• Ovelle tilattu joulukuusi

    Iltäpäivän ruutuhetki ja tuore joulukuusemme!

    Tänä vuonna tilasin ovelle toimitettavan kuusen. Tällaisia palveluita on pääkaupunkiseudulla tarjolla useita, mutta päädyin lyhyen vertailun jälkeen Kuusihimaan-verkkokauppaan (Black Fridayn tienoilla oli myös alennuskoodi tarjolla). Valitsin XL-kokoisen (220-240 cm) suomalaisen metsäkuusen. Kuusen tilaaminen sokkona oli jännittävää, sillä yleensä olemme käyneet myyntipisteellä hankkimassa sopivan muotovalion. Mutta kun toimitus oli saatu istutettua jalkaan ja sen muoviverkko poistettiin, pakkauksesta paljastui tuuhea ja symmetrinen puu – juuri sellainen, jonka olisin itsekin valinnut.

    Koristelimme kuusen eilen illalla yhdessä lasten kanssa ja etenkin kaksivuotias oli touhusta haltioissaan. Koristeiden asettelussa on edelleen havaittavissa tiettyä epäsymmetrisyyttä, vaika sen hopeapallorivin kuusen alaoksalta kävin jo salaa tasoittamassa, tiedättehän.

    Vaikka viime vuosina joulunpunainen näyttää palanneen trendikkäiden jouluvärien joukkoon, meidän joulumme pääväri on edelleen valkoinen. Rakastan valkoisia joulukukkia ja kuusenkin koristeet ovat valkoisen ja hopean värimaailmaa. Osa koristeista on varsin vanhoja, esimerkiksi nuo glitterperhoset taisin ostaa ihka ensimmäiseen yhteiseen joulukuuseemme miehen kanssa. Uutta tänä vuonna ovat nuo Weisteen valkoiset lumihiutaleet, joita olen hypistellyt jo aiempina vuosina. Nyt löysin ne Cittarin poistomyynnistä euron kappalehintaan (ovh 4,90), mikä tuuri!

    Joulunpunaisen lisäksi toinen tämän joulun koristelutrendi on rusetit. Somevirrassani on vilahdellut kuusia, joiden ainoina koristeina on suuria rusetteja tai jopa vain yhdellä jättimäisellä latvarusetilla koristeltu puu. Ei minulla olisi mitään söpöjä rusettejakaan vastaan, en vain ole ehtinut hypätä trendiin mukaan. Mieluiten hankin kuitenkin sellaisia koristeita, joita haluan katsella vielä ensi jouluna ja sitä seuraavanakin. Joillakin on ihana perinne, jossa joka vuosi hankitaan kuuseen yksi uusi, kenties kuluneen vuoden tapahtumin jollain tavoin liittyvä koriste. Sellainen olisi hauska, mutta tuntuu, että se reki meni jo, kun tässä on joulukuusia pystytetty jo parinkymmenen vuoden ajan.

    Mitä teillä roikkuu kuusen oksilla? Onko siellä jotain kuusen koristeluun liittyviä perinteitä?


  • Toisen adventin asu ja kuulumiset

    Ihanaa, vihdoin on ilta ja voin istahtaa hetkeksi blogin ääreen. Tämä sunnuntai alkoi aamuvuorolla, jonka jälkeen meillä oli miehen kanssa vahdinvaihto kotona. Kokkasin nopean lounaan, taapero nukkui minipäiväunet ja riensimme kukkakaupan kautta poikien joulumatineaan. Pojat soittavat neljättä tai viidettä vuotta pianoa maailman sympaattisimman ja ehkä myös kärsivällisimmän opettajan hoivissa. Itse olen saanut soitto-oppini klassisen musiikin parissa konservatoriossa, ja suhtaudun soittoläksyihin aavistuksen ryppyotsaisemmin kuin perheen nuorukaiset. Olen kuitenkin havainnut, että pianon vieressä tahtia lyövä mamazilla ei ainakaan lisää musiikin iloa, joten yritän pysyä kohtalaisen etäisyyden päässä (mitä nyt esiintymisen lähestyessä saatan pikkaisen ohjeistaa).

