-
Kesä ja odotukset
Heinäkuu on puolessa välissä. Miten teidän kesänne on mennyt tähän asti? Onko teillä ollut paljon odotuksia kesää kohtaan ja ovatko ne täyttyneet?
Onkohan linjoilla pitkän linjan lukijoita, jotka muistavat ambivalentin suhteeni kesään? Kauas on toki tultu niistä ajoista, jolloin uupuneena kaitsin kahta pientä poikaa miehen ahertaessa rakennusprojektin parissa. Vuosi vuodelta kesät muuttivat muotoaan, teimme automatkoja pohjoiseen, ulkomaillakin reissattiin. Lasten kasvaessa olen tehnyt rohkaistunut tekemään heidän kanssaan reissuja myös ilman miestä. Vähitellen kuitenkin alkoi valjeta, etteivät kesäahdistukseni takana olleet vain ulkoiset tekijät, vaan oma suhtautumiseni kesään ja siihen, mitä sen tulisi pitää sisällään. Minulle oli jäänyt päälle suoritusmoodi kesän vieton suhteen; en nauttinut siitä ohjelmasta, jota olin kesälle järjestänyt, ja oikeastaan vain toivoin, että olisi jo elokuu ja saataisiin palata tavalliseen arkeen.
Tietyt reunaehdot perheemme kesässä ovat säilyneet muuttumattomina. Ensinnäkin meillä on harvoin pitkää yhteistä kesälomaa mieheni kanssa. Minulla on tapana pitää lomaa heinäkuussa, jolloin päiväkoti on suljettu ja koululaiset lomalla, ja kiitos työyhteisöni, olen hyvin saanut lomaa toivomaani ajankohtaan. Mieheni saa puolestaan niukat viikkonsa vuosittain kiertävän systeemin mukaan, ja loma voi hyvin olla niin toukokuussa kuin elokuun loppupuolellakin. Tänä vuonna hän aloittaa lomansa samaan aikaan, kun minä palaan töihin. Hänellä on myös toinen työ, joka ei ole tauolla oikeastaan koskaan.
Toisekseen meillä on lähtökohtaisesti hieman erilainen käsitys kesästä. Yrittäjäperheestä tuleva puolisoni miettii, mitä kodin kunnossapito- ja rakennusprojekteja hyvän sään aikana pitäisi tehdä. Minä, opettajaperheen kasvatti, totuin puolestaan lapsuudessani siihen, että vanhemmat olivat kotona pitkät pätkät koulun kaikkina loma-aikoina.
Kolmas reunaehto on se, että meillä ei ole mansikkapaikkaa, johon kesällä suunnata. Tiedättehän, sitä unelmien kesäparatiisia, mökkiä saaressa, jossa paistaa aina aurinko ja jossa isovanhemmat väsymättä paistavat muurinpohjalettuja, kun itse loikoilet laiturin nokassa kirjan kanssa. Kyllä minä oikeasti tiedän, etteivät kaikki mökit ole paratiiseja, enkä henkilökohtaisesti haaveile kesäarjen pyörittämisestä vedettömässä ja sähköttömässä saunamökissä. Ja vaikka mökkihaavetta ei missään nimessä ole haudattu, talviasuttavan huvilan laittaminen onkin sitten vähän eri juttu.
Näitä ehtoja olen sulatellut viime vuodet. Lasten kasvettua hermojani eivät niinkään raasta (pelkät) pikkulapsiarjen haasteet, vaan ongelmat ovat eri mittakaavaa. Pitäisi olla ohjelmaa: matkoja, huvipuistoja, ristelyjä tai ainakin päiväretkiä. Bändin nykyinen kokoonpano, johon kuuluu 2-, 12- ja 15-vuotias, aiheuttaa myös jonkin verran päänvaivaa sopivan kohteen keksimisessä. 2-vuotias viihtyisi pihapiirissä sadettimen ja vesimelonien äärellä mutta vaatii alituista silmälläpitoa ja apua milloin missäkin. Teinille on puolestaan avautumassa uusi maailma, johon tärkeimpänä kuuluu tällä hetkellä kaverit ja mopoilu. Yllättävän hyvin hän kuitenkin vielä viihtyy vanhempiensa seurassa ja lähtee mukaan päivän puuhiin, mitä nyt satutaan keksimään. 12-vuotias pyörii malttamattomana ympäriinsä – kehotan häntäkin soittamaan kaverille, mutta he ovat kaikki ajan mökillä, siellä aurinkoisessa saaressa muurinpohjalettujen äärellä. Huh.
