
Tänään on ollut hämmentävän keväinen päivä, vaikka sydäntalvea eletään. Lämpötila oli reilusti lämpöasteilla ja kalvakka tammiaurinko valaisi tämän bloggaajan kalvakat kasvot. Luoteistuuli föönasi oikein kunnolla. Olin ensin aamuvuorossa, minkä jälkeen jatkoimme heti kummipoikamme 1-vuotissynttäreille. Nuori herra rapisteli innokkaana synttäripakettejaan, puuhasi lattialla serkkujensa kanssa ja esitteli myös tuoretta kävelytaitoaan.


Sekä työpäivän että synttäripäivän asuna oli toissasyksynä ostamani Katri Niskasen mekko, josta en ole koskaan tullut ottaneeksi kunnon kuvia. Tässä postauksessa mekko näkyy ehkä vähän paremmin. Kyseessä on sellainen luottovaate, joka sopii moneen juhlaan mutta ei ole liian hieno käytettäväksi arkisinkaan. Pidän kovasti sen salvian väristä – luulen, että päädyin aikanaan sovittelemaan mekkoa ihan vain värin perusteella.
Vaikka alunperin ajattelin, että käyttäisin Joutsenen untuvatakkia vain kunnon pakkasilla, olen päätynyt käyttämään sitä lähes päivittäin, eikä se ollut tässä tuulisessa talvipäivässä mekon päällä yhtään liikaa.
Nyt odottelen kotisohvalla miestä, joka lupasi tuoda sushia, sekä ruokalähettiä, joka tuo seudun burgeripaikasta annokset lapsille. Sen jälkeen ei tule leffaa vaan aikainen nukkumaanmeno huomista aamuvuoroa ajatellen. Valvokaa te hieman minunkin puolestani!
Eihän tässä ole mitään ihmeellistä. Itsekin pukeudun näin. Tosin makuupussia en päälleni laita vaan nukun siinä. Tyylikkyydestä kaukana.
Olen niin surrut blogimaailman näivettymistä, mutta hyvinhän tämä näyttää porskuttavan, kun ilkeät kommentoijatkin alkavat löytää apajille! 😀
Kiitos Liisa napakasta vastauksesta. Tämä on ollut ainakin tähän asti sellainen turvallinen ja hyvän mielen paikka, jossa ei ole tarvinnut kiusaantua ja nolostua ikävänsävyisistä kommenteista. Täällä on vallinnut ilmapiiri, jossa kritiikkiäkin on annettu hyvien käytöstapojen mukaisesti, jos joku on katsonut asiakseen sellaista tuoda esiin. Valtaosa on tajunnut pitää suunsa supussa, jos joku asia ei ihan ole oman mielen tai maun mukaista. Yleensä täällä käydään mielenkiintoista ja rakentavaa keskustelua.
Mitä sitten pitää tehdä, jos blogin pitäjää tai kommentoijia aletaan huomautella kurjaan sävyyn? En tiedä, mutta toivon ettei tule sellaista tilannetta. Oliskohan yksi syy blogien hiljenemiseen juurikin tuo ilkeämielinen kommentointi, jonka ainoa tavoite on levittää pahaa mieltä kaikille osapuolille.
Aurinkoista jatkoa joka tapauksessa!
Minäkin olen ilahtunut siitä, miten hyvin keskustelu on kulkenut, vaikka kommentteja ei moderoida eikä vaadita sähköposteja tms. Kanssani saa olla eri mieltä ja krittiikkiäkin antaa, jos tuo sen rakentavasti esiin. Tämä ylin kommentti oli kyllä ihan hassu, enkä osaa siitä edes loukkaantua. Pahoin pelkään, että instassa ja muissa somekanavissa julkaisijat saavat osakseen paljon ikävämpääkin kommenttia.
Kiitos kauniista blogistasi. Tätä on niin kiva lukea ja katsella kuvia. Ihailen jaksamistasi perheen, työn ja opiskeluiden kanssa. Arvostan suuresti!
Ihana kuulla, kiitos että luet!
Katri Niskasen mekossa on kaunis väri, ja se sopii sinulle hyvin. Blogiasi on kiva lukea, se on todellakin hyvän mielen blogi. En osaa tarkemmin kuvailla, totean vain, että tekstistäsi ja kuvistasi (olipa aihe mikä tahansa) välittyy rauhallinen, ystävällinen, harmoninen tunnelma. Kiitos, että kirjoitat! Minäkin olen surrut blogimaailman hiljenemistä. Ilkeitä kommentteja en.
Siis ilkeitä kommentteja en ole jäänyt kaipaamaan!
Onpa mukava kuulla, tietyn ilmapiirin luominen on juurikin blogin tavoitteena. Sekä itselleni että lukijoille. Substackissa on nykyään mukavaa blogien tapaista sisältöä, mutta olen alustan suhteen hieman skeptinen.
Kiitos ihanasta, hyvänmielen blogistasi.
<3
On kyllä kaunis värisävy mekossasi. Ja tuo takki kiva laittaa ylle mekon kanssa juurikin. Ei kaipaa välivaatteita ja on näyttävä.
Kiitos Ella. Kyllä – pitkä, lämmin talvitakki on must have mekkojen ystävälle.