    Päivän asuna sekä töissä että matineassa palveli monesti ylläni nähty Hennes & Maurizin vuoden 2018 Morris & Co -yhteistyömalliston mekko, jonka olen ostanut käytettynä. Saan mekosta aina silloin tällöin tiedusteluja ja ohjaan kyselijät second hand -markkinoille. Nykyään ei ole onneksi homma eikä mikään etsiä tismalleen haluamansa nettikirppiksiltä, ja tätäkin mekkoa (sekä muita saman malliston tuotteita) näkee koko ajan esimerkiksi Sellpyssä ja Vintedissä.

    Nyt taidan mennä pitkään lämpimään suihkuun ja pesemään meikit kasvoilta. Hyvää toisen adventin iltaa ja mukavaa uutta viikkoa!


  • Itsenäisyyspäivän valoja

    Vaikka illan suunnitelmat hieman muuttuivatkin sairastelujen vuoksi, on tunnelma täällä kodikas. Onhan tänään sekä pizzaperjantai että itsenäisyyspäivä. Kävimme päiväsaunassa, minkä jälkeen nappasin muutaman kuvan saunanraikkaasta pikkuisesta olohuoneen ikkunoiden edessä.

    Tuo korkea ikkunaseinä tuottaa joka vuosi hieman päänvaivaa tähän aikaan. Se on näkyvä osa talomme julkisivua, ja haluaisin siihen mittakaavaan sopivan jouluvalaistuksen. Viime vuonna mies hankki kyntteliköt jokaisen ikkunan alareunaan, mutta lopputulos ei oikein vakuuttanut. Tänä vuonna päätin toteuttaa jo pari vuotta hautomani idean, ja nyt kaikkien ikkunoiden edessä on ledvaloverhot. (Kun sopivia valoja ei lähempää löynyt, päädyin tilamaan nämä Temusta, tulipa sitäkin sitten kokeiltua.)

    Kattokruunu on Nemon Crown Major, tarkemmin tässä postauksessa.

    Itsenäisyyspäivän tärkeimmät valot ovat kuitenkin ikkunalle nostettavat kaksi kynttilää. No, taaperosyistä kynttilät palavat kyllä keittiön pöydällä, mutta ajatus lienee tärkein. Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!


  • Lumikuorrutettu havuköynnös pergolaportissa

    Toiveet kävivät toteen – tuli lumipeite mutta ei lumitöitä. Tilanne kruunattiin vielä talvipäivän matalalla auringolla – miten ihanaa valohoitoa marraskuun pimeiden päivien jälkeen! Kotipihalla ei vielä ole liiemmälti kausivaloja, ja suoraan sanoen pohdin, jaksanko niitä tällä kertaa laittaa. Useimmat puut ovat kasvaneet jo niin suuriksi, että niiden koristelu on arvaamatonta tikkailla taiteilua. Ehkä rakennan tänä vuonna vain yhden ison valopuun ja laitan joitain valoja matalampiin pensaisiin. Sen lisäksi sisääntulon pergolaportissa on tekohavuköynnökset ledvaloineen (kaksi Clas Ohlsonin viisimetristä köynnöstä).

    Köynnöksestä tuli kymmenen kertaa hauskemman näköinen nyt kun sen ylle satoi pittoreski lumikerros. Myös syysankea piha näyttää paljon kauniimmalta lumen kanssa. Sairasteluiden ja töiden vuoksi pihan syystyöt tehtiin tänä vuonna hitaasti ja monessa osassa, mutta onneksi ennen säiden kylmenemistä ehdittiin pisteeseen, jossa pihakalusteet on nostettu varastoon, istutusaltaat siivottu ja jopa kukkasipulit istutettu.

    Olen etsinyt oveen kaunista kranssia heikoin tuloksin. Oi Plantagen, kuinka sinua nyt kaipaankaan! Se oli hyvä paikka hankkia nimenomaan sesonkituotteita, istutettavia kasveja sieltä tuli ostettua harvemmin. Onko ideoita, mihin nyt kannattaisi suunnata? Täällä pääkaupunkiseudulla olen Plantagenin korvikkeena asioinut lähinnä Pirilän kukkatalossa ja K-Raudassa. Myös Rustasta löytyi yllättävän hyvä valikoima kukkasipuleita, kun niitä etsin.

