• Lounassalaatti paahdetuilla kikherneillä

    Hei murut. Toivottavasti helmikuuhunne on kuulunut hyvää. Hiihtolomakin jo vierähti ohitse – olimme pienellä hotellilomalla Tallinnassa (haha, jep taas) mutta hiihtoreissulle lähdemme vasta myöhemmin. Onko teillä ollut talvilomaa ja miten olette sitä viettäneet?

    Tänään ajattelin jakaa ohjeen lounassalaattiin, jota olen tehnyt itselleni kotona päiväsaikaan viime syksystä lähtien. Tämä on herkullisen ruokaisa salaatti, joka maistuu parhaimmalta, kun kikherneet ripottelee päälle vastapaahdettuna. Yhtä hyvin voi kuitenkin paahtaa herneitä ison satsin etukäteen, säilyttää ne jääkaapissa suljetussa rasiassa ja lämmittää mikrossa juuri ennen salaatin tarjoilua.

    Voidaanko vielä hetkeksi pysähtyä ihmettelemään sitä tosiseikkaa, että viikonloppuna alkaa maaliskuu? Kyseessä on ehdottomasti yksi lempikuukausistani. Blogiin ajattelin kirjoitella lähiviikkoina kevätpukeutumisesta (vaikka trenssikelit vielä hetken saavat odottaa), uudesta kynsienhuoltorutiinistani ja ehkä muustakin kosmetiikasta sekä tietysti ihan vain tavallisesta arjesta kevään hitaasti edetessä. Kuullaan pian!

    Lounassalaatti paahdetuilla kikherneillä

    Herkullinen ja ruokaisa salaatti etätyöläisen lounastunnille. Jos otat salaatin mukaan evääksi, säilytä paahdetut kikherneet erikseen ja lisää ne vasta ennen tarjoilua.
    Servings: 1

    Ainekset

    Paahdetut kikherneet

    • 150 g käyttövalmiita kikherneitä
    • 2 rkl ruokaöljyä
    • 1 tl juustokuminaa
    • 1 tl savustettua paprikajauhetta
    • 1/2 tl suolaa

    Salaatti

    • salaattia esim. jääsalaatti ja romaine
    • 10 kpl miniluumutomaatteja
    • pala kurkkua
    • 1/2 avokado

    Salaattikastike

    • 2 rkl kreikkalaista jogurttia
    • 1/2 tl dijonsinappia
    • 1 rkl sitruunan mehua
    • 1 tl oliiviöljyä

    Tee näin

    Paahdetut kikherneet

    • Huuhtele ja valuta kikherneet. Sekoita kulhossa ruokaöljy, juustokumina, savupaprikajauhe ja suola. Lisää kikherneet ja pyörittele. Levitä herneet leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Paahda 200 asteessa 25-30 minuuttia, kääntele herneitä lastalla paahtamisen puolivälissä.

    Salaatti

    • Revi salaatinlehdet haarukkapaloiksi. Puolita miniluumutomaatit, paloittele kurkku ja avokado. Sekoita jogurtti, sinappi, sitruunamehu ja oliiviöljy kastikkeeksi. Sekoita salaattikastike ja salaattiaineet kulhossa. Lisää paahdetut kikherneet lämpiminä juuri ennen tarjoilua.

  • Vaatekaapin perukoilta kaivettua

    • Sisältää mainoslinkkejä

    Hrr, miten kylmä aamu. Auton lämpömittari näytti 26 pakkasastetta, kun lähdin töihin. Tämän tammikuun viimeisen päivän kuvissa kuitenkin asu eiliseltä työaamulta. Vuoden vaihduttua olen kaivellut vaatekaapista kylmempiä pastellisävyjä, kuten tämän puhvihihaisen Americandreamsin Harper-neuletakin (mainoslinkki Stockmann). Ostin sen jo vuosi sitten, mutta aluksi tuotti hieman päänvaivaa, mitä pukea sen alle. Aluksi käytin sitä samansävyisen t-paidan kanssa, mutta ei se oikein toiminut yhdistelmänä. Sitten löysin H&M:sta tämän vaaleanpunaisen pitsireunaisen bodyn, joka sopii V-aukkoisen neuleen alle kuin nakutettu. Mohairin ja pitsin yhdistelmä on ihanan hattarainen, mutta muu osa asusta on syytä pitää skarppina, jotta vaikutelma ei käy liian prinsessamaiseksi.