Vai olenko vain palannut suoritusmoodiin? Olen yrittänyt höllätä, tietoisesti. Pyrkinyt nauttimaan kesästä sellaisena kuin se on. Muistuttanut itseäni siitä, että kesän hyviä hetkiä on tyypillisesti yhdistänyt se, että olen itse hyvällä tuulella. Olen tuntenut auringon lämmön iholla, jäätelön sulavan kielellä ja ihaillut pienen tyttäreni hohtavia, hellepäivän hiestä kihartuneita suortuvia. Ajatellut myös, että kesä on vain osa vuodesta ja että on ok, että henkilökohtaisesti pidän enemmän keväästä ja syksystä.
Päivän asu
lindex t-paita (mainoslinkki Lindex)
lexington hame (mainoslinkki boozt)
gant sandaalit (mainoslinkki boozt)
a+ more hattu (mainoslinkki stockmann)
pilgrim kaulakoru (mainoslinkki boozt)
balmuir x mifuko korilaukku
Postauksen kuvat ovat muutaman päivän takaiselta retkeltämme Suomenlinnaan, puhukoot ne puolestaan päivän tunnelmasta.
2 kommenttia artikkeliin Kesä ja odotukset -
Ajattomat poiminnat Stockmannin 60% alesta
Kesähelteiden keskellä ei välttämättä halua ajatella parin kuukauden päässä siintäviä neulepaitakelejä, mutta alennusmyyntiostoksilla se voi olla viisasta. Parhaimmalla alennusprosentilla myydään nyt edellisen talvikauden tuotteet. Syyskesän ja syksyn pukeutuminen on oma suosikkisesonkini. joten inspiroiduin poimimaan teille Stockmannin 60% alennuksesta joukon klassisia vaatteita ja asusteita, jotka on mukava kaivaa vaatekaapista lomakauden loputtua.
Essentials by Stockmann -merinovillaneule V-pääntiellä ja pyöreällä pääntiellä – A+ more valkoinen pitsineuletakki – Ida Sjöstedt lyhyt neuletakki – Max Mara Studio raidallinen neuletakki silkin ja villan sekoitetta – Baum und Pferdgarten lyhythihainen neuletakki – Marc Cain pilkullinen neuletakki – MSCH Copenhagen tummansiniset farkut – Toteme vaaleat prässätyt farkut – Malina tummansininen satiinimekko – Ted Baker leveähihainen neulosmekko – Marella kuviollinen maksimekko – Furla tennarit – Michael by Michael Kors konjakinruskeat ballerinat – Pernille Corydon rannekoru – Missoma korvarenkaat – A.P.C. konjakinvärinen tekonahkalaukku (kaikki mainoslinkkejä Stockmann)
Täällä ollaan palailtu vierailulta isovanhempien luo. Hellepäivän ilo on ollut takapihan loivaan rinteeseen viritetty vesiliukumäki, siis tällainen, heh! Keskimmäinen sai sen muutama kesä sitten synttärilahjaksi kummitädiltään. Yllättävää kyllä, liukumäestä on riittänyt puuhaa tuntikausiksi, mikä on hyvin sopinut tälle laiskalle äidille, joka on mielellään viettänyt päivää oman kodin pihapiirissä.
Toivottavasti sielläkin helteinen kesäviikonloppu on tarjonnut iloisia hetkiä!
-
Vohvelilla Heinolan Harjupaviljongissa
Myöhäistä torstai-iltaa! Ajoin tänään keskimmäisen ja kuopuksen kanssa vanhempieni luo tänne Keski-Suomeen. Päivän kuvat tulevat matkamme pit stopilta Heinolasta. Olin kuullut kaupungin kyljessä harjulla sijaitsevasta vohvelikahvilasta mutta koskaan en ollut saanut aikaiseksi vierailla paikan päällä, vaikka Heinolan ohi tuleekin usein ajettua. Tänään kahvila tuli taas mieleen Heinolan liittymän lähestyessä, joten kysyin kartturina toimineelta keskimmäiseltä, kiinnostaisiko häntä käydä vohvelikahvilassa ja kyllähän se kiinnosti, kas kummaa.
Ja mikä ihastuttava paikka kapean harjun laelta löytyikään! Vuonna 1900 valmistunut jugendtyylinen Harjupaviljonki rakennettiin alun perin kylpylässä vierailevaa väkeä varten, mutta siinä on sittemmin toiminut useita kahviloita.
Söimme avoimella terassilla järvinäkymää ihaillen.
Vohvelit olivat taivaallisen rapeita. Myös suolaisia vohveleita on listalla, mutta tällä kertaa sokerihammasta kolotti minullakin, joten valitsin vohvelin kermavaahdolla ja marjoilla.