    Toivottavasti aurinko paistoi sielläkin tänään!


  • Paketointipuuhia ja romanttisia jouluelokuvia

    Tänään päivällä ennen iltavuoroon lähtöä laitoin Netflixistä jouluelokuvan pyörimään ja paketoin pari ensimmäistä joululahjaa. Lahjalistallani on tietysti oma kotiväki mutta muuten lähipiiriissä hankitaan joululahjoja lähinnä lapsille. Mieheni puolella jaetaan aikuisten lahjat tänäkin vuonna Secret Santa -metodilla, eli on arvottu etukäteen, kuka muistaa ketäkin pienellä jouluajatuksella.

    Kauniit lahjapaperit ovat suuri heikkouteni. Eikä riitä, että paperi on kaunista, sen pitää olla myös riittävän paksua, etenkin pehmeitä paketteja tehdessä. Talokuvioisen paperin ja pakettikortit ostin Hemtexin liikkeestä, kun taas yksiväriset paperit ja lahjanauhat on tilattu Ellokselta.

    Vieressä pyöri Netflixin tuore romanttinen jouluelokuva, Lindsay Lohanin tähdittämä Pikku salaisuutemme (Our Little Secret). Kyseessä oli oikein viihdyttävä ja formaatin mukainen kokonaisuus sisältäen kiireisen uranaisen, ylenpalttisia joulukoristeita, hankalan anoppiehdokkaan ja tietysti koiran.

    Ehkäpä seuraavan tilaisuuden tullen kaadan itselleni lasin viiniä ja katson Lindsay Lohanin aiemman Netflix-jouluelokuvan, parin vuoden takaisen Unohtumattoman joulun (Falling for Christmas). Tai kenties viinilasin kanssa sopisi paremmin Joulun kuumin show (The Merry Gentlemen). Myös Joulusafari (Holiday in the Wild), pääosassaan Kristen Davis, löytyy edelleen Netflixistä – sympaattinen tarina, joka sijoittuu hieman tavallisuudesta poikkeaviin joulumaisemiin. Harmi ettei Hallmarkin uutta, osin Suomessa kuvattua The Finnish Linea pysty katsomaan kotimaan kamaralla, mutta eiköhän se viimeistään ensi jouluksi hankita levitykseen.

    Oletteko te löytäneet uusia jouluelokuvasuosikkeja? Suosittele kommenttiosastossa!


  • Ensimmäisen adventin aamu

    Hyvää huomenta ja hyvää ensimmäisen adventin aamua! Olin reipas tyttö, heitin pitkän talvitakin yöpuvun päälle ja roikuin jo avaamishetkellä aamuyhdeksältä lähi-Alepan ovenkahvassa tuoreiden croissantien ja vastapuristetun appelsiinimehun toivossa. Vaikkei leipomotuotteita täällä vantaalaisessa lähiössä pysty hakemaan tunnelmallisesta kulmakonditoriasta, voi sitä silti nauttia omalla tavallaan siitä pienestä luksuksesta, jota ympäristö tarjoilee, vai mitä? Mikä on teidän arkenne pieni ylellisyys, josta (ehkä vähän salaa) nautitte?

    Adevnttiaamun tärkein tulokas aamupalapöydässä oli kuitenkin enkelikello. Kokosimme sen eilen kaksivuotiaan kanssa ja laitoimme kynttilät paikoilleen. Ja mikä ihme olikaan, kun ne tänä aamuna sytytettiin ja pienet vauvaenkelit lähtivät pyörimään ja kellot hiljaa kilkattamaan!

    Katselimme tv:stä adventtikirkkoa ja mussutimme paistopisteen croissanteja. Ottaisin kyllä mieluusti pienen lumipeitteen tuonne ikkunan taakse joulumieltä nostattamaan. Huom. pienen! Ei sellaista 30-senttistä märkää kolattavaa massaa.

    Miten siellä jouluaika on käynnistynyt?