    Skarppiutta tuovat Bossin mustat suorat housut, jotka olen shoppaillut omasta vaatekaapistani. Housut ovat toistakymmentä vuotta vanhat, peräisin varmaankin niiltä ajoilta, kun bootcut-leikkaus edellisen kerran oli muodissa. Nyt ne ovat jälleen malliltaan ajankohtaiset. Sekin on myönnettävä että moneen vuoteen ne eivät mahtuneet jalkaan, mutta nyt on tultu siihen pisteeseen, että pystyn pukemaan ne ylleni.

    Olen yleensä aika tehokas kierrättämään eteenpäin vaatteet, jotka eivät enää istu tai joita en muusta syystä enää käytä, mutta jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä olen säilyttänyt näitä housuja vuosikaudet. Ehkä siksi, että ajattelen mustien suorien housujen olevan sellainen perusvaate, joka kaapista on löydyttävä. Ja nämä ovat hyvät housut: laadukasta materiaalia ja klassisesti istuvat ilman ylimääräisiä kommervenkkejä.

    Uutta asussa ovat ainoastaan kengät, alennusmyynneistä ostetut Ted Bakerin mustat avokkaat (mainoslinkki Kekäle). Näistä on vielä hyvin kokoja jäljellä, jos tarvitset klassiset mustat avokkaat vaatekaappiisi. Koko on pienenpuoleinen, joten itselläni on näistä koko 38, vaikka yleensä käytän jalkineissa kokoa 37-37,5.

    Mukavaa lauantaipäivää, me lähdemme nyt käymään eräissä nimiäisissä.


  • Sydäntalven päiviä

    Sydäntalven päivät ovat vierineet ohi vauhdilla. Olen nauttinut kunnon talvisäiden saapumisesta ja energiatasot ovat selvästi nousseet parin kuukauden takaisesta. Erityistä iloa nyt alkuvuonna ovat tuottaneet liikuntaharrastukset: kävelylenkkien lisäksi olen treenannut kotikuntosalilla ja innostunut uusina liikkeinä maastavedosta ja leuanvedosta (kuminauhalla kevitettynä). Miehen kanssa olemme käyneet naapurikunnan kuntoportaissa ja kertaalleen hiihtämässäkin, vaikka kunnon latuja tänne ei ole vieläkään vedetty.

    Ja arvaatkas, jumissa ollutta syventävien opintojen tutkielmaanikin olen saanut edistettyä. Kiitos opiskelijakirjasto ja pomodoro-tekniikka!

    Hieman haikein mielin riisuin tällä viikolla kotoa viimeiset jouluvalot ja -koristeet. Onneksi alkuvuotta piristää tulppaani- ja leivonnaissesonki. Eilen syötiinkin kauden ensimmäiset laskiaispullat. Ostin Fazerin leipomopisteestä pullia sekä manteli- että pistaasitäytteellä. Pistaasi meni ehdottomasti jatkoon, sillä suolainen puraisu sopi hyvin tähän höttöisen makeaan herkkuun. Runebergin tortut ovat vielä tälle vuodelle maistamatta.

    Nyt käyn pizzaperjantain viettoon mutta kuullaan taas pian!