Päivän asu
MARC o’polo neulepusero (Hiekanvärisenä, mainoslinkki stockmann)
KAPPAHL HOusut
BALMUIR X MIFUKO KORIKASSI
TOMMY HILFIGER TENNARIT (mainoslinkki spartoo)
Rakennuksen tyylissä voi aistia art deco -piirteiden lisäksi myös orientalismia esimerkiksi kattojen ja räystäiden muodoissa.
Kyltissä lukeva ”vohvelijono noin 28 min” on vitsi, ihan vain tiedoksi. Tänään vohvelit tulivat huomattavasti nopeammin, vaikka pöydät olivat suurelta osin täynnä.
Nyt kirjoitan tätä vanhassa huoneessani, jossa nukumme aina täällä ollessamme. Kaksivuotias ja kaksitoistavuotias tuhisevat jo vieressäni ja taidan seurata perästä. Kuullaan pian, hyvää yötä!
-
Kesän paras glow up: itseruskettavat tuotteet vartalolle ja kasvoille
Olen tänä kesänä omaksunut uuden kauneudenhoitorutiinin, nimittäin itseruskettavien tuotteiden käytön. Pieni päivetys tuo heti olemukseen pientä hehkua ja antaa itsevarmuutta käyttää kesävaatteita nyt säiden vihdoinkin lämmettyä. En ymmärrä, miten en ole aiemmin hoksannut tätä! Olen kuvitellut itseruskettavien käytön vaikeammaksi kuin se onkaan ja pelännyt epätasaista tai jopa raidallista lopputulosta. Ainoastaan Doven hennosti ruskettavaa kosteusvoidetta olen uskaltanut kokeilla, mutta sitä pitäisi käytännössä jaksaa levittää joka ilta, jotta saisi merkittävää väriä aikaiseksi. Toisekseen olen ajatellut, että itseruskettavasta tulee oranssiksi, ja ehkä näin olikin 90-luvulla, mutta nykytuotteilla lopputulos on hyvin luonnollisen näköinen päivetys.
Päivän asu
Gant toppi (mainoslinkki boozt)
Pelle P hame (PR-lahja)
Lindex vyö (mainoslinkki lindex)
Gant sandaalit (mainoslinkki boozt)
Onnistunut ja tasainen tekopäivetys vaatii hyvät pohjatyöt, eli ihon tulee olla kuorittu ja kosteutettu. Suosikkini vartalolle on jo pitkään ollut Estelle & Thildin Vanilla Tangerine Renewing Body Scrub -sokerikuorinta (mainoslinkki Lyko). Voidetta ja sokeria on omaan makuuni juuri sopivassa suhteessa ja tuoksu on taivaallinen. Kasvoillekin olen käyttänyt mekaanisia kuorintoja, mutta suosikkituotteeni on lopetettu yksi toisensa jälkeen. Nykyään suurin osa kasvoille tarkoitetuista kuorinnoista tuntuu olevan kemiallisia. Hiljattain testiin ostamani Emma S. Treatment Enzyme Peelin (mainoslinkki Lyko) tehokas kuoriva vaikutus perustuu sen sisältämiin AHA- ja BHA-happoihin. Iho tuntui merkittävästi kirkastuvan ensimmäisen käyttökerran jälkeen, olihan edellisestä kasvojen kuorinnasta jo kulunut hetki aikaa. Pieni punoituskin tuotteen käytöstä nousi poskille mutta se onneksi rauhoittui nopeasti.
Kolmas kuorintatuotteeni on CeraVe-apteekkisarjan SA Smoothing Cream (mainoslinkki Lyko), jota voin lämpimästi suositella vaikka et olisi itseruskettaviin tarttumassakaan. Se sisältää ihoa kuorivaa salisyylihappoa ja kosteutta sitovaa ureaa eli karbamidia. Tämä on loistava tuote polvissa ja kyynärpäissä olevan karhean ihon pehmittämiseen, kuiville kantapäille tai käsien hoitoon. Käytän tätä myös kynnen päälle kasvavien kynsinauhojen pehmittämiseen ja poistamiseen. Tarkkasilmäinen huomaa kuvista, että minulla on edelleen polvissa kuiva alue, johon itseruskettava tarraa muuta ihoa tehokkaammin, mutta tämän kosteuttavan tuotteen ansiosta tilanne on jo paljon parempi kuin kuukausi sitten!