  • Pehmeä piparkakku ensimmäiseen adventtiin

    Marraskuun viimeinen päivä, miltä se teistä kuulostaa? Totta puhuakseni olen sairastellut suurimman osan marraskuuta enkä vieläkään ole aivan kunnossa. Toisaalta olen jouluvalmisteluiden suhteen paremmassa vauhdissa kuin monena aiempana vuonna. Olen jo hankkinut osan joululahjoista ja pukenut kotia jouluasuun. Kuusi on tilattu ja se tuodaan ovelle kymmenen päivää ennen aattoa. Liput tunnelmalliseen joulukonserttiin on ostettu ja muutama muukin jouluinen tapahtuma merkitty kalenteriin. Ja vaikka olenkin ihaillen seurannut Kristiinan joulusiivousurakkaa Instagramin kautta, omiin perinteisiini ei sellainen kuulu, riittää että jouluna on siivottu tavanomaiseen tapaan. Joka tapauksessa juhlimme tänä vuonna aattoa toisaalla, joten suuria paineita h-hetken suhteen ei ole.

    Aika ihanaa, että adventti asettuu tänä vuonna joulukuun ensimmäiselle. Adventtia odottavan leipurin käsissä syntyi tänään jouluntuoksuinen pehmeä piparkakku. Käytin *Nordic Waren vuokaani, jolla saa aina mainion paistotuloksen. Kakun muoto houkuttelee leikittelemään kuorrutuksella. Kovan valkoisen pikeerikuorrutuksen sijaan tein kakkuun pehmeän tuorejuustoa sisältävän kuorrutteen pullavuokaohjeestani varastetulla reseptillä.

    Pehmeä piparkakku

    (isolle 2,4 l vuoalle)

    4 kananmunaa
    2 dl sokeria
    250 g voita
    1,5 dl tummaa siirappia
    8 dl vehnäjauhhoja
    2 rkl piparkakkumaustetta
    2 tl leivinjauhetta
    2 dl kermaviiliä

    Voitele kakkuvuoka. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja piparkakkumauste keskenään. Sulata voi ja sekoita siihen siirappi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita nostellen joukkoon jauhoseos, voi-siirappiseos ja kermaviili pienissä osissa vuorotellen. Kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa kiertoilmauunissa 35-40 minuuttia. Riippuen vuoan koosta ja uunista paistoaika saattaa olla pitempi tai lyhempi. Kakku on kypsä, kun sinne pistettyyn cocktailtikkuun ei enää tartu taikinaa.

    Kuorrute:
    2 dl tomusokeria
    1 tl vaniljasokeria
    0,5 dl maitoa
    2 rkl voita
    2 rkl tuorejuustoa

    Vispaa tomusokeri, vaniljasokeri ja maito tasaiseksi. Sulata voi ja vispaa se joukkoon. Vispaa lopuksi tuorejuusto kuorrutteen sekaan. Kaaada kuorrute jäähtyneen kakun päälle.


  • Helsinki Outletissa Älä osta mitään -päivänä

    Tänään iltapäivällä pyörähdin keskimmäisen ja kuopuksen kanssa Helsinki Outletissa, joka nimestään huolimatta sijaitsee Vantaalla. Vasta parkkipaikkaa lähestyessä tajusin, että Black Friday -mayhem oli alkamaisillaan ja liiviasuiset miehet ohjaamassa sisäänajavaa liikennettä. Uskaltauduimme kuitenkin astumaan sisään, eikä kujilla onneksi ollut mitään valtavaa väenpaljoutta ainakaan tässä vaiheessa iltaa.

    Ulkoa päin tarkasteltuna outlet on kuin mikä tahansa halli kehätien varressa, mutta muurien sisällä sijaitseva ostoskylä on toteutettu ulkomaalaisten esikuviensa tavoin ulkoilmakaduiksi, joita merkkiliikkeet reunustavat. Minusta kokonaisuus on ihan hauska. En välttämättä suosittele tätä erityisen edullisena ostospaikkana, sillä alennusprosentit ovat usein aika vaatimattomia, ja joissain liikkeissä näkyy olevan myynnissä myös kuluvan kauden tuotteita normaalihinnoin. Ja siis mitään luksusmerkkejähän täällä ei ole, mutta vierailen kyllä mielelläni Gantin, Tommy Hilfigerin, Peak Performancen ja Kari Traan liikkeissä, varsinkin kun muut täkäläiset ostoskeskukset ovat lähinnä pikamuotiketjujen valtakuntaa. Parhaimmat löydöt outletissa olen kuitenkin tehnyt kotimaisten merkkien, kuten Joutsenen ja Haltin liikkeistä.

