Hyvien yöunien paluu

vallila-lehtisade-00118

Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Vallilan kanssa.

Tiedättekö mikä minusta on ihanaa? Se, että viimeaikaisessa hyvinvointikeskustelussa uni on nostettu vihdoin ansaitsemaansa asemaan terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan rinnalle, välillä jopa niiden ohi. Unen tarpeen sanotaan olevan yksilöllistä – minä kuulun siihen ihmistyyppiin, joka tarvitsee kahdeksan, yhdeksän tuntia ollakseen tyytyväinen. Olen siis aina osannut arvostaa hyviä, säännöllisiä yöunia. Kolmekymppisenä ei tosin enää ole kummajainen, jos valitsee oman sängyn hilpeän illanvieton sijaan.

Pahimmat unenpuutekokemukset liittyvät esikoisen vauvavuoteen, mutta suhteessa siihen, kuinka traumaattisena pidin puolen tunnin pätkissä torkkumista silloin, olen unohtanut jo suurimman osan. Paljon suurempi ja pitkäkestoisempi unisyöppö ovat olleet töissä 13 vuoden ajan tekemäni varhaiset aamutelkkarivuorot, joka tarkoitti, että herätyskello soi muutamana aamuna viikossa klo 03.45. Nämä aamuvuorot kuitenkin päättyivät viime kesänä, ja vaikka monia asioita aamutyössä jäinkin kaipaamaan, herätyskellon piippausta yössä en. Nyt kun on yhden syksyn saanut taas nukkua kunnolla, eron huomaa. Samaa sanovat muutkin aamutyön lopettaneet työtoverit. Uni, sen määrä ja sen puute, oli aamuvuorolaisten vakiopuheenaihe, eivätkä unihäiriötkään olleet tavattomia.

No, on minulla oma pikku nahkavekkari edelleen. Se seisoo aamuyöstä sängyn vieressä (aina minun puolellani, ei koskaan miehen) ja haluaa, että nostan hänet väliimme nukkumaan. Nostan, annan hänelle osan peitostani ja nukahdamme uudelleen. Tai en aina nukahda. Ehkä syy on vuosikausien aamutyössä ja siinä rutiinissa, jolla opin repäisemään itseni hetkessä vuoteen lämmöstä niin kuin laastarin iholta. Mieli ryhtyy tekemään aamuvuoroa, vaikka voisinkin jatkaa uniani. Aamuyö on loistavaa aikaa pohtia tekemättömiä töitä, talousasioita ja pimeitä pelkoja, huomaan.

Mutta yleensä nukahdan, ja silloinkin kun en nukahda, silitän hiljaa kuopuksen päätä ja mietin, että tärkein on sittenkin tässä, ja oikeastaan aika hyvin. Se auttaa, ja selviän aamuun, jolloin kaikki on – kuten tiedämme – paremmin.

vallila-lehtisade-00126

Blogiyhteistyön merkeissä sain valita makuuhuoneen syysilmeeseen jotain uutta, ja Vallilan ihana Lehtisade-pussilakanasetti sopii vuodenaikaan täydellisesti. Ihan kuin kuosi peilaisi sängyn vastapäisellä seinällä olevaan ison ikkunan näkymää! Lehtisade-printti on osa Vallilan syyskokoelmaa Vaistot, joka ammentaa inspiraatiota luonnosta ja eläimistä. Maisemassa haavat ovat jo varistaneet lehtensä, mutta koivut sinnittelevät vielä keltaisena. Riina Kuikan kuosi on minusta erityisen kaunis näissä beigen ja mustavalkoisen sävyissä, mutta samaa kuviota on saatavilla myös värikkäämpänä versiona.

Parhaimpina aamuina heräämme lehtilakanoiden välistä kaikki neljä. Esikoinen tosin hiippailee viereeni vasta aamulla, pyörii hetken kainalossa ja kysyy sitten, saako mennä leikkimään. Kehen lienee tullut, aamuvirkku.