Miten sitten valita sopiva itseruskettava tuote? Tarjolla on sekä voiteita, vaahtoja että suihkeita. Aloittelijoille suositellaan voidemaisia tuotteita, mutta vaahtomaisen tuotteen levitys käy nopeammin ja tuottaa syvemmän värin. Itse aloitin itseruskettavien käytön opiskelun tietysti YouTubesta ja katsoin useita tutoriaaleja vaahtomaisen tuotteen käytöstä. Kirjoitin ylös tuotteet, joita videoissa suositeltiin. Kävin läpi myös verkkokauppojen suositukset ja arvostelut, ja tuloksena päädyin Bondi Sandsin itseruskettavaan vaahtoon (mainoslinkki Lyko). Tuotteessa on kookostuoksu, joka kohtalaisen hyvin peittää hajun, joka kaikissa itseruskettavissa on. Suomen alkukesään ja aloittelijalle valitsisin light/medium-sävyn, mutta sitä saa kyllä laittaa pakkauksessa suositellut kaksi kerrosta riittävän syvän värin saavuttamiseksi. Taidan loppukesästä kokeilla vielä saman tuotteen tummempaa sävyä (mainoslinkki Lyko).
Vaahdon levitystä varten tarvitset kintaan, minulla on tämä Bali Bodyn käsine (mainoslinkki Lyko). Lopuksi käytän vanhaa poskipunasivellintä levittääkseni itseruskettavaa käden ja sormien selkäpuolelle.
Kasvoille puolestaan käytän 2-3 kertaa viikossa Clarinsin itseruskettavia tippoja (mainoslinkki Lyko), jotka sekoitan yövoiteeseeni. Tämä on ihana tuote, ja kasvojen päivetystä on helppo säädellä sen avulla. Luulen, että tippojen käyttö jatkuu vielä pitkälle syyskauteen, näistä tulee niin kiva hehku iholle.
Teen kuorinnan kerran viikossa ja sen jälkeen rasvaan koko vartalon huolellisesti. Yleensä levitän itseruskettavan seuraavana iltana suihkun jälkeen ja nukun sen kanssa. Toiset taas mielummin levittävät tuotteen aamusta ja hengailevat se iholla koko päivän. Pääasia on, että vaikutusaika on riittävän pitkä, vähintään kuusi tuntia. Päivetystä kannattaa hoitaa kosteuttamalla ihoa viikon mittaan, jolloin se kestää pitempään. Aiemmin mainitsemani Doven Summer Revived itseruskettava voide soveltuu hyvin ylläpitämään päivetystä viikon aikana, etenkin jos ui tai peseytyy tiheään, kuten kesällä usein usein käy. Dovesta voi huoletta valita ”medium to dark” -väriasteen, eikä sekään ole erityisen tumma.
Sellaista juttua tähän keskiviikkoiltaan. Täällä kirjoittelee jo muutaman päivän kesälomasta nauttinut perheenäiti. Mitä teidän heinäkuuhunne kuuluu? Oletteko kotona, mökillä tai reissussa? Onko siellä kokemuksia itseruskettavien käytöstä?
-
Keittiöremontin lopputulos: Ikean beige Havstorp-keittiö
On aika kurkistaa remontoituun keittiöömme, joka on Ikean Havstorp beigen värisenä. Blogin pitkäaikaiset lukijat tietävätkin, että ajatusta keittiöremontista ehdittiin pyöritellä useita vuosia. Itse asiassa eräät suunnitteluratkaisut olivat häirinneet alkuperäisissä keittiössä aina talon ostohetkestä (joulukuu 2012) alkaen, mutta koska sekä talo että keittiö olivat tuolloin tuliteriä, ei remontoinnissa olisi ollut mitään järkeä. Keittiön alkuperäinen asu oli 2010-luvun hengen mukaisesti korkeakiiltovalkoinen, mikä kyllä miellytti silmääni edelleen myös vuonna 2025. Muutama vuosi sitten alakerran lattiamateriaali vaihdettiin laminaatista keraamiseen laattaan, ja samassa yhteydessä teimme myös pienen kasvojenkohotuksen keittiöön laatoittamalla tiskialtaan ja nurkan taustaseinät sekä uusimalla valaistusta.
Miksi päädyimme remontoimaan ja valitsimme juuri Ikean keittiön?
Tänä keväänä koimme, että aika oli koittanut. Keittiö oli kulunut monella tapaa, siinä oli rikkinäisiä mekanismeja ja saarekkeen päätylevyjen pinnoite oli kärsinyt – muutamia ongelmia mainitakseni. Esikoisen lähestyvä rippijuhla vauhditti remontointipäätöstä. Ensimmäiset keittiön remonttisuunnitelmat oli laadittu jo vuosi sitten kesällä lähinnä kartoittaakseni, minkä hintaiseksi keittiö tulisi eri toimittajilta tilattuna. Jo tällöin kävi ilmi, että Ikea tulisi olemaan hinta-laatusuhteeltaan paras vaihtoehto. Itse koen, että Ikean kaappirungot eivät poikkea muiden keittiötoimittajien vastaavista ja mekanismit ovat laadukkaita. Runkojen mitoituksissa on kuitenkin rajattu valikoima, joten jos kaipaa kovin erityisiä ratkaisuja tai mittatilaustuotteita, joutuu joko askartelemaan itse tai kääntymään sellaisen valmistajan puoleen, jolla on paremmin saatavilla tietyn levyisiä, korkuisia ja syvyyksisiä runkoja ovineen. On myös pienoinen ihme, ettei Ikea tarjoa tämän hetken suosituinta keittiöelementtiä eli aamiaiskaappia, jossa on sisään kääntyvät ovet.
