-
Lihavassa liskossa
Lihava lisko kuulostaa siltä, että se voisi löytyä Viistokujalta Harry Potterissa, mutta vietimme siis 46. syntymäpäiväni iltaa Fat Lizard -ravintolassa Otaniemessä. Olemme joskus aiemmin olleet täällä miehen synttäreillä ja tykästyneet viihtyisään lapsiystävälliseen ilmapiiriin ja erinomaisiin pizzoihin. Paikka tunnetaan myös sunnuntaibrunsseistaan, mutta se on meiltä vielä testaamatta.
Asuna NoaNoan pusero ja Zaran farkut.
Pillifarkut, ihan vain Z-sukupolvelle piruillakseni.
Valitsin listalta osuvasti nimetyn Fahrenheit 451 -pizzan, jossa on mukana maailman toiseksi tulisimmaksi luokiteltua Carolina Reaper -chiliä. Onneksi chilin sai itse annostella, sillä olihan se hot hot hot!
Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, ettei tässä ole oikeastaan ehtinyt ikäkriisejä potea, kun on ollut niin paljon puuhaa. Ehkä kehitän kriisin sitten lähempänä viittäkymppiä. Päällimmäisenä tunteena näin syntymäpäivänä on kiitollisuus näistä 46 pallonkierrosta ja ilo siitä, että saan viettää rauhallista ja turvallista arkea perheen kanssa lasten kasvamista seuraten. Esikoiseni menee tänä vuonna rippikouluun ja suhtautuu siihen tavanomaisella tyyneydellään. Minä puolestani olen hieman hämmentynyt rippijuhlista, mopokorteista sun muista. Toisaalta taas tuntuu, että näinhän tämän pitääkin mennä ja että kaikki tapahtuu ajallaan. Vaikka kaikki ei minunkaan elämässäni ole mennyt käsikirjoituksen mukaan, ei minulla ole mitään toivetta kääntää kelloja taaksepäin – nyt on hyvä, ja tulevaisuuteenkin jaksan suhtautua enimmäkseen toiveikkaasti.
Sain muuten kivan synttärilahjan; sellaisen, joka on pitkään ollut toivelistallani. Arvaako joku, minkä?
6 kommenttia artikkeliin Lihavassa liskossa -
Välipäivinä silmäiltyä
Vaikka periaatteessa kaihertaa ajatus, että joulua edeltävän kulutusjuhlan päätteeksi pitäisi heti ryhtyä ostamaan lisää, on välipäivien alennusmyyntejä tullut katseltua sillä silmällä, varsinkin nyt kun aikaa on. (Siis ihan vain kotisohvalta käsin, kauppoihin minua ei nyt ole saanut millään.) Mielessä on joitain talvisia hankintoja itselleni ja kodin sisustukseen, monet sellaisia, jotka ovat olleet toivelistalla jo pitempään. Olen aika hintatietoinen ostaja ja verkon kautta hintojen vertailu on helppoa. Tuntuu kuitenkin, että harvemmin ne omat suosikkijutut päätyvät merkittävään alennukseen.
Viime päivinä tutkailtua:
- *Gantin midimittainen villahame :: Helposti erilaisiin yläosiin yhdisteltävissä oleva hame toimisi niin työvaatteena kuin vapaa-ajallakin.
- *UGG palmikkopipo :: Materiaaliyhdistelmä hieman arveluttaa, mutta muuten ihanan näköinen ja pipo ja juuri täydellisessä värissä!
- *ATP Atelier Arezzo-laukku :: Pitkään toivelistallani keikkunut pienempi laukku vapaa-aikaan. Hazelnut-väri toimisi niin kesällä kuin talvella.
- *Lindexin paitapusero ja *college :: Lindexillä on ollut viime aikoina kivoja printticollareita. Yhden ostin vuosi sitten ja se on pysynyt hyvänä käytössä. Kerrostamalla paitapuseron kanssa syntyy hauska kokonaisuus.
- *Staubin White Truffle- pata :: Minulla on yksi isompi Staubin La Cocotte-pata ja ottaisin mieluusti toisen pienemmän kokkailujen seuraksi, vaikka näin sievän valkoiseksi emaloituna.