  • Tammikuun tyttö

    • Sisältää mainoslinkkejä

    Tänä aamuna makasimme kuopuksen kanssa kylki kyljessä ja kuuntelimme lupaavaa kolinaa alakerrasta. Mies oli lähtenyt jo anivarhain tekemään pitkää työpäiväänsä mutta tiesin, että hän oli ohjeistanut nuorukaisia tuomaan kahdeksan maissa aamupalatarjottimen sänkyyn päivänsankarille. Puoli kymmenen maissa he sitten saapuivat ja onnittelulaulunkin lauloivat, toinen komealla baritonillaan ja toinen vielä hetken heleämmällä äänellään.

    Tammikuun neljäs on tavallaan loistava ja tavallaan tylsä hetki viettää syntymäpäiväänsä. Aina se tuntuu vähän jäävän kaikkien ympäröivien juhlapyhien jalkoihin. Toisaalta kun ei erityisesti kaipaa juhlahumua ympärilleen, syntymäpäivä on mukava ”hoitaa alta pois” heti alkuvuodesta. Yhdessä vuoden vaihtumisen kanssa se on sopiva heti orientoitua uusiin lukemiin ja suunnitelmiin.

    Sääkin on tammikuun neljänteen mennessä yleensä asettunut vuodenajalle tyypillisiin uomiinsa. Neljäntenäkymmenentenäseitsemäntenä syntymäpäivänäni tuiversi pyry kolmentoista pakkasasteen voimin. Kuvissa bloggaaja siis poseeraa Tikkurilan torilla nopeasti ja hieman kylmissään.

    Olin ensin ajatellut, että laitan jotain herkkuruokaa synttäri-illalliseksi kotona, mutta päädyinkin varaaman pöydän Pancho Villasta, johon olen joskus luvannut viedä katraani syömään fajitoja. Hola, ne upposivat kiitolliseen yleisöön!

    Vielä pari päivää joululomailua jäljellä. Aika pitkä tämä joululoma koulusta ja päiväkodista täällä Vantaalla: peräti kaksi ja puoli viikkoa! Onko teillä ollut samanlainen aikataulu? Lämmöllä jo odottelen ensi keskiviikkoa, mutta nautitaan nyt kuitenkin loppiaisesta ensin.


  • Lasketteluasun päivitystä

    • Sisältää Aim’n Alpinen mainoslinkkejä

    Katselin tänään Hyvinkään Sveitsin rinteitä, joissa lumetus on ollut pakkasten tultua hyvässä vauhdissa. Olisi kiva päästä joku päivä suksille ja ehkä viedä kuopuskin taas kokeilemaan suksiaan. Keväämmällä on myös tarkoitus lomailla tavalliseen tapaan Rukalla. Viime talvena taisi käydä niin, ettemme käyneet kertaakaan etelän hiihtokeskuksissa mutta joinain vuosina olemme ahkeroineet sekä Sveitsin että Messilän rinteissä.

    Lasketteluvarusteet pitäisi tietenkin katsoa taas kerran kuntoon. Luulen kyllä, että meillä on – harvinaista kyllä -olemassa suunnilleen oikean kokoiset välineet kaikille. 15-vuotias on päässyt kasvussaan siihen pisteeseen, ettei kengänkoko enää muutu numerolla kuukaudessa, ja pikkuveli puolestaan peri viime keväänä hieman reilun kokoiset varusteet isoveljeltään.

    Omalta osaltani olen jo pari talvea halunnut päivittää lasketteluasuni, vaikka vanha viininpunainen Salomonin takkini varmaan ajaisi asiansa vielä yhden kauden. Olen katsellut uutta asua monelta merkiltä, mutta viime syksynä tutustuin ruotsalaismerkki Aim’niin, joka valmistaa urheilu- ja treenivaatteiden ohella myös lasketteluasuja.

    Takkien ja housujen tyylikkäät silhuetit ja ihanat pehmeät värit vangitsivat heti huomioni. Lyhyessä Cortina-toppatakissa on hauskan sporttinen meno, ja tätä takkia tulisi varmasti käytettyä muuallakin kuin laskettelurinteessä.