Myös ovissa ja etulevyissä Ikean valikoima on rajattu, mutta suosittu ratkaisu on hankkia rungot Ikeasta ja ostaa ovet erikseen esimerkiksi A.S. Helsingöltä tai Doorielta tai teettää ne puusepällä.
Päätöksen hankkia keittiö Ikealta sinetöi kaksi seikkaa: toinen oli se, että vain Ikeasta saimme keittiön riittävän nopealla toimitusajalla (heti). Toinen taas… no, muistatteko, kun hankimme ja tuunasimme ruokailutilan vitriinin? Kirjoitin silloin: ”Miehelleni en ole vielä tätä kertonut, mutta kaapin sävy on valittu siten, että se toimii tarvittaessa myös keittiön kaappien ovissa, jos jonain päivänä päädymme keittiöremontin tekemään.” Talven aikana Ikean valikoimiin ilmaantui Havstorpin mattapintainen beige ovi, johon iskin heti silmäni. Ostin yhden värimalliksi ja vertasin sitä kotona vitriinin sävyyn (Tikkurilan V486 Savikivi) – ne olivat lähes täydellinen match, käytännössä eroa ei huomaisi lainkaan.
Näin meille siis tuli beige keittiö. Samaan hengenvetoon on todettava, että olisin hyvin voinut valita edelleen myös valkoisen keittiön. Vaikka vanhassa keittiössä moni asia harmitti, sen värimaailma oli minulle loppun asti mieluisa. Oli miehen toive, että uusi keittiö olisi jonkin muun värinen kuin valkoinen. Hän ehkä pyöritteli ajatusta puupintaisista ovista, mutta itse koin ne hankalaksi samassa avarassa tilassa olevien muiden puumateriaalien suhteen. Viiluovissa oltaisiin myös hypätty aivan toiseen hintaluokkaan, enkä ollut puuta jäljittelevistä laminaattiovistakaan erityisen innoissani.
Marmoria jäljittelevät kvartsikomposiittitasot
Tasoiksi valitsimme Ikean Kasker-kvartsikomposiittitasot, jossa on hento marmoria jäljittelevä kuviointi. Myös aiemmassa keittiössämme tasot olivat kvartsikomposiittia, ja pidin kovasti niiden ulkonäöstä ja helppohoitoisuudesta. Materiaali on hyvin kestävää, eikä aiemman keittiön tasoihin käytännössä ilmaantunut yhtään naarmua 12 käyttövuoden aikana. Ikean kvartsitasojen hintaan sisältyy mittaus- ja asennuspalvelu. Tasot ovat 20 mm paksut.
Minimalistiset, ovien kanssa samaa sävyä olevat vetimet ovat myös Ikeasta. Hana on Orakselta, ja tiskialtaan takainen seinä on laatoitettu Laattapiste Collectionin Romance-laatan sävyllä Usva, jonka vivahteikas lasitettu pinta toimii vastakohtana mattapintaisten ovien eleettömyydelle. Seinävalaisimet ovat Artemiden Tolomeot, joista toinen oli jo vanhassa keittiössä. Vanhan keittiön tyylille uskollisesti Tolomeot on asennettu harvemmin nähtyyn asentoon ”väärin päin”.
Aamiaiskaappi Ikean keittiöön
Kurkataanpa sitten muutaman kaapin sisään. Kuten totesin, Ikealla ei ole erikseen aamiaiskaappia, mutta rakensimme sellaisen korkean kaapin yläosaan. Aiemmin pienet kodinkoneet olivat keittiötasolla nurkassa ja tuo kohta oli pahin mahdollinen pölynkeräjä. Olen ollut tähän uuteen ratkaisuun ja keittiön linjakkaaseen ilmeeseen tyytyväinen, vaikka ovi aukeaakin keskelle käytävää. Kaapissa on liiketunnistin, joka sytyttää vasemmassa reunassa olevan ledvalolistan.
