, harjoittelu on tässäkin asiassa auttanut, eikä lakkauksen uusiminen enää kestä niin kauan tai vaadi niin suurta keskittymistä kuin aiemmin. Nyt kun kynnet ovat aiempaa pitemmät, pidän ne mielelläni lakattuna, sillä lakka suojaa kärkiä lohkeilemiselta.
Minua hieman kiinnostaisi myös hankkia välineet Shellac-lakkauksen tekoon, josko sillä saisi vielä lisää kestävyyttä lakkaukselle. Shellac on siis eräänlainen geelilakkaus, jossa ei kuitenkaan hiota kynnen pintaa ja joka on mahdollista poistaa itse kotona, vaikka se vaatiikin vähän enemmän työtä kuin tavallisen kynsilakan poisto. Itselleni on tärkeää mahdollisuus tehdä ja poistaa lakkaus omatoimisesti työpäivien mukaan. Onko teistä joku askarrellut uv-valolla kovetettavien lakkojen parissa kotona?
-
Kesäiltojen kuntoilua ja uudet juoksulenkkarit
Helteisten ja vauhdikkaiden kesälomapäivien tärkeä henkireikä ovat olleet iltalenkkini. Sitä jaksaa perhe-elämän ilot ja surut ihan eri lailla, kun tietää päivän päätteeksi pääsevänsä tunniksi metsään omien ajatustensa kanssa. Muutaman juoksuaskeleenkin olen tänä kesänä ottanut, mutta nyt helteillä minusta ei ole ollut siihen, sillä vielä illansuussakin lämpötila huitelee yli 25 asteessa. Viime kesänä tein ensimmäiset juoksulenkkini vuosikausiin – sitä ennen olin vältellyt juoksua, sillä polveni oli siitä toistuvasti kipeytynyt. Polvi kesti tuolloin lyhyet lenkkini pehmeällä alustalla, mutta juoksuharrastus kuitenkin jäi syksyn tultua.
Minusta olisi ihanaa pystyä vetämään lenkkarit jalkaan ja juosta kevyesti 5-7 km lenkki kotiovelta kotiovelle. Juoksen mielelläni metsäpoluilla, mikä on ollut myös nivelille hyväksi, sillä olen vahvasti kanta-astuja. Sen lisäksi, että polut ovat pehmeitä alustoja, niillä tulee olla sen verran tarkka askellus, että juoksun painopiste siirtyy väkisinkin päkiän suuntaan. Jotta juoksuharrastus kantaisi paremmin myös talvipuolella, olen päättänyt yrittää juoksua myös asfaltilla. Ensimmäisistä yrityksistä sain – yllätys, yllätys – alaselän araksi, mutta ei luovuteta vielä.
Uusille juoksukengille on ollut tarve jo pitkään, joten hankin itselleni hehkutetut Hokan Cliftonit (mainoslinkki Scandinavian Outdoor). Kyseessä on suositun juoksukengän kymmenes päivitys, jossa kanta-astujaa suojelee hyvä iskunvaimennus ja kunnon 8 mm droppi eli kanta- ja päkiäosan välinen korkeusero. Valitsin kengästä itselleni naisten leveälestisen version (mainoslinkki Scandinavian Outdoor). Kengät ovat ihanan kevyet, mahtavasti vaimennetut ja askel rullaa kevyesti päkiälle. Vaikka nämä ovat toimineet hyvin kävelylenkeilläkin, maltan tuskin odottaa hieman viileämpiä päiviä ja uutta alkua juoksuharrastukselleni!
Nyt pitää mennä pakkaamaan, pientä kesäreissua pukkaa.
-
Pizzaperjantai extraordinaire
Vuodessa on 52 pizzaperjantaita mutta jotain hyvin erityistä on niissä muutamassa, joita vietetään ulkosalla helteisen päivän päätteeksi. Mies oli myöhään töissä, joten pizzaan päästiin käsiksi vasta auringon jo laskiessa, mutta näinä päivinä aikataulut saavat venyä kenenkään sitä murehtimatta.
Sienipizza on kuulunut valikoimaan jo muutaman viikon ajan, sillä kanttarellit ovat nousseet tänä vuonna aikaisin. Tosin viime aikojen kuivat säät ovat kuihduttaneet saalista, ja saadaksemme kokoon tämän päivän sienet jouduimme koluamaan läpi kaikki tietämämme kanttarellipaikat. Kanttarellipizzan resepti on vaihdellut viikosta toiseen – tällä kertaa se oli valkoinen pizza, jossa oli sienien seurana kalamataoliiveja, buffalomozzarellaa ja reilusti tinjamia.
Toisessa valkoisessa pizzassa oli parmankinkkua ja marinoitua punasipulia niin ikään buffalomozzarellalla ja tinjamilla höystettynä. Lisäksi tarjoiltiin tuttuun tapaan tomaatti-pesto-mozzarella-pizzat.
Tätä kirjoittaessani ulkona on jo ehtinyt tulla pimeää, hui tosiaan, kuinka pimeää! Kesä etenee kohti tunnelmallisempaa osuuttaan. Hyvää alkanutta viikonloppua teille kaikille sinne ruutujen taakse ja kuullaan taas pian.