    Espresso-sävyisessä Verbier-hiihtoasussa tulee puolestaan vyötärö kivasti esiin. Takki ja housut ovat ostettavissa myös erikseen.

    Maitokahvin sävyt tuntuvat ihanan ylellisiltä, mutta saattaisin silti käytännön syistä päätyä kokomustaan asuun.

    Siinäpä tämän päivän lyhyet terveiset kauniiden tuotekuvien myötä. Toivottavasti saadaan vielä hiukan lisää lunta tänne etelään!


  • Vuodenvaihteen blogimietteet

    Uuden blogivuoden kunniaksi näin vuodenvaihteessa on tullut yleensä lyhyesti tarkasteltua blogimaailman tilaa ja muutakin sosiaalista mediaa siinä sivussa. Blogien suunta on kyllä ollut selvä jo pidempään. Omalla alustalla ylläpidetyt blogiverkkosivut ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi. Kulunut vuosi näki jälleen monen tutun tekijän sulkevan kioskin ja joko lopettavan kokonaan tai siirtyvän instagramiin.

    Itse lähdin vuosi sitten instagramista ja siinä sivussa hävitin pari muutakin jo aiemmin hiljentynyttä sometiliä. Olin pohjustanut lähtöä jo pitkään ja alustan käyttö oli vähentynyt vähentymistään. Pääsääntöisesti en ole katunut päätöstä yhtään. Ei ole tullut yhtään sellaista hetkeä, että olisin kaivannut mahdollisuutta tehdä jostain aiheesta postaus sosiaaliseen mediaan – blogi on riittänyt vallan hyvin. Minulla on pieni yksityinen instatili, johon olen kirjautunut läppärin selaimella ja jota kautta kurkin muutaman tuttavan tiliä. Nämä ovat pääsääntöisesti mukavia hetkiä, mutta varsin nopeasti virta alkaa näyttää minulle tuntemattomien tahojen tekemiä tyhjänpäiväisiä lyhytvideoita, jolloin pyrin sulkemaan sovelluksen nopeasti.

    Välillä olen silti – lähinnä markkinointimielessä – pohtinut instagramiin palaamista. Kyllähän sitä kautta voisi saada blogimietteilleen paljon suuremman näkyvyyden ja taloudellisestikin ehkä jotain vastinetta tälle touhulle. Näen kuitenkin suurena vaarana sen, että päätyisin ruokkimaan instagramin ahnasta algoritmiä, mikä olisi kaikki pois blogin tekemiseltä. Olen sitä paitsi pudonnut kärryiltä somen nykymeiningistä, lyhytvideoista, storyjen logiikasta sun muusta, joten en välttämättä edes saavuttaisi mitään merkittävää yleisöä. Joten ei, en ole näillä näkymin enää antamassa aikaani instagramille.

    Substack näytti viime vuonna tähän aikaan lupaavalta alustalta tällaisen suomen kielellä operoivan, keski-ikäisen blogien ystävän näkökulmasta, mutta jotenkin vaikuttaa, ettei se kuitenkaan ottanut ilmaa siipiensä alle. Ei ainakaan sillä tavoin kuin hetken näytti – että siitä tulisi sellainen kukoistava suomalaisten lifestyleblogien yhteisö, jossa itsekin pyörin 2010-luvulla. Kyllä, substackissa on hyvää ja laadukasta suomenkielistä sisältöä, mutta sielläkin näkyy, että useimmilla tekijöillä pääkanava on jokin muu – yleensä se insta. Substack-uutiskirje on ekstraa tosifaneille. Kesällä mietin hetken oman Substackin aloittamista ja siirsinkin sähköpostilistani hetkellisesti sinne, mutta sitten tulin onneksi järkiini. On edelleen parempi, että postaukseni majailevat yhdessä ja samassa paikassa, täällä blogissa omalla alustallani.