Kalusteisiin integroidut kylmälaitteet
Hyödynsimme suurelta osin vanhan keittiön kodinkoneet ja uusimme vain kylmälaitteet, jotka ostettiin myös Ikeasta. Aiemmassa keittiössä oli vapaasti seisovat, täyskorkeat jääkaappi ja pakastin. Uudet integroidut kylmälaitteet piiloutuvat ovien taakse, mikä antaa taustaseinälle linjakkaan minimalistisen ulkoasun. Integroiduissa kylmälaitteissa on se miinuspuoli, että niiden tilavuus on yleensä vapaasti seisovaa laitetta pienempi, eikä jääkaappitilaa ole viisihenkisessä perheessä koskaan liikaa. Ratkaisimme asian sijoittamalla oikealle täyskorkean jääkaapin ja vasemmalle jääkaappi-pakastimen. Vanhan pakastimen veimme autotalliin, ja sinne voi säilöä harvemmin tarvittavia pakasteita.
Voiko Ikean keittiöön asentaa toisen valmistajan integroitavan astianpesukoneen?
Myös astianpesukone on kalusteisiin integroitu ja sen sijainti tiskialtaan oikealla puolella on aiempaa kätevämpi. Hankin integroitavan koneen Mieleltä viime syksynä, kun edellinen astianpesukoneemme hajosi. Vasta myöhemmin kuulin, että matalan sokkelin ja kalusteovessa olevan liukukiskomekanismin vuoksi Ikean kaapistoihin pystyy integroimaan vain Ikean oman astianpesukoneen tai kourallisen muiden valmistajien koneita. On totta, että liukukiskomekanismia emme pysyneet Mielen koneeseen laittamaan, mutta asensimme kalusteoven muilla keinoin, ja se mahtuu aukeamaan matalasta sokkelista huolimatta.
Lisää säilytystilaa sisälaatikoista
Matala, vain 8 cm korkea sokkeli onkin yksi niistä seikoista, joiden ansiosta keittiön säilytystila tuntuu lisääntyneen huomattavasti, vaikka kaapistojen määrä ei käytännössä muuttunut. Ilmatila kalusteiden sisässä on hyödynnetty tehokkaasti, laatikot aukeavat koko syvyydeltään ja piilolaatikot tuovat käytännöllistä säilytystilaa. Suurin osa astioistamme on vitriinikaapissa tai saarekkeen alle jäävissä piilokaapeissa, mutta tässä astianpesukoneen vieressä olevassa laatikossa on valikoima ahkerassa päivittäisessä käytössä olevia kuppeja ja lautasia.
Aterimille, ottimille, kauhoille, vispilöille ja veitsille ja muille vastaaville on kaikille oma paikkansa Uppdatera-sarjan lokerikoissa.
Keittiön kierrätyspiste
Myös jätteiden kierrätys hyppäsi uuden keittiön myötä 2020-luvulle. Olen pyrkinyt lajittelemaan kaiken mahdollisen, mutta tilanpuutteen vuoksi se oli vanhassa keittiössä hankalaa. Biojäte majaili tasolla olevassa sangossa, pullot pyörivät milloin missäkin ja kartonkijätettä tuli kerättyä pinoksi eteiseen. Nyt kaikella on paikkansa kahdessa alalaatikossa. On tosin vielä ratkaisematta, miten jätteet saataisiin yhtä tehokkaasti siirtymään kierrätyspisteelle!
L-mallisen keittiön nurkka
Keittiömme on L-mallinen, ja suurin kompromissi tehtiin nurkan kanssa. Tätä kohtaa pyöriteltiin suunnitelmassa pitkään. Jos aamiaiskaapista olisi luovuttu, olisi tila kenties saatu tehokkaammin käyttöön, mutta nyt nurkassa seisoo korkea kaappi, jonka alaosa ei ole käytössä ja yläosassa on ponnahdussalvalla aukeava piilo-ovi, joka ei hanan vuoksi avaudu täydellisesti. Keittiösuunnittelijan kanssa päädyimme aluksi ratkaisuun, jossa olisimme itse tuunanneet oikean kokoiset ovet ja hankkineet niihin muualta saranat, mutta remonttia tehdessämme päädyimme yksinkertaisuuden vuoksi toteuttamaan nurkan tällä tavoin.
Saarekkeen päätylevyt Ikean keittiöön
Ikean rajattua valikoimaa kuvastaa myös se, ettei sarjassa ollut riittävän suuria peitelevyjä saarekkeen päätyihin. Ratkaisuksi ehdotettiin kahta rinnakkaista peitelevyä tai päätyjen tekoa samasta materiaalista kuin keittiötaso. Päätimme kuitenkin tehdä päädyt itse: ne sahattiin mdf-levystä ja ruiskumaalattiin samanlaisiksi kuin kaapistojen ovet. Maalin sävykoodin ja kiiltoasteen saimme Ikealta.
Uusi saareke on noin 30 cm syvempi kuin aiempi saareke. Halusimme saarekkeeseen syvennettyä tilaa jakkaroita varten. Tästä postauksesta voit lukea lisää baarijakkaroiksi valituista Fritz Hansenin Dot-istuimista. Lisäksi syvennöksessä on ovien takana kaappitilaa harvemmin käytetylle keittiötavaralle.
