Kastejuhla kotona

Kastejuhlaa vietettiin eilen meillä kotona. Päivä oli harmaan viikon päätteeksi maagisella tavalla aurinkoinen, lämmin ja tuulinen – marraskuinen föhn!

En ole koko viikkona ehtinyt blogin pariin ristiäisjärjestelyjen vuoksi. Vaikka sitä kuinka vannoo ottavansa rennosti, niin onhan sitä puuhaa aika lailla ja monta päivää olen mennyt aamusta iltaan jotain tehtävää suorittaen, vauva toisessa kainalossa. Ja silti jätättänyt aikataulusta. Olen huono pyytämään ja vastaanottamaan apua, mutta onneksi kastepäivänä läheiset tulivat hätiin ja juhlat saatiin kuin saatiinkin vietettyä. Nimikin päätettiin vihdoin kastetta edeltävänä päivänä ja siitä tuli oikein hyvä ja kantajansa näköinen.

Blogiin sopivia kuvia ei päivästä oikein ole, mutta nämä ehdin ottaa tänä aamuna blogia varten. Kastepöydässä oli mamman tekemä kastemalja, uniikki veistos, jonka tyttö saa aikanaan tietysti mukaan omaan kotiinsa. Maljan reunalla kasteveteen kurkkii herkkä pieni lintu. Pellavainen kastemekko on puolestaan minun äitini ompelema ja siinä on kastettu nyt hänen viisi lastenlastaan.

Kasteen suoritti ystävämme, joka on myös vihkipappimme ja poikiemme kastepappi. Miestäni lainatakseni: tilaisuus ei olisi ollut sama ilman häntä. Eikä se olisi ollut sama ilman kummeja, isovanhempia ja sisaruksia puolisoineen ja lapsineen. Arjessa meillä on välimatkaa, mutta kun juhlissa näkee koko väen koolla, ymmärtää, mistä saa olla kiitollinen. Meillä oli miehen kanssa muutenkin tunteet pinnassa kastepäivänä. Kolmannen lapsen syntymällä on ollut iso merkitys meille ja se on myös opettanut, että mitään ei sovi pitää itsestäänselvyytenä.

Tytärkin esitteli parhaita puoliaan nukkumalla ensin pitkät päiväunet aamupäivän järjestelyjen aikana ja olemalla sitten valppaasti valveilla kastetoimituksen ajan. Hieman yritti johdantosanojen aikana lähteä itku käyntiin, mutta kummisetä hoiti tilanteen kokenein ottein.

Tänä aamuna heräteltiin sitten kolmen lapsen isä sänkyyn kannetulla aamupalalla. Isänpäivän vietto loppui kuitenkin lyhyeen, sillä sankarilla on tänään työpäivä. Onnea kuitenkin kaikille isille ja omalleni ennen kaikkea!

Arvaatte jo varmaan, että kaiken tämän jälkeen kaipaan rauhallista arkea. Ensi viikolla aion luvan kanssa ottaa rennosti ja katsoa The Crownin viidettä tuotantokautta. Nyt kun kotikin tuli kunnolla siivottua ennen juhlia, on kiva ryhtyä pikkuhiljaa laittamaan seuraavan sesongin juttuja esile. Ihan pienesti vain, en ole suuri jouluihminen. Sääennuste näyttää ensi viikolle kylmenevää, joko sitä uskaltaisi toivoa hitusen lunta?

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, siviilissä osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

arkistojen aarre

Miten pyrin hallitsemaan stressiä

Tehdään heti alkuun selväksi, etten ole supernainen. Minulla on vielä paljon tekemistä ajankäytön ja stressinhallinnan suhteen. Aiemmin pidin itseäni ihmisenä, joka ei vähästä stressaannu, mutta nyt…

keskustele

2 kommentti(a)

  1. 11.13.22
    Priska said:

    Kauniita kuvia! Kastejuhla on aina niin ihana ja herkkä tilaisuus. Tuo mamman tekemä malja on kyllä upea muisto. Onnea kastetulle ja omalle nimelle 💛!

    • 11.14.22
      lisbet said:

      Kiitos! Mamman työt ovat kyllä upeita. Ja hauraasta ulkomuodostaan huolimatta yllättävän kestäviä, kuten lapsiperheessä on todettu 🙂