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!

keskustelu

  1. 17.10.2016

    Voi miten tuttuja ajatuksia nukkumisesta liittyen – kuten arvaat – aamuyön työvuoroihin sekä valvomiseen ja murehtimiseen. Vauvavuoden väsymys onneksi unohtuu melko pian. Toistaiseksi kuitenkin puhun väsymyksestä ja unesta pitkin päivää. Väsy on arkea määrittävä tekijä. Tänä iltana menen yhdeksältä nukkumaan, kun vauvakin. Se on parasta, mitä nyt tiedän.
    Lakanat ovat kauniit. Toivottavasti nukut niissä hyvin! 😊

    • 19.10.2016
      lisbet said:

      No sinä varmasti tiedät mistä puhutaan. Toivottavasti teillä yöt alkavat pian rauhoittua. Se unettomuus oli kyllä kamalaa, jotenkin niin lamaavaa. Toivottavasti saat välillä apuja lähipiiriltä, itse olen sitä mieltä ettei kenenkään tarvitsisi olla nukkumatta yöunia vuoteen! (Mutta muistan kyllä myös oman ehdottomuuteni, ja miten nihkeästi annoin vauvaa yöksi kenenkään muun hoiviin.) Kauniita unia teille kaikille!

  2. 17.10.2016

    Olen aina inhonnut liian aikaisia aamuja…meitsin kone vaan ei käynnisty, eikä edes aamupala maistu oikein varhaisina aamuina. Univajetta jää, sillä illasta taas uni ei tule tarpeeksi aikaisin, vaikka laskis naapurikylänkin lampaat ! Muistan lukeneeni jostain lääkärijulkaisusta, että ei-aamuihmisille oli oma syndroomakin nimettynä… onhan se coolimman kuuloista kuin pelkkä aamu-unisuus tai joidenkin mielestä jopa laiskuus. Isänikin tuumasi aikoinaan, että ”sie se sitten varmaan teet iltatyötä aikuisena .” No, olen mie herännyt aina töihin, mutta klo 5.30 -6.00 herätykset on h i r v e i t ä !

    Kauniit petivaatteet. Varmasti maistuu uni niissä. Mukavaa uutta viikkoa 🙂

    • 19.10.2016
      lisbet said:

      Tästähän on nyt puhuttu myös, että miksi yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen ehdoilla, vaikka vain osa ihmisistä on sellaisia. Juuri tuo laiskuuden leima ym. Eikä siinä ole oikein mitään järkeä, että kaamosaikaan pitää herätä töihin viitenä päivänä viikossa 5.30! En missään nimessä itsekään ole aamuihminen, enempi sellainen ”illan ja aamun torkku” :D, mutta kieltämättä aamutyö ja perhe-elämä ovat ruotineet aikataulua varhaisemmaksi.

      Luulen, että käsitys työajasta on muutoksessa. Työtä ei välttämättä tarvitse tehdä tulevaisuudessa yhtä paljon kuin ennen eikä se ainakaan ole niin paikkaan sidottua kuin nykyään. Pelastus iltaihmisille on siis tulossa 😀

  3. 18.10.2016
    kolmen äiti said:

    Kaunis maisema avautuu makuuhuoneestanne. Tästä kirjoituksesta tuli hyvä mieli. Minulle tekee tiukkaa herätykset vähän ennen kuuttakin, 3.45 kuulosti kidutukselta. Ihania aamuja sinulle ja perheellesi!

    • 19.10.2016
      lisbet said:

      Onneksi niitä aamuja ei sentään tarvinnut tehdä viitenä päivänä viikossa. Mutta jotkut työtoverit tekivät, harva sitä tosin montaa vuotta jaksoi. Kiva että tykkäsit kirjoituksesta, olet ihana kun jätät niin usein kommentteja!

  4. 18.10.2016
    seija said:

    Kauniisti kirjoitat unen merkityksestä. Tiedän ja ymmärän vuorotyötä tekevän unen merkityksen. Oma esimerkkini kun on kaksi iltavuoroa peräkkäin, kotona kymmeneltä, ok toinen ilta menee hyvin kun saa aamulla nukkua pidempään. Mutta eilinen kun sitten klo.7 piti olla työpaikalla, herään viim.klo.5.30, olin aivan poikki,huh!
    Jatkuu tänään iltavuorolla ja aamuv.huomenna.
    Ihana lukea kuin tyttäreni perheessä, vajaa kolmivuotias tulee kuulema joka aamuyö viereen, vanhempi käy ja on aamunvirkku kuin äitinsä ja lähtee leikkimään.
    Ihanat lakanat, tuijotin kuvia pitkään.
    Hyvää syksyä, otetaan kauniista asioista voimat tähän pimenevään syksyy.
    seija