- *Lexington Homen ruudullinen pöytäliina :: Pitkään silmäilemäni syysmalliston pöytäliina on nyt alennuksessa. Meillä on neliön muotoinen ruokapöytä, johon on vaikea löytää pöytäliinoja, mutta tästä on tarjolla myös koko 180 cm x 180 cm, joka sopisi pöytäämme vinoneliöksi aseteltuna.
- *Inuikiin Classic Sneakers-saappaat :: Rennommat talvisaappaat joita, olen silmäillyt näitä jo kolmen talven ajan, mutta toistaiseksi olen jatkanut matkaa Crocsin Duck Bootseissani.
- 8848 Altituden Audrey-laskettelutakki :: Lasketteluasuni kaipaisi jo päivitystä. Tämä vaaleanpunainen versio Audrey-takista on miltei loppuunmyyty, mutta pidän kovasti mallista ja muotoilusta.
-
Pehmoisia lumipäiviä
Välipäivien vietto jatkuu. Tai ovatko nämä edes välipäivät? Ne taisivat olla joulun ja uudenvuoden välissä. Mutta itse aina ajattelen, että välipäivät jatkuvat loppiaiseen asti. Pidän näiden päivien pehmoisuudesta ja joulun jälkeisestä raukeudesta. Kalenteripyhien lisäksi näihin päiviin sijoittuu oma syntymäpäiväni, joten juhlaan tuntuu olevan aihetta vähän joka välissä. Tänäänkin saamme ystäväperheen illalla kyläilemään.
Talvikin teki paluun ja ulkona on ihanan valkeaa. Ja voi tuota yhtä pientä! Kolme vuotta siitä, kun tein positiivisen raskaustestin ja elämä muuttui ihanalla tavalla. Nykyään on enää mahdoton kuvitella meitä nelihenkisenä perheenä. Tietysti sitä välillä katsoo ikätovereitaan, joiden elämään lasten kasvaessa on ilmaantunut uudenlaista vapautta. Osan kuulee suunnittelevan jo sitä, mitä tehdään, kun ”lapset ovat lentäneet pesästä”. Varmasti sekin on ihana elämänvaihe – olla nuorten aikuisten vanhempi. En silti osaa kadehtia heitä, paljon mielummin otan tämän laajennuksen perheeseemme.
Nyt kyllä pitää lähteä kauppaan, että on illalla jotain tarjottavaa!
-
Uuden vuoden juhlintaa, blinit ja mätivaahto
Uudenvuodenaaton asuna vanha Samsoe & Samsoen pliseerattu pusero, Filippa K:n housut ja Lindexin kimmeltävät korvakorut.
Vuosi vaihtui kotioloissa, mikä oli vaihteeksi aika mukavaa viime viikon reissaamisen jälkeen. Keski-ikäisyytensä huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa parin yön poissaolon jälkeen kaivata omaa sänkyä ja kylpyhuoneen kaappia. Tai kun yrittää organisoida omaansa ja kolmen lapsen pukeutumista matkalaukuista, joiden sisältö tuntuu välittömästi räjähtävän ympäri huoneita.
Oikeastaan emme olleet vain kotona, sillä illalla kävimme katsomassa Vantaan kaupungin ilotulituksen ja ehdimme paikalle näkemään lavalla myös Dingon, joka esiintyi ennen raketteja! Olipa sopivan ajankohtaista, kun tuli se elokuvakin katsottua. Lavaenergia ja yleisön hysteria olivat hieman hiipuneet sitten 1980-luvun ja kokoonpanokin toki muuttunut, mutta Neumannin näkeminen inspiroi siinä määrin, että heti kotiin päästyäni laitoin soimaan Kerjäläisten valtakunnan.
Kotona valoimme vielä tinat ja lopuksi pulahdimme paljuun ihailemaan raketteja.
Aattoillaksi tein blinejä vuosia käyttämälläni reseptillä, joka julkaistiin joulukuun Eeva-lehdessä. Jutusta voit lukea lisää reseptin taustoista. Yleensä olen tarjoillut blinien kanssa erikseen annosteltavaa mätiä, smetanaa ja sipulisilppua, mutta tällä kertaa tein hieman toisin ja valmistin likimain samoista aineksista mätivaahtoa. Tämä herkku toimii hyvin myös esimerkiksi saaristolaisleivän päällä.
