Viime päivät olen aina tilaisuuden tullen puuhaillut puutarhassa: siivoillut kukkapenkkejä ja istuttanut kukkasipuleita. Toivottavasti ensi keväästä tulee taas kukkaisa kahden katastrofivuoden jälkeen. Ensimmäisenä katastrofivuonna kukkasipulit mätänivät jääkuoren alle, eikä penkistä noussut kukan kukkaa. Toisena katastrofivuonna ne jäivät kokonaan istuttamatta aikaisin tulleen lumen ja roudan vuoksi. Mutta kolme vuotta sitten oli upeaa kukkaloistoa! Liian ajoissa en ole tälläkään kertaa, sillä kevään varhaiset kukkijat, kuten krookukset ja lumikellot, pitäisi laittaa multaan pari viikkoa ennen pakkasia, ja nyt näyttää jo loppuviikosta kylmenevän. Mutta tulppaanit ehtivät vielä hyvin, ja ne ovat minulle tärkeimmät. Värien suhteen ei ole tiedossa ilottelua, vaan skaala on tuttua valkoista ja violettia. Variaatiota haen kukkien erilaisista muodoista ja terälehdistä: mukana on ripsureunaa, papukaijaa, kerrattua ja kirjavaa. Toissavuotinen säistä johtuva epäonnistuminen kummittelee kyllä edelleen takaraivossa, enkä millään tahdo uskoa, että mikään noista sipuleista itää, varsinkaan nuo erikoisemmat lajikkeet.
Kokeilua, katteetonta toivoa ja ajoittaisia onnistumisen elämyksiä, sitä puutarhanhoito kai lopulta on. Listaan nyt tähän itsellenikin muistiin, mitä tänä vuonna penkkiin laitoin (vasemmalta oikealle):
’Honeymoon’
’Queen of Night’
’Spring Green’
’Gorilla’
’Snow Crystal’
’Black Parrot’
’Hakuun’
’Flaming Flag’
Lisäksi istutin tähtilumikelloja ja violetti-valkoista krookussekoitusta nurmelle puiden juurille. Jospa ne siten säilyisivät suojassa rusakoilta, kun puun ympärille laitetaan verkko talveksi. Niin, ja vielä meni multaan valkoisia ja violetteja laukkoja sekä yksi pussi valkoisia orkideanarsisseja ’Thalia’, vaikken pahemmin narsisseista piittaa.
niksi
Kun olen istuttanut sipulit, otan kännykällä kuvan sipulipussin etiketistä istutuspaikalla. Kuvista pystyn keväällä tarkistamaan, mitä minnekin olen upottanut.
Täällä on meneillään koululaisten syyslomaviikko. Nyt ei ole sen kummempaa ohjelmaa suunnitteilla, töitä on sekä minulla että miehelläni, ja lisäksi olemme hieroneet autokauppoja. Perheemme on kasvanut monella tavalla: lisää perheenjäseniä ja pitkäksi venähtäneitä raajoja, joten lisää kuljetuskapasiteettia kaivataan.
Jos sinulla on hetki aikaa, niin rullaa alas ja jätä pieni kommentti! Onko teillä syyslomasuunnitelmia?
Lomalla ensin mummipappaloiden ruokapatojen äärellä ja loppuviikko rentoa chillausta kotona.
Kuulostaa hyvältä. Mä vielä pohdin, lähdetäänkö loppuviikosta isulaan.
Täällä yksi mummu hoitelee lapsenlapsia. Tarjolla ennenkuulumattomia herkkuja, kuten mannapuuroa, vispipuuroa, makaronisalaattia, liha-perunalaatikkoa ja muusin kanssa possukastiketta. On siinä ihmettelemistä! Yhdessä haravoidaan ja levitellään kuorikatetta kukkapenkkeihin. Telkkarista ei tule suoratoistoa, mutta Pikku Kakkonen on oikeasti hauska tuttavuus. Vaihtelu virkistää kaikenikäisiä. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!
Jännittävä aikamatka 90-luvulle! Ja tekee varmasti hyvää tutustua näihinkin ihanuuksiin. Pikku Kakkonen on mahtava, nyt sitä on taas katsottu meilläkin.
Heissan,
ei ole varsinaista syyslomaa, mutta kongressimatka Milanoon venähtää muutamalla patikointipäivällä Lago D’Iseolla. Toivottavasti sää suosii.
Tulppaanihommissa olin minäkin. Lavakauluksiin meni sikin sokin vajaat sata sipulia, lisäksi maapenkkeihin on upotettuina kaikki vanhat sipulit, joten todella toivon, että ensi keväänä on maljakot tulppaaneita pullollaan! Daaliakesäni oli surkea, tarvitaan kompensaatiota 😉
Ja hei, nämä sinun tekstit ja kuvat ovat aina vaan suosikkejani, tavallisista asioista tyylillä ja taidolla. Niin kiva lukea ja katsella! Kiitos, että teet! Ihanaa syksyä Liisa!
Pidän peukut pystyssä sun tulppaanionnelle (ja vähän omallenikin). Kysymys kuuluukin, voiko sekä tulppaanit että daaliat onnistua samana vuonna vai sulkeeko daaliaonni pois mahtavan tulppaanikevään? 😀 Kiva kun edelleen käyt lukemassa, ihanaa syksyn jatkoa ja mukavaa kongressimatkaa patikointeineen!
Meillä on ensimmäinen syysloma, ettei kukaan lomaile. Esikoinen on armeijassa ja kuopus työharjoittelussa. Yhden aikakauden loppu.
Varmaan aika haikeaa ja jollain tavalla ihanaa yhtä aikaa. Yhden aikakauden loppu ja uuden alku. Omaa arkeani koulujen lomat tulevat rytmittämään vielä ainakin 18 vuoden ajan…
Olen jo eläkeläinen ja ”aina lomalla” mutta
lapsena minullakin oli isu Pohjanmaalla!
Rattoisaa syyslomaa!
Minunkin isuni asui Pohjanmaalla, lasteni isu on tosin jo asettunut Keski-Suomeen. Jos niin onnekkaasti käy, että minusta tulee isovanhempi, minäkin haluan olla isu <3 Mukavaa viikonloppua sinne!
Mahdollisesti nappaan lapset autoon ja hurautetaan opettajaäitini luokse ohjelmoimaan hänen syyslomaansa vauvan ja 2,5v kanssa 😅
Just hyvä, ei käy äidillä aika pitkäksi lomallakaan 🙂 Ihana tiimi teillä!