    Joulutunnelmaan oli panostettu ja heti sisäänkäynnillä ihastutti valtavan kokoinen joulupallo tuhansine led-valoineen.

    Merkkiliikkeiden lisäksi kylästä löytyy muutama kiva ravintola ja kahvila, jonne mekin päädyimme lopulta mutakakulle ja kaakaolle.

    Osa porukasta alkoi olla hieman väsyksissä pitkän viikon päätteeksi, joten suuntasimme kotiin ilman sen kummempia ostoksia. Ihan hyvä näin – vietetäänhän tänään myös Älä osta mitään -päivää. Olen kyllä tänään ostanut ruokaa, kahvilatuotteet ja varannut majoituksen ensi kevään laskettelulomaamme varten, mutta pimeän perjantain tarjoushintoihin en ole jaksanut perehtyä. Hinnoittelu on nykyään kovin monimutkainen juttu, ja tuntuu että vähän kaikki on koko ajan jossain alennuksessa, joka saattaa olla todellinen alennus tai sitten ei.

    Kuullaan taas pian, mukavaa viikonloppua!


  • Hienovaraista joulutunnelmaa, jota ei tee mieli riisua pois vielä tammikuussakaan

    Hyvää Liisanpäivää kaikille kaimoille, teitä riittänee siellä ruutujenkin takana! Myös tyttäreni on yksi päivänsankareista, ja lisäksi voisi ajatella, että tämä blogikin juhlii tänään nimipäiväänsä. Juhlaa siis kerrakseen. Me perheen naiset saimme aamiaisyllätyksen sänkyyn. Taapero erityisesti tuntui rakastavan ajatusta kaakaon juomisesta sängyssä. Mutta voi, aamupalalta piti rientää päiväkotiin, ja minä puolestani kiiruhdin Meilahteen kliinisen farmakologian tenttiin. Tentti meni kohtalaisesti, ainakin uskon päässeeni läpi. Ja jos näin kävi, se oli viimeinen tenttini yliopistolla. Nyt enää se tutkielma! Sitä varten olen raivannut työkalenteriin vapaata.

    Mitähän olisi tuumannut Liisa syksyllä 2014, jos tulevaisuuden haamu olisi ilmestynyt kertomaan, että viimeinen lääkiksen tentti on marraskuussa 2024? Kymmenen vuotta sitten oli nimittäin merkittävien päätösten aika. Olin saanut molemmat pojat päivähoitoon ja päätin alkaa valmistautumaan täysillä kevään 2015 lääketieteellisen pääsykokeeseen. Tein toki töitä aamu- ja iltavuoroissa, mutta muuten poikien ollessa hoidossa laskin fysiikkaa ja kemiaa ja paukutin biologiaa.

    Blogi ei mahtunut tähän palettiin. Sen lopettaminen oli jokseenkin välttämätöntä, mutta harmitti silti kovasti – olinhan vasta muutama kuukausi aiemmin saavuttanut yhden virstanpylväistä blogiurallani ja aloittanut portaalibloggaajana Indiedaysilla. Kenties olisi ollut vielä makeampaa saada kutsu jonkin aikakauslehden blogiportaaliin; salaa haaveilin bloggaajapaikasta Divaaniblogeilla, Anna-lehdessä tai MeNaisissa. Mutta paikka Indiedaysilla oli silti mieluisa, sillä samassa portaalissa olivat monet suosikkini kuten All I Ever Wanted is Here, Rillan koti ja Uusi Kuu. Muistatteko nämä blogiajat? Kuinka välillä kaipaan niitä! Indiedaysissa bloggaajat saivat kuukausikorvausta, joka perustui blogin kävijämääriin. Vastaavasti bloggaaja sitoutui julkaisemaan tietyn määrän postauksia kuukaudessa. Palkkiot eivät olleet sellaisia, että niillä olisi elänyt, mutta olihan se kuitenkin mukavaa saada vastinetta kirjoittamisestaan. Erityisen hienoa näin jälkikäteen ajateltuna on se, että palkkio tuli kirjoittamalla siitä mistä huvitti. Sisältöyhteistyöt tekivät silloin vasta tuloaan, kun taas nykyään ne ovat käytännössä ainoa merkittävä keino saada tuloa blogin tai muun somekanavan tekemisestä.