Mätivaahto
2 dl kuohukermaa
120 g smetanaa
120 g muikunmätiä
1 pieni punasipuli
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
tilliä tai ruohosipuliaKuori ja silppua punasipuli. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon smetana, mäti, sipulisilppu ja sitruunamehu. Mausta mustapippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Ennen tarjoilua ripottele päälle tilli- tai ruohosipulisilppua.
Blinikausi on vasta alkamassa, joten hyvin on aikaa testata reseptiä ja erilaisia täytteitä blineihin.
Hyvää uutta vuotta teille kaikille sinne ruutujen taakse ja kiitos, että olette siellä!
-
Vuodenvaihteen ajatukset blogista ja Substackista
Hei taas täältä Vantaalta! Seinäjoelta joulukiertueemme jatkui pariksi päivää vanhempieni luo, kunnes eilen autoilimme kotiin. Täällä odotti vesisade ja lumeton pihamaa, mutta onneksi talvisempaakin on näköpiirissä. Loput joululomasta olemme kotosalla, ja ihan hyvä että ollaan, joulukuun jäljiltä täällä riittää tekemistä, ja on mukava saada järjesteltyä hieman sekä kotia että ajatuksiaan uutta vuotta varten.
Usein tässä vuodenvaihteen kieppeillä on tullut myös tarkasteltua blogin kirjoittamista ja sitä, mihin sitä tulevana vuonna haluan kuljettaa. Niin sanotun pitkän sisällön ja jopa blogien paluuta on uumoiltu jo vuosia, mutta näyttää siltä, että monella uudeksi sijoituspaikaksi pitemmälle kirjoitetulle sisällölle on vakiintumassa uutiskirje Substack-alustalla. Jos Substack ei ole tuttu, yksinkertaisuudessaan kyse on paikasta, jossa voi ylläpitää sähköpostilistaa ja lähettää tilaajilleen sähköposteja. Tekstejä voi lukea kuitenkin myös Substack-alustalla selaimessa tai applikaatiossa, jolloin ne muodostavat pitkälti perinteistä blogia muistuttavan sivun. Alustalla voi julkaista kuvien ja tekstin lisäksi myös videoita ja äänitiedostoja. Julkaisijan kannalta mielenkiintoisin on kenties ominaisuus, jossa uutiskirjeestään voi pyytää tilausmaksua. Suurin osa Substackissa jaettavasta sisällöstä on kuitenkin ilmaista.
Vielä vuosi sitten Substackissa oli vain vähän suomenkielistä sisältöä, mutta ainakin minun somekuplassani on nyt loppuvuodesta putkahdellut useita ilmoituksia Substack-uutiskirjeistä ja lisää on varmasti tulossa. Enimmäkseen olen ilahtunut ilmoituksista. Substackissa on paljon hyvää. Tällä hetkellä se jopa muistuttaa hieman menneiden aikojen Blogger/Blogspot-alustaa, jossa yhteisöllisesti kommentoidaan ja jaetaan toisten sisältöä ja jossa on helppo löytää uusia, kiinnostavia seurattavia. Ennen kaikkea olen mielissäni tästä uudesta siirtymästä pidemmän, jäsennellymmän ja rauhallisemman sisällön pariin.
En kuitenkaan aio itse siirtyä Substackiin. Pyörittelin kyllä ajatusta joskus, mutta tulin siihen tulokseen, että sisältöni ei sovi alustalle. Substackissa toimivat parhaiten pitkät, yleensä melko rajattuun aihepiiriin liittyvät tekstit. Minä kirjoitan blogia aivan fiiliksen mukaan, välillä tulee asiaa enemmän, välillä juju on postauksen kuvissa ja välillä haluan vain toivottaa mukavaa viikonloppua.