Loppuun vielä muutamat ennen ja jälkeen -kuvat, sillä kukapa ei rakastaisi kunnon muodonmuutosta!
Keittiö edustaa nyt sitä pehmeämpää ja maanläheisempää tyyliä, jota olen kotiimme kaivannut, mutta noudattelee kuitenkin modernin talomme muotokieltä. Mitä mieltä te olette uudesta keittiöstä? Ja jos heräsi kysymyksiä, vastaan mielelläni kommenttiosastossa!
-
Laukat toimittavat
Tähän hellepäivän iltaan sopii muutava kuva pihasta ja istutusaltaista, joiden näyttävimpiä kukkijoita ovat tällä hetkellä erilaiset laukat. Kukinnot ovat hyvin eri vaiheissa: osa on vasta aukeamassa, osa kuivattaa jo siemenkotia. Laukkojen pitkäaikainen kukinta-aalto on ollut yllättävä ja suunnittelematon ilo. Ensimmäiset olivat kukassa jo rippijuhlien aikaan ja näköjään kukintaa tulee riittämään pitkälle heinäkuun puolelle. Niin paljon kuin tulppaaneja rakastankin, niissä lajikkeeni kukkivat lähes samanaikaisesti ja ilo on lyhytaikainen. Ja siinä missä tulppaanit jättävät jälkeensä kuivat ruskeat varret ja kellastuvat lehdet, laukan kuivuneet kukinnot ovat taideteoksia, joita voi ihailla pitkään ensin puutarhassa ja myöhemmin sisällä maljakossa.
Istutusaltaiden värimaailma on yhdistelmä vihreän sävyjä, valkoista, violettia ja syvän purppuraa.
Mukavaa iltaa sinne! Olipa kiva kesäinen päivä, vaikka se kuluikin aamuvuoron jälkeisessä univajeessa. Puuhailin kotosalla ja testasin uutta burgerireseptiä illalliseksi. Tytär hääri ympäriinsä prinsessavermeissään. Pojat kävivät isänsä kanssa katsomassa yhtä mopoa Porvoossa, ja täällä on kovasti mopokuumetta ilmassa.
Kurkkaa myös päivän asu aamupäivän minipostauksesta!
-
Prinsessan äiti
Päivän asu
H&M pellavapaita (pojalle pieneksi jäänyt)
lexington hame (mainoslinkki boozt)
adidas tennarit
tory burch laukku
police aurinkolasit (miehen)
-
Esikoiseni konfirmaatiopäivä
Hyvää alkanutta heinäkuuta teille kaikille siellä ruutujen takana! Yritän taas päästä bloggaamisen tahtiin. Tämän päivän postauksessa palataan vielä muutaman viikon takaisiin tunnelmiin, kun vietimme esikoisen rippijuhlaa. Tai oikeastaan tunnelmasta ei ole juurikaan kuvamuistoja olemassa, sillä järjestelmäkameraa ei kukaan ehtinyt ottaa käteen ja ne muutamat kännykkäkuvat, jotka tulin ottaneeksi, jääköön perhealbumiin. Päivän asusta on kuitenkin todisteita. Se koostui alkuvuoden alennusmyyneistä hankkimastani Ida Sjöstedin Magda-topista ja Andiatan Gytta-housuista (mainoslinkki Stockmann). Onneksi olin ollut asun kanssa ajoissa liikkeellä, sillä ennen rippijuhlia oli monta touhukasta viikkoa, eikä vähiten siksi, että teimme ennen juhlia keittiöremontin. Keittiö valmistui kaksi päivää ennen h-hetkeä, mikä oli oikeastaan iloinen yllätys, sillä olin henkisesti varautunut myös siihen kauhuskenaarioon, että viimeisiä asennuksia tehdään edellisenä iltana.
Mutta takaisin asuun. Pusero siis löytyi puolivahingossa ja hyvään hintaan. Huomasin muuten, että sama toppi oli hiljattain prinsessa Estellen yllä pikkuprinsessa Inesin kasteessa! Tätä kyseistä mallia ei enää ole saatavilla, mutta samaa tunnusomaista tyyliä olevia runsaita yläosia löytyy Ida Sjöstedin kesän mallistosta useita. Yritin etsiä alle myös vaihtoehtoja muilta merkeiltä ja eri hintaluokista.
