Daaliat pihalla ja pöydässä
Mikä ihana vuodenaika on käsillä! Jotenkin on jo ihan selvää, että on syksy – enää ei kenenkään tarvitse toistella ”elokuu on kesäkuukausi”. Silti on ollut ihanan leutoa, juuri sopivan sateista ja pilvistä niin, että yöt ovat pysyneet lämpöisinä. Kunpa säät jatkuisivat tällaisina. Nimittäin pihan daaliapenkki on vasta puhjennut kukkaan, enkä soisi yöpakkasten vievän näitä kaunokaisia vielä pitkään aikaan.
Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun esikasvatin daaliat itse mukuloista. Aiempina vuosina olen ostanut puutarhalta muutamia valmiiksi kukkivia daalioita. En tiedä, mitä lajiketta ne matalat puskat ovat olleet, mutta niiden paras puoli on ollut, että ne ovat kukkineet alkukesästä yöpakkasiin asti. Daalioiden muoto- ja värimaailmassa on kuitenkin vaikka minkälaista variaatioita, ja olen joka kesä haaveillut pallodaalioista, lautasmaisista cafe au lait’sta ja muista ihanuuksista – syyskesän hehkuvissa sävyissä tietenkin.
Joten tänä kesänä niitä on! Daalioiden lisäksi esikasvatin tsinnioita, kosmoksia ja tarhaleukoijia, kehnoin tuloksin. Taisin tehdä esikasvatuksessa suunnilleen kaikki virheet, mitä tehtävissä on. Suurimman virhearvion tein kuitenkin laittaessani nämä hennommat taimet samaan penkkiin daalioiden kanssa, sillä tässä vaiheessa kasvukautta ne ovat jääneet lähes täysin valtavien daalianvarsien varjoon.
Daalioitakin on turhan paljon tuohon tilaan, mutta ainakin olen saanut arvokasta oppia tästä vuodesta. Siemenestä en viitsi varmaan enää jatkossa esikasvattaa sisällä, pääasiassa siksi, ettei meillä kotona ole oikein sopivaa (valoisaa ja viileää) kasvatuspaikkaa. Suorakylvöllä ulos olisi varmaan päässyt vähintään samoihin tuloksiin, ainakin tänä vuonna, kun kevät oli aikaisessa.
Daalioita aion kuitenkin esikasvattaa myös ensi keväänä. Muistiin itselle, että ensi vuonna haluan joukkoon myös jonkin upean tumman lajikkeen, esimerkiksi pompondaalia ’Dark Spiritin’. Ja väreissä ja muodoissa saa kernaasti olla vielä enemmän variaatiota.
Parasta kuitenkin on, kun voi kerätä itselleen ”ilmaisen” kukkakimpun omasta pihasta. Vaikka eiväthän ne ilmaisia ole, puutarhan laittaminen lienee yksi kalleimmista harrastuksista, mitä minulla on ollut.
Syyskuun ensimmäisen päivän kunniaksi kokkasin butter chickeniä luottoreseptillä ja katoin ruudulliselle poytäliinalle. Pöytäliina on parin vuoden takaista Lexingtonin syysmallistoa. Jos nyt olisin pöytäliinaostoksilla, tarttuisin tähän siniharmaaruudulliseen liinaan (mainoslinkki Hemtex), joka on samanlaista pellavan ja puuvillan sekoitetta kuin Lexingtonin liinakin.
Mukavaa alkanutta syyskuuta siis! Onko siellä ruutujen takana muita esikasvattajia? Minkälaista satoa tuli tänä vuonna?