Toisekseen olen oppinut varovaiseksi alustojen kanssa, ne kun saattavat muuttaa sääntöjään arvaamattomasti. Millainen algoritmi Substackiin mahtaa ilmaantua sisältöä suosittelemaan? Valtaavatko mainokset alustan? Alkaako sekin suosia videosisältöjä tai kenties jotain aivan muuta formaattia? Minkälaisen provision se haluaa tilausmaksuista? Tai haluaako se sinun maksavan sitä, että yleisö saa sähköpostisi? On hyvä pitää mielessä, että tuonkin alustan pohjimmainen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajillleen ja säännöt tulevat muuttumaan niin, että tavoite toteutuu.
Toisaalta Substackin etu on se, että sähköpostiosoitteet pystyy tarvittaessa ottamaan ulos Substackista ja siirtämään yleisönsä toiseen palveluun – näinhän ei ole minkään muun somealustan laita.
Jos aloittaa aivan alusta, vuonna 2025 on todennäköisesti viisaampaa perustaa uutiskirje kuin blogi omalle alustalle. On parempi olla paikassa, jossa on mahdollisuus tulla löydetyksi ja joka muistuttaa säännöllisesti olemassaolostaan, kuin odottaa omassa verkko-osoitteessaan lukijoiden saapumista. Hakukoneiden merkitys liikenteen tuojana blogeihin ja verkkosivuille on pienenemässä. Kaiken kaikkiaan ajattelen, että jos tarkoitus on ryhtyä somevaikuttajaksi tai markkinoida omia tuotteitaan tai palveluitaan, voittava malli on lyhyen ja pitkän sisällön yhdistelmä: yksi kanava, jossa tuottaa lyhyttä sisältöä (esimerkiksi TikTok tai Instagram) ja toinen, jossa tuottaa pitkää sisältöä (esimerkiksi blogi, uutiskirje, podcast tai YouTube). Lyhyt sisältö auttaa löytämään uutta yleisöä, pitkä syventää suhdetta tähän yleisöön. Ja myy, mitä ikinä on sitten tarkoitus myydäkään.
Tällainen vanhanaikainen päiväkirjablogi ei oikein sovi oikein minnekään, ei Instaan eikä Substackiksi. Mutta toisaalta kun taustalla ei ole sen kummempia kaupallisia tarkoitusperiä (blogista saamani tulot kattavat likimain sen ylläpitokulut), sallin itselleni harrastelijamaisuuden ja nautin oman alustan pyörittämisestä.
Kuviin päässyt Verner Pantonin langaton Flowerpot-pöytävalaisin on ihana joululahja, kiitos pukille!
-
Tapaninpäivänä elokuvissa
Mitä sinne kuuluu näin Tapaninpäivän iltana? Täällä ollaan asettumassa mukavasti joulumoodista välipäivien viettoon. Päivä on pitänyt sisällään pelailua, ulkoilua ja suklaan syömistä. Kävimme myös Seinäjoen hienossa Bio Rexissä katsomassa eilen ensi-iltaan tullen Dingo-elokuvan Levoton Tuhkimo. Dingo-faniksi olen hieman liian nuori (onpa muuten hienoa sanoa olevansa liian nuori johonkin) mutta ajankuva, bändin tarina ja tietysti hyvä musiikki houkutteli katsomoon. Kaikkea näitä oli elokuvassa tarjolla, ja joukkoon oli saumattomasti liitetty myös aitoja arkistopätkiä keikoista. Roolitus oli raikas uusine kasvoineen ja Saku Taittonen vakuuttava pääroolissaan. Musiikkia olisi saanut tosin olla vielä enemmän!
Ihmisten ilmoille lähtiessä vaihdoin flanellipyjaman Lindexin tuttuun leohameseen. Se on ollut niin kiva ja monikäyttöinen, että saatan hankkia saman hameen vielä toisen värisenä.
Huomenna pakkaamme tavarat ja jatkamme matkaa seuraavaan osoitteeseen.
Aikooko joku muu käydä katsomassa Dingo-leffan?
