Veljekset (ja kuinka jossain vaiheessa helpottaa)

IMG_2449

Auvoinen hetki. Veljekset leikkivät sovussa keskenään. Isoveli on niin tomera ja pikkuveli seuraa ihaillen kaikkia tämän tekemisiä. Pienikin on jo niin iso, ei enää mikään vauva! Kunpa aika pysähtyisi juuri tähän hetkeen, juuri nyt on hyvin.

Osa varmaan muistaa, että aina en ole kokenut oloa vanhempana näin auvoiseksi. Vuosi sitten syksyllä oli raskasta, oli ollut jo pitkään. Olin palannut jo alkuvuodesta töihin, mutta nuorempi oli edelleen kotihoidossa. Mies rakensi autotallia, opiskeli ja kävi töissä. Kirjoitin ajatuksiani silloin tällöin blogiinkin ja sain lukijoilta korvaamatonta tukea kommenttiosastossa. Moni kertoi myös samanlaisista tunteistaan ja kokemuksistaan. Aloitin tänä syksynä bloggaamisen puhtaalta pöydältä ja jätin näkyville lähinnä olennaisimpia sisustusjuttuja, mutta nostan nyt luettavaksi yhden tuolloin eniten keskustelua herättäneistä postauksista (jonka otsikossa on täysin syyttömän Eeva Kolun nimi).

Päätin tuolloin tekstini: ”Voisin vähä vähältä ryhtyä järjestämään elämääni niin, että pystyisin tekemään enemmän kaikkea mitä rakastan. Tästä voisi tehdä teemavuoden. Että ensi vuonna tähän aikaan minä pitäisin enemmän niistä asioista, joita päivittäin teen. Palaan asiaan.”

Mitään teemavuotta ei syntynyt, mutta kun nyt tarkastelen tilannettani, teen toden totta enemmän rakastamiani asioita. Ja niihin kuuluu myös lasteni kanssa olo. On vaikea sanoa, kuinka paljon se johtuu asioiden luontaisesta kehityksestä ja kuinka paljon se on omien tekojeni ja valintojeni ansiota. Moni asia on kuitenkin toisin kuin viime syksynä. Pojilla on hyvä päivähoitopaikka ja minulla elämässäni uusia, kiinnostavia asioita, aikaa itselleni ja myös enemmän energiaa olla äiti.

IMG_2461
IMG_2457

Nyt on nyt ja huomenna voi olla toisin. Kenties tulee uusia tilanteita, joissa elämä näyttää nurjan puolensa ja väsähdän. Silloin muistan, että se menee ohi. On tärkeä pitää itsestään huolta, jotta jaksaa pitää huolta muista. Lähetän tässä lämpimät terveiset kanssabloggaajilleni Netalle, Kirsille ja Kertulle, jotka ovat viime aikoina kirjoittaneet vauvavuoden rankoistakin hetkistä.

IMG_2430 IMG_2443

Nuorimmainen siirtyi muuten hiljattain pinnasängystä omaan, isojen poikien sänkyyn. Samalla vaihtui lastenhuoneen järjestys – siitä tulossa postausta pian. Vanhoja kuvia lastenhuoneesta voit katsoa täällä.

Mitä teille kuuluu tänään?

keskustelu

  1. 26.11.2015
    Lotta said:

    Hei ja kiitos ihanasta blogista! Palaan välillä postauksien lukemisen jälkeen katselemaan blogisi kauniita kuvia.

    Oli ihanaa lukea pienistä pojistasi! Minulla on kaksi suunnilleen samanikäistä poikaa kuin sinulla. Olen välillä ollut hirvittävän uupunut ja kokenut ihan valtavaa riittämättömyyttä, mutta juuri nyt asiat ovat täälläkin muuttuneet parempaan suuntaan. Isompi lapsi osaakin yhtäkkiä todella paljon ja pienempi oppii nopeasti isompaa seuraamalla. Ja molemmat nukkuvat, vihdoinkin 🙂

    Tämä on hyvä vaihe: molemmat lapset ovat tarpeeksi isoja ymmärtääkseen ohjeita ja toimiakseen – ainakin välillä – järkevästi, mutta samalla he ovat tarpeeksi pieniä tullakseen syliin ja tarvitakseen äitä. Mutta olen minäkin järjestellyt elämää uusiksi (olen yksinkertaistanut elämää monella tasolla, karsinut ja tehnyt rohkeammin päätöksiä). Koen, että tässä vaiheessa lähes kaikella tekemiselläni on merkitys eikä ole samantekevää, miten aikani käytän.

