Isänpäivän brunssi

Päivänsankaria on meillä perinteisesti juhlittu aamiaistarjottimella sänkyyn. Perinteeseen kuuluu myös, että kaikki muut heräävät ennen juhlittavaa ja tulevat ”yllättämään” laulaen lintulaulua, jonka säveltä ei enää pariin sukupolveen ole kukaan täysin osannut mutta jonka sanat alkavat ”onnen lintu lentää…” Tiedättekö tämän?

Kai perinteitä voi kuitenkin muuttaa. Tänään päätin kattaa brunssin kokonaisuudessaan alakertaan. Sänkyyn tuotiin vain kahvi ja lintulaulu. Hauskempi näin, kaikki pääsivät nauttimaan aamupalaa yhdessä kynttilöiden valossa ja pehmeän jazzin säestyksellä.

Tähän viikonloppuun on mahtunut pieni logistinen ihme, kun mieheni perheen puolelta saatiin koolle isovanhemmat ja kaikki kolme sisarusta perheineen sukukuvaa varten. Kun kerran studiossa oltiin, otimme perhekuvan myös omalla väellä. Jännittävää nähdä, miten ne onnistuvat. Joskus ennen tyttären syntymää, olisikohan ollut miehen 40-vuotispäivän tienoilla, kävimme edellisen kerran perhekuvassa, mutta lopputulos oli silloin sellainen, ettei löytynyt oikein yhtään mieluista ruutua. Etenkin lapsia tulee tietysti kuvattua myös itse, mutta olisi kiva saada sellainen kuva, jossa on itsekin mukana.