Paperittomampaa elämää

Eteisessä meille saapuvaa tervehtii musta Malm-lipasto, jonka päälle on kätevä tyhjentää taskunsa kotiin tullessa. Roinalipasto on yleensä sellainen kaluste, jonka idea on hyvä mutta käytännön toteutus ontuu. Vai kuulostaako tutulta: lipaston päällys lainehtii siihen kuulumatonta tavaraa ja ennen kaikkea epämääräisiä paperikasoja?

Minä olen meillä se, joka käy taistelua epämääräisiä kasoja vastaan. Lähtökohtaisesti olen minimoinut saapuvan paperin määrän tilamalla laskut verkkopankkiin, kieltämällä mainos- ja ilmaisjakelun ja paperinen sanomalehtikin meille on tullut viimeksi vuonna 2007. Käyn yleensä päivän postit ja muut paperit läpi välittömästi ja heitän samalla paperikeräykseen eli mustan lipaston alimmaiseen laatikkoon kaiken sinne kuuluvan.

Miehellä on puolestaan tapana kerätä kasaa keittiön saarekkeen nurkalle. En ole testannut, kuinka korkeaksi pino saisi kasvaa, jotta se tulisi lajitelluksi. Sen sijaan olen ryhtynyt sihteeriksi ja käyn ystävällisesti hänenkin paperinsa läpi. Jos joukossa on jotain sellaista, jolle en itse osaa tehdä mitään ja jonka ajattelen olevan säilyttämisen arvoista, laitan sen mustan lipaston toiseksi alimmaiseen laatikkoon. Kun sitten jonkin ajan kuluttua mies kaipailee paperiaan, hän tietää mistä etsiä.

Henkilökohtaisella paperittomuusrintamalla olen tänä syksynä ottanut ison askeleen: elän nyt ensimmäistä kertaa ilman paperikalenteria sitten vuoden… 1988? Aika oli vihdoinkin kypsä siirtyä   sähköiseen kalenteriin. Oikeastaan viimeistä paperista saareketta elämässäni näyttelevät sisustuslehdet, Moleskinen muistikirja ja lapulle raapustetut kauppalistat. Niitä varten hankittu puukuvioitu kirjoituslehtiö kuvissa näkyvine mietelauseineen on Ikean Paper Shopista.

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Elämä on yhdistelmä uraa, opiskelua ja perhettä, jonka tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

nousussa nyt

seuraa blogia

arkisto

bloginostot

Avainsanat

keskustelu

  1. 19.10.2013
    Kaati said:

    Aivan kuin olisit kirjoittanut meistä! 🙂 Tai ehkä ongelma on sama niin monella… Mies kasaa papereita ja tavaroita keittiön saarekkeen kulmalle (juuri se, joka näkyy olohuoneeseen ja jonka haluaisin olevan tyhjä), josta minä tyhjennän jatkuvasti tarpeetonta saarekkeen ylimmäiseen, ”sälälaatikkoon”. Ja se vasta on puhdistavaa käydä sälälaatikko parin kuukauden välein läpi ja tyhjentää se kertyneestä roinasta! Ostin paperikalenterin syksyllä, mutta en ole sitten elokuun aukaissutkaan sitä… Kun sähköisessä työkalenterissa on kaikki, ei jaksa kirjata asioita uudelleen paperiversioon. Kohta äitiyslomalle siirtyessä täytyy varmaan ottaa puhelimen kalenteri käyttöön ja luopua myös ajatusten tasolla paperikalenterin välttämättömyydestä..

    Kauppalappua olen muuten koittanut tehdä OneNote:lla puhelimeen ja muistaakseni onnistunut sen jakamaan miehelle sähköisesti. Mutta on se vaan nopempi tehdä paperille…

    • 21.10.2013
      lisbet e. said:

      Olen ajatellut, että sitten kun tulee toiseksi alimman laatikon tyhjentämisen aika, alimmat 10 cm saa varmaan heittää suoraan keräykseen:)

      Minäkin olin pitkään ”kahden kalenterin loukussa” mutta nyt heivasin paperikalenterin rohkeasti menemään!

  2. 19.10.2013

    Niin ihania tavaroita lipaston päällä. Erityisesti muistilappukuutio 🙂
    Meillä paperia kertyy, mutta onneksi suurin osa päätyy heti omille paikoilleen, eikä pahoja kasoja pääse kertymään. Paperikalenterista en oo vielä valmis luopumaan, koska joka vuodelle löytyy joku niin ihana, joka on pakko hankkia 🙂

    • 21.10.2013
      lisbet e. said:

      Joo, ja siis tuo ei todellakaan olen lipastonpäällyksen normaalitila:)