    Odotan innolla postausta lastenhuoneesta! Ja lapsi-aiheiset jutut olisivat silloin tällöin ihania, vaikkapa postaukset lapsiin liittyvistä sisustuslöydöistä.

    Hyvää joulunaikaa!

    • 7.12.2015
      lisbet said:

      Mukava kuulla, että sielläkin on helpottunut; se selvästikin liittyy tähän ikään. Itse olen tuumaillut, että tämä on varmaankin jonkinlainen hengähdystauko ennen sitä, että koululaisten vanhemmilla on sitten taas toisenlaisia huolia kannettavanaan… Perhepostaukset tulevat varmasti jatkossakin olemaan pieni osa blogia:) Leppoisaa joulun odotusta sinne!

  2. 28.11.2015

    Onpa ihana postaus ja mitä ihania pikkuherroja <3 Ihanaa vertaistukea ja kiva lukea myös perhe-elämästä. Ihana kuulla tuulahdus tuosta vaiheesta.

    Ensimmäisen kanssa tunteet heittelevät laidasta toiseen – onnellisuudesta epävarmuuteen, kuoleman väsymyksestä iloon. Joskus olenkin miettinyt, että miten tätä jaksaisi, jos näitä olsi kaksi ja tunnekirjossa mukana olisi myös tunne riittämättömyydestään.

    Niin kuin nuo kaksi hienoa poikaa, meillä nelikuukautinen neiti opettaa äitiään – elämään enemmän tässä ja nyt, nauttimaan, olemaan huolehtimatta ja muistamaan, että tämä meidän yhteiselo koostuu vaiheista. Lopulta tämä on varmasti elämäni parhain johtajakoulutus ja väsyneimpänä päivänäkin, tuntuu että olen rikkaampi kuin koskaan aikaisemmin.

    Niin ja tuon vapaa-ajan tekemisen osalta, olen itsekin pohtinut, että teen enemmän niitä asioita, jotka tekevät minulle hyvää. Välillä huono-omatunto soimaa, kun aikaa ei yksinkertaisesti jää vaikkapa blogille tai yhteydenpitoon ystävien kanssa. Mutta kaikki aikanaan ja täytyy oppia olemaan hieman armollisempi.

    Ihanaa, kun olet saanut aikaa niille rakkaille asioille ja myös itsellesi. Life is good.

    • 7.12.2015
      lisbet said:

      On ollut ihana seurata vauvavuoden vaiheita blogistasi osin haikein, osin ehkä hieman helpottunein mielin. Vaikka hyvinhän te olette neidin kanssa selvinneet: itse en olisi esikoisen kanssa mitään blogeja päivittänyt. Toisen kohdalla on homma on tietyllä tavalla vaikeampaa ja tietyllä tavalla helpompaa. Ainakin vaatimustaso laskee, koska aika ja energia ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen 🙂 Mukavaa joulun odotusta teidän väelle.

  3. 28.11.2015
    Tiina said:

    Ilahduin niin, kun huomasin, että olet palannut bloggaamaan. Pidän kivasta rauhallisesta tyylistä ja kuvistasi. Minun poikani ovat jo aikuisia, mutta muistan hyvin tuon ajan lasten ollessa pieniä. Muistan kiireen ja riittämättömyyden tunteen. Mutta muistan myös, että nuoremman täyttäessä 3 vuotta huomasin, kuinka helppoa ja erilaista oli elämä leikki-ikäisten lasten kanssa verrattuna ’vauvojen’ hoivailuun. Lasten kanssa oli helppo leikkiä, retkeillä, käydä uimassa jne, kun saattoi
    jo ohjailla heidän toimia puhumalla. Ja kuinka paljon pienen lapsen näkökulma maailmasta voi antaakaan aikuiselle, kun on aikaa ja rauha puuhailla heidän kanssaan. Nauti juuri tuosta hetkestä ja ihanista pojistasi, noita hetkiä ja vuosia ei saa mitenkään takaisin, kun huomaa niiden olevan ohitse! Muista antaa myös itsellesi omaa aikaa se on tärkeää ja sen voimalla jaksaa taas olla äiti, pienikin irtiotto omissa oloissa tai omien ystävien kanssa tekee hyvää. Mukavaa joulunodotusta ja tunnelmia lasten kanssa, nyt luodaan niitä ’muistijälkiä’ pienille ihmisille ja isoillekin 😉

    • 7.12.2015
      lisbet said:

      Kiva että olet löytänyt taas tänne. Minustakin tämä syksy on ollut ihanaa, kun poikien kanssa on todella voinut tehdä asioita, niin kuin kirjoitit. Mm. uimahalli on tullut tutuksi 🙂 Yritän muistaa nauttia, näin olen kuullut sanottavan! Hyviä ja tunnelmallisia joulunalusviikkoja sinnekin.