-
Joulunviettoa mammalassa
Hyvää joulupäivän aamua. Täällä on herätty hyvissä ajoin leikkimään uudella vauvanukella ja muilla ihanilla joululahjoilla. Kuvissa pala eilisen tunnelmaa, mammalan kaunis kattaus ennen jouluateriaa. Joulua täällä on ollut viettämässä mamman ja paapan lisäksi miehen sisko puolisoineen ja meidän koko pesue. Aatto sujui aiemmilta vuosilta tutun kaavan mukaan: aamulla uunissa hautunutta riisipuuroa, joulusauna ja sen jälkeen joulurauhan julistuksen katsominen. Ennen jouluateriaa lähdettiin käymään haudoilla ja jouluhartaudessa, mutta itse jäin kuopuksen kanssa päiväunille tässä kohtaa varmistaakseni, että hänkin jaksaa jännittävän illan loppuun saakka.
Sitten tietysti syötiin pitkän kaavan mukaan, aiaiai. Ja kaiken päätteeksi joulupukki saapui vierailulle. Hän ei olekaan henkilökohtaisesti muutamaan vuoteen kunnioittanut meitä vierailullaan, mutta kenties kaksivuotiaan tonttutytön läsnäololla oli vaikutusta asiaan. Olin etukäteen pohtinut, miten vieraisiin hieman epäluuloisesti suhtautuva nuorimmaisemme ottaa pukin vierailun, mutta äidin sylistä tilannetta oli turvallista tarkastella ja yhteinen piirileikki pukin kanssa kirvoitti jo hymynkin esiin. Pukki saattaa olla joskus aika kiireinen mutta hän on viime vuosina jättänyt jälkeensä kirjeen, jossa hän henkilökohtaisesti muistaa, kiittää ja lempeästi ohjeistaa jokaista läsnäolijaa. (Näköjään kirjeeseen liittyy myös perinne, että se valmistuu vasta aivan viime metreillä, mutta sieltä se kuitenkin aina esille putkahtaa!)
Tonttutytön taftimekko on second hand Polo by Ralph Lauren ja pusero H&M.
Tälle päivälle ei sitten olekaan sen merkittävämpää ohjelmaa kuin joulusuklaista nauttiminen, kävely lauhassa joulussäässä ja ehkä erä Menolippua S:n ja H:n kanssa, jos henkinen kantti kestää.
Leppoisaa joulupäivää sinne ruutujen taakse!
-
Jouluseimi
Mammalan olohuoneen pöydällä on luonnonkivistä ja moninaisista figuureista koottu pieni joulukuvalema. Pörröiset lampaat valvovat kipsisen Jeesus-lapsen unta ja huopainen enkelikuoro laulaa. Saavuimme tänne eilen ja alkutohinan jälkeen joulurauha alkaa laskeutua. Muu väki lähti käymään jouluhartaudessa mutta minä jäin tänne valvomaan pienimmän päiväunia. Ehdinpä tulla toivottamaan teille blogini lukijoille hyvää joulua! Palaan pian joulukuulumisin.
-
Vuoden viimeisen työpäivän ruutuleikki
Tänään oli viimeinen työpäiväni ennen joululomaa. Nyt olen vapaalla loppiaiseen asti, ihanaa. Eipä sille mitään ole voinut, että joulua edeltävät viikot ovat jälleen muodostuneet kiireisiksi, vaikka kuinka olen yrittänyt ennakoida. Töitä on ollut paljon, kotona on sairasteltu, mies on ollut korviaan myöten omassa työsuossaan kiinni. Väliin on satanut lunta, väliin vettä ja koko ajan on ollut pimeää. Ja vaikka vielä on tehtävää, että tämä karavaani nytkähtää liikkeelle kohti Pohjanmaata, niin nyt ollaan jo voiton puolella.
Kuvissa tämän työpäivän asu: Lauren by Ralph Laurenin tartan-kuvioinen georgettemekko, jonka ostin oikeastaan jouluaaton asuksi mutta joka on saanut jo käyttöä kuluneen joulukuun aikana. Ajattelin ottaa kuvat blogiin nyt, sillä aattona tuskin asukuvia ehtii sommitella. Tyttärellekin on varattu aatoksi tartan-ruutua, joten pääsemme pikkuisen samistelemaan.
Toivottavasti teilläkin on mahdollisuus laskeutua jo joulun viettoon, mutta jos puuhaa vielä on, niin tsemppiä viimeisiin hetkiin. Osa kai tämän juhlan viehätystä on siihen valmistautuminen.
Kuullaan pian!