    Päädyin kyllä jatkamaan blogia lääkikseen päästyäni, mutta blogi on ollut toissijainen opiskeluun, perheeseen ja työhön nähden. Joskus olen leikitellyt ajatuksella, miten olisi käynyt, jos olisin valinnut toisin. Jos en olisikaan lähtenyt tavoittelemaan lääkishaavetta ja päätynyt opiskelemaan uutta ammattia, vaan olisinkin jatkanut työtäni meteorologina ja laittanut liikenevät paukut blogiin ja somekanaviin. Olisiko minusta tullut vaikuttaja eli influensseri, kuten nykyään sanotaan? Olisiko minulla nyt kymmeniä tuhansia seuraajia Instagramissa? Olisinko ollut niin menestyksekäs, että olisin luopunut päivätyöstäni ja ryhtynyt kokopäivätoimisesti somevaikuttajaksi? Ja ennen kaikkea: olisinko tyytyväinen siihen?

    Vaikuttajan ammatti on pitkälti syntynyt niiden kymmenen vuoden aikana, jotka olen käyttänyt lääketieteen opiskeluun. Moni menneiden vuosien bloggaajakollegoistani tekee nykyään somea kokopäiväisesti tai ainakin merkittävänä sivutyönä. On siis realistista kuvitella, että jos olisin jatkanut kaupallisena bloggaajana, se voisi olla minullekin nyt työ. Tai todennäköisesti olisin hylännyt blogin jossain vaiheessa ja tekisin Instagramia pääkanavanani, sillä siellä yleisö ja kaupalliset yhteistyöt nykyään liikkuvat.

    En siltikään ole varma, olisiko minusta ollut siihen. Nykyään somevaikuttajan oletetaan antavan itsestään kaiken, ottavan kantaa ja keskustelevan seuraajiensa kanssa sadoissa yksityisviesteissä. Negatiivista palautetta on kestettävä puhumattakaan siitä, kuinka yksikin väärä askel voi johtaa massiiviseen somekohuun. Introverttina perheenäitinä en kaipaa pr-tilaisuuksiin enkä halua vakiokasvoksi paneelikeskusteluihin. Oikeastaan haluan vain kaikessa rauhassa kirjoittaa blogiani ja saada silloin tällöin ystävällisen viestin kommenttikenttään.

    Joten ehkä lääkärin paperit olivat kannaltani parempi panostus kuin jahdata uraa vaikuttajana. Ja vaikka jotkut takovat sometyöllä varsin hyvää tulosta, en varmastikaan kestäisi sitä taloudellista epävarmuutta ja kilpailuasetelmaa, joka alaan liittyy.

    Tällä viikolla on tarkoitus laittaa kotia jouluasuun kausivalojen ja kranssien muodossa. Joulukuusi tulee meille vasta vähän ennen joulua. Aloitin nostamalla ikkunaan suosikkijoulukoristeeni, *Watt & Veken Oslo-paperitähden (80 cm). Ostin sille tänä vuonna *pienemmän kaverin (44 cm). Näiden lisäksi *Oslo-tähdestä on saatavilla myös 60 cm:n koko ja *harmaa väri. Myös takan yläpuolella oleva pellavainen *Linn-kranssi on Watt & Vekeltä. Nämä ajattomat koristeet säilyvät vuodesta toiseen kauniina mukana tulevissa säilytysrasioissaan. Jos kaipaat kotiisi hienovaraista joulutunnelmaa, jota ei tee mieli riisua pois vielä tammikuussakaan, Nordic Nestillä on nyt *Watt & Veken tuotteista hyvä Black Friday -tarjous.

    Eipä ollut Liisan liukkaita tänä vuonna, mutta pian nähdään mitä huomisen myräkkä tuo tullessaan, vettä vai kunnon lumipeitteen!