    Eli kuten näkyy, kaikenlaista tulee pohdittua ja ehkä hetken kokeiltuakin, mutta vuodesta toiseen päädyn silti tekemään tätä samaa. Suurelta osin teen blogia omaksi ilokseni ja kauniita asioita dokumentoidakseni, mutta kyllä minä haen myös kontaktia teihin lukijoihin ja iloitsen jättämistänne viesteistä ja kommenteista. Mitä ansaintapuoleen tulee, raha ei ole ollut syy tehdä blogia enää aikoihin, mutta kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin päässyt jyvälle affiliate-markkinoinnista (eli toisin sanottuna blogissa suosittelemieni tuotteiden mainoslinkeistä) ja onnistunut sen kautta luomaan pieniä säännöllisiä tuloja. Myös blogin mainosnäytöistä tulee jonkin verran rahaa kuukausittain. Näen tässä kasvun mahdollisuuksia ja pohdin aktiivisesti myös muita blogiin liittyviä ansaintakeinoja. Sillä jujuhan tässä on se, että jos blogi tuottaa jotain taloudellisesti, siihen on mahdollisuus käyttää myös enemmän aikaa.

    Kiitos kun luette ja palaatte tänne yhä uudelleen!

    Postauksen kuvituksena Ihanasta kukkasesta tilaamani joulukimppu


  • Vuoden ensimmäinen

    Hei murut, miten siellä menee? Miten vuoden ensimmäinen päivä on sujunut? Täällä on ollut kipakkaa pakkassäätä ja huurteen koristelemia puita – ihanaa. Rakastanrakastanrakastan tätä valkoisuutta pimeän ja pitkäksi venähtäneen syksyn jälkeen ja pakkastakin jaksoin ainakin vielä tänään rakastaa. Kuluneen vuoden loppu ei ollut helppo eikä tarmoa ole ollut blogin kirjoittamiseen, mutta valkoinen maisema luo toivoa ja antaa taas voimia mennä eteenpäin.

    Päivällä vietimme hetken aikaa pulkkamäessä. Läheiseen leikkipuistoon on kaukaa viisaasti muotoiltu hieno mäki, joka yleensä täyttyy laskijoista heti, kun ensimmäinen hauras lumikerros saapuu. Nytkin tulijoita virtasi paikalle tasaiseen tahtiin, vaikka aluksi olikin rauhallisempaa. Reipas 12-vuotias otti pikkusiskon kanssa pulkkailusta suurimman vastuun. Tähän on tultu, aika mukavaa!

    Kotona on vielä jouluista ja tuttuun tapaan kuusi saa olla loppiaiseen asti. Niin, kuusi tosiaan kannettiin sisään kahdesti tänä jouluna. Ensimmäinen oli itse asiassa pihta, joka osoittautui kuvaustaan pienemmäksi. Onneksi Kuusihimaan-palvelu järjesti rivakasti asian, ja jo seuraavana iltana saimme tämän upean, tuuhean metsäkuusen. Koristeet ovat enimmäkseen vanhoja tuttuja. Uutena hankittiin Weisteen vaaleanpunaiset ja vihreä-valkoiset pallot sekä Georg Jensenin kolmiulotteinen latvatähti.

    Kuullaan taas pian! Tänään on muuten myös blogini syntymäpäivä, onnea 14-vuotiaalle! Kiinnostaisi muuten tietää, kauanko sinä olet lukenut blogiani? Miten päädyit tänne alunperin?


  • Pikku hiljaa

    Äh, miten päivät tässä joulun alla juoksevatkaan, vaikka toisaalta ne ovat muistuttaneet kaikki toisiaan harmaudessaan ja valottomuudessaan. Pikku hiljaa alan kuitenkin saada joulun järjestelyistä kiinni. Joulukuusi on saatu sisään, kannettu ulos ja tuotu uusi joulukuusi sisään (palaan tähän). Joulukalat on varattu ja aaton menua suunniteltu. Joulukukkia on ostettu ja kaunis kukkakimppu joulupöytään tilattu. Joululahjoista muutama on vielä kaupassa mutta osa saatu pakettiinkin, kuten kuvasta näkyy. Tämän vuoden paketointipaperit ja nauhat löysin Söstrene Grenestä.