Tiesin haluavani puseron pariksi valkoiset housut, mutta niiden etsimisessä meni pidempään. Että housujen ostaminen voi olla vaikeaa – etenkin valkoisten housujen (valmistajille terveiset, että älkää pliis tehkö läpinäkyviä housuja). Halusin laskeutuvaa materiaalia olevat suorat, leveälahkeiset housut, jotka kuitenkin pukisivat lyhyttä varttani. Näitä Andiatan housuja hypistelin pariin otteeseen mutta epäröin sekä hinnan että mallin vuoksi. Lahkeet ovat hyvin leveät, vaikka ne laskeutuvatkin kauniisti. Lisäksi ne ovat todella pitkät. Toki lahkeita voi aina lyhentää, mutta en ihan saa kiinni suunnittelijan ajatuksesta, kun valmistajankin kuvissa mallin valkoisten housujen puntit laahaavat maassa.
Useita vaihtoehtoja läpikäytyäni päädyin kuitenkin ostamaan Andiatan housut ja lyhensin niitä viidellä sentillä, niin että koroilla seistessä lahkeiden reuna on juuri ja juuri irti maasta.
Juhlien järjestämisessä luotin pitopalvelun apuun, eikä remonttikeittiössämme olisi mitään herkkuja loihdittukaan. Juhlaväkeä oli reilut 30 henkeä – ei mitenkään valtavaa määrää, mutta kyllä tupa silti tuntui olevan täynnä. Onneksi yksi kesäkuun harvoista aurinkoisista ja lämpimistä päivistä sattui juuri juhlapäivälle ja ulkona oli mukava istua lisäjakkaroiden ja -pöytien turvin.
Vinkit nuoren juhlaan
Jotta tärkein ei unohtuisi, kuva vielä konfirmantista itsestään seremonian jälkeen. Hän lähti rippileirille ilman sen kummempia odotuksia mutta ilmeisesti yllättyi positiivisesti leirielämästä. Kiitokset onnistuneesta leiristä ohjaajille – mitä ilmeisimmin seurakunnan kokenut väki tietää, mitä tekee. Myös konfirmaatio oli hyvin järjestetty ja kaikilla konfirmoitavilla oli oma rooli tilaisuudessa. Esikoinen oli yhdessä kaverinsa kanssa ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lukemaan tekstin jumalanpalveluksessa, mikä hieman yllätti kotiväen, hän kun ei ole mielellään esillä olevaa tyyppiä.
Rippikirkko oli Juha Leiviskän suunnittelema Myyrmäen kirkko eli Valon kirkko, joka on juuri valmistunut peruskorjauksesta. Täytyy sanoa, että se on kerrassaan upea. Pidän myös ulkotiloista ja pihasta, vaikka kirkon sijainti kapealla kaupunkitontilla junaradan ja ajoväylän välissä ei ole se tavanomaisin paikka kirkolle. Mietin pitkään, missä muualla olen nähnyt Myyrmäen kirkon ilmavan katon valaisimineen, kunnes tajusin, että myös Pakilan Hyvän Paimenen kirkko, jossa aikanaan vietimme esikoisen kastetta, on niinikään Juha Leiviskän piirtämä.
Myyrmäen kirkko on tunnettu myös erinomaisesta akustiikastaan ja suosittu konserttipaikka. Ajattelin syksymmällä katsastaa kirkon konserttitarjonnan.
Mukavaa tiistai-iltaa sinne! Kuullaan pian, juttua tulossa mm. uudesta keittiöstämme.
-
Keittiötasojen esikatselu
Tämä päivä tuntuu jaloissa, sillä olen puuhaillut ulkona suurimman osan päivää. Kaadoin pihasta kaksi puuta – sen viime keväänä kuolleen kirsikkapuun sekä tontin rajalle niin ikään pystyyn kuolleen männyn. Olin oikein ylpeä itsestäni, kun sain männyn kaadettua, karsittua ja rungon pilkottua. Kirsikkapuun kaatoon tarvitsin hieman miehistä apua, mutta sekin saatiin lopulta kumoon. Sitten moottorisahan terä hajosi ja homma jäi tältä päivää siihen.
Asiat etenivät myös sisällä, sillä saimme saarekkeen päätylevyt paikoilleen ja illan päätteeksi toimitettiin ja asennettiin tasot. Kyseessä ovat Ikean Kasker-kvartsitasot, joissa on hento harmaa ja vaaleanruskea marmorikuviointi. Valkoinen pohjaväri keventää keittiön tunnelmaa ja ruskea väri toistuu kauniisti kaapeissa. Olen tyytyväinen! Nyt pääsee vihdoin lyömään lukkoon allasseinän laattavalinnan. Muutama ehdokas jo on, mutta tuntui parhaalta venyttää lopullista päätöstä siihen, että tasot ovat paikoillaan.
Nyt lähden suihkuun ja teen oikein perusteellisen kuurauksen ja kuorinnan tämän hikisen päivän jälkeen. Mukavaa iltaa blogiystävät!