    • 19.10.2016
      lisbet said:

      Huh! Vuorotöissä on tosi hankalaa tuo rytmien vaihtelu ja se kävi kyllä iän myötä koko ajan vaikeammaksi. Nyt minulla on enää iltavuoroja, ja tietyllä tavalla on helpompaa, mutta harmittaa, että olen kotoa niin paljon iltoja poissa.
      Kuulostaapa tutulta tuo tyttäresi peheen meininki. Tosin silloin harvoin kun isovanhemmat ovat kylässä meillä, lapset hiippailevat meidän sijasta isovanhempien väliin 😀
      Kaunista syksyä ja jaksamista vuorotyöarkeen! Ollaan lempeitä oman jaksamisemme suhteen.

  5. 19.10.2016

    Hyvä aihe. Kuulun itse myös samaan unentarveryhmään, 8-9 tunnin yöunet ovat tärkeät. Huomaan, että kun pidän unirytmin säännöllisyydestä kiinni, nukun myös hyvin. Ladatessani puhelimeeni järjestelmäpäivityksen, mukana tuli myös uusi tuttavuus, unikello. Olen käyttänyt sitä sängyssä vietetyn ajan seuraamiseen ja tästä on apua. Tiedostamalla unen merkityksen hyvinvoinnille, osaa myös tehdä oikeita valintoja oman riittävän unensaannin suhteen. Jokainen hyvä päivä alkaa hyvin nukutusta yöstä 🙂

    • 19.10.2016
      lisbet said:

      Viisaita sanoja. Missähän puhelimessa tuollainen unikello onkaan? Pakko tunnustaa, että heti tämän kirjoituksen perään tuli pari univelkaista yötä, kun jouduin nipistämään unista aikaa paperitöille. Eilen olinkin jo ihan puhki eikä päivästä tullut mitään. Mutta nyt, takana 10 tunnin yöunet, kiitos mieheni joka nousi lasten kanssa aamulla.

      Mutta nyt paluu säännöllisempään elämään.

      • 20.10.2016

        Hei, tosi kiva, että vastaat näin nopeasti lukijoiden jättämiin kommentteihin 🙂 Kyseessä on iPhone, jonka viimeisimmässä päivityksessä kellon herätyskello välilehdelle on ilmestynyt unikello. Sinänsä tässä unikellosovelluksessa ei ole mitään uutta, mutta tämä on auttanut siinä, että menen ajoissa nukkumaan.

        • 20.10.2016
          lisbet said:

          Pitääpä tutustua, itsekin päivitin juuri IOS 10:iin!

          Rehellisyyden nimissä kommentteihin vastailu välillä venähtää… Tästä sai taas hyvän muistutuksen, että kannattaa vastata samoin tein!

        • 30.10.2016
          Markku said:

          Laitoin itselleni unikellon käyttöön tämän luettuani. Nyt tarvitsisi enää osata noudattaa sitä 😄

  6. 20.10.2016
    Markku said:

    Minua harmitti, että teidän aamuvuorot loppuivat, sillä ne olivat aamukahvin seuraksi parasta heräämisviihdettä. Tosin se säästöliekki ohjelma ei ole enää muutenkaan kovin kaksista katsottavaa..😔 Menetys ei ollut kuitenkaan kovin suuri, sillä aamullahan meillä nykyisin katsotaan P2:a tai Ryhmä Hauta. Ihan olen joutunut muuttamaan aamurutiinit muutenkin. Kuopus tarjoaa edelleen univajaita öitä koko perheelle siinä määrin, että samapa tuo mihin sitä pimeydessä herää. Mielenkiintoista huomata, että muissakin perheissä lapset herättävät äidit mielummin kuin isät. Mistähän se johtuu?

    • 23.10.2016
      lisbet said:

      Joo, ei se minustakaan mukavaa ollut että aamuvuoro loppui, mutta sellaista se meno tällä hetkellä on. Täällä viikolla tuli tosin uutisia aamujakin koskien, en tiedä oletko lukenut.

      Meillä on ihan sama, aamutelkkarin sijaan katsotaan lastenohjelmia!

      • 30.10.2016
        Markku said:

        Ei, en ole lukenut. Mitä uutisia sieltä tuli?