    Tänään on täällä Vantaalla vuoden viimeinen koulupäivä ja myös kuopuksen päivähoitopaikka sulkeutuu loppiaiseen asti. Joululomailu siis alkakoon! (Sekä jouluvalmistelut koko katraan ollessa kotona, kääk.) Minulla on itselläni vielä muutama työpäivä jäljellä ennen joulua ja pari työvuoroa välipäivinäkin.

    Mukavaa perjantaita sille suunnalle – ja tsemppiä mikäli muillakin sattuvat olemaan jouluvalmistelut hieman vaiheessa!


  • Kauniit joulukranssit ja -köynnökset

    • Sisältää Hemtexin mainoslinkkejä

    Tämän päivän kuvat ovat silmänruokaa Hemtexiltä, ja niissä joulua vietetään upeissa kartanomaisemissa. Tyyli on ylenpalttisen runsas ja paletti hehkuu joulun klassisissa väreissä. Inspiroidun tällaisten runsaiden huolella tehtyjen stailauksien katselemisesta, vaikka oma joulutyylini onkin aika paljon minimalistisempi. Erityisesti kiinnitin kuvissa huomiota kransseihin, köynnöksiin ja koristeoksiin, joihin Hemtex näyttää toden teolla panostaneen tänä vuonna.

    Nämä amerikkalaisen joulutyylin kulmakivet ovat viime vuosina hiipineet skandikoteihinkin – osittain tekojoulukuusien yleistymisen vanavedessä. Kuusen hankin edelleen aitona, ja se tulee meille vasta hieman ennen joulua. Synteettiset kranssit ja köynnökset vievät kuitenkin voiton, kun haluaa aloittaa kodin joulukoristelun hyvissä ajoin, ja tietysti niissä on myös se etu, että niitä voi käyttää vuosi toisensa jälkeen.

    Harmony

    Kranssi eukalyptuksella

    SHOP NOW

    whispering

    Katajakranssi marjoilla

    osta tästä

    SERENITY

    Kranssi valkoisilla marjoilla

    osta tästä

    Timeless

    Kranssi punaisilla marjoilla

    osta tästä

    Olen käynyt hypistelemässä Hemtexin ikivihreitä liikkeessä moneen kertaan ja vaikka siitä ei pääse yli, että muovi on aina muovia, useimmat tuotteet ovat varsin sieviä ja aidon oloisia luonnossakin. Jotain on päätynyt myös meille omaan kotiin.

    Whispering

    Katajaköynnös marjoilla

    osta tästä

    harmony

    Köynnös jossa eukalyptusta

    osta tästä

    MErkus pine

    Köynnös, jossa aitoja käpyjä

    osta tästä

    wilderness

    Herkkä havuköynnös

    osta tästä

    Jopa kylpyhuone on saanut soman jouluasun: erityisesti pidän joulukuusikuviollisesta pyyheliinasta.

    Myös jouluiset petaukset kuuluvat tähän runsaaseen tyyliin. Itse en ole ajatellut, että tarvitsisin erikseen jouluisia petivaatteita, mutta yllättäen niiden hankkimista ehdotti puolisoni. Kenties päädyn hankkimaan ruudullisen pussilakanasetin Hemtexin valikoimista – sellaiselle voisi olla käyttöä vielä pääpäivän jälkeenkin.

    Täällä voit selailla koko Hemtexin joulukatalogia kuvineen. Meille päätyi Hemtexin valikoimista yksi iso kranssi ja köynnöksiä, niistä lisää toisessa postauksessa!