  4. 8.12.2015
    Kirsi said:

    Ihanat veljekset! <3 Ja ihanaa, kun jatkat taas bloggailua. Kuvistasi ja sisustustyylistäsi saa aina niin paljon inspiraatiota omaankin kotiin!

    Saanko muuten udella, että käytätkö sivustosi ylläpitoon jotain webhotellia? Itse harkitsen siirtymistä bloggerista wordpressiin, mutta olen ihan ulalla tekniikasta. Ja etenkin webhotellin valitseminen tuottaa päänvaivaa..

    Rauhallista joulun odotusta koko teidän perheelle! 🙂

    • 9.12.2015
      lisbet said:

      Kiitos Kirsi, kiva että olet täällä! Mun webhotellini on Louhi, jota voin kyllä suositella hinta-laatusuhteen puolesta. Tarjokkaita on paljon, mutta kannattaa valita sellainen kotimainen, jolla on suomenkielinen puhelinhelppi. WordPressin asennusta varten tarvitset sellaisen paketin, johon sisältyy vähintään yksi MySQL-tietokanta (esim. Louhi Perus). Asensin aikoinan WordPressin itse netistä lukemieni ohjeiden avulla, mutta nykyään tuohon Louhen (ja varmaan monen muunkin palveluntarjoajan) pakettiin sisältyy palvelu, joka asentaa WP:n automaattisesti. Suosittelen kyllä WordPressiin siirtymistä!

      • 9.12.2015
        Kirsi said:

        Kiitos vastauksesta! Tuota Louhea olenkin tutkiskellut. Jäi vain mietityttämään, kun siitä tuntui olevan myös jonkin verran negatiivista sanottavaa eri keskustelupalstoilla. Godaddy on myös ollut ehdokaslistalla, mutta tuo Louhi tosiaan vaikuttaisi himpun verran selkeämmältä. Ehkäpä siis uskallan webhotellia sieltä harkita, kun kerran hinta-laatusuhdekin on kohdillaan. Tuhannet kiitokset siis vinkistä! 🙂

  5. 8.1.2016
    Emma said:

    Ihanaa kuulla että jossain vaiheessa helpottuu. Itse elän juuri nyt sitä raskasta aikaa kun on kaksi- ja neljä vuotiaat pojat. Molemmat ovat uhmaiässä omalla tavallaan. Välillä tuntuu, että näistä ei tule kavereita ikinä, kun ottavat niin kovasti yhteen. Toisaalta välillä halaillaan ja suukotellaankin. Olen sanonut monta kertaa miehelleni että näin raskasta arki ei ollut edes silloin vauva-aikanakaan. Tiedän kuitenkin että nyt tarvitaan aikaa kasvaa. Koko perhe. 🙂

    • 10.1.2016
      lisbet said:

      No aika harvinaisia meilläkin ovat nämä hetket, kun sulassa sovussa leikitään – mutta kyllä niitä on. Monien muiden juttujen suhteen on kuitenkin helpottanut ja kyllä keskinäinen kamppailukin varmasti jossain vaiheessa helpottaa. Hyviä hetkiä teille, yritetään ottaa rennosti!

  6. 3.2.2016
    Cherry said:

    Pääsin pitkästä aikaa lukemaan ihanaa blogiasi, jossa oikeasti silmä lepää ja tulee ihan rauhallinen olo, vaikka seinän takaa kuuluukin rääkymistä. Kiitos tsempeistä ja terveisistä ja sori, että meni näin kauan kiittää :))
    Vertaistuki on yksi blogimaailman parhaita juttuja. Aina jossain joku on samassa tilanteessa kuin sinä, joten täällä ei tunnu yksinäiseltä, päinvastoin! Vauva-arki menee onneksi aaltoillen. Jos nyt on raskasta niin kyllä ihan varmasti tulee päivä, kun on vähemmän raskasta ja toisinpäin. Onhan tämä tasapainottelua elämän asioiden keskellä enkä voi sanoa, että ehtisin antamaan nyt kaikille tasapuolisesti aikaani. Ystävät tulevat joukon hännillä, mutta ei se mieskään minua liikaa näe. Tai no, saatan olla paikalla, mutten läsnä 🙂 Vielä on positiivinen asenne onneksi, toivottavasti sen myös onnistun pitämään. Syksystä tulee kyllä melkoinen! Halit ja jaksamista sinullekin <3