Viikonlopun maamerkki

Ja taas on perjantai ja pizzapäivä. Viikonlopun maamerkiksi vuorotyöperheessä aloitettu perinne on saavuttanut merkittävän aseman. Pizzaperjantaista puhutaan jo torstaina iltasatua luettaessa; olisi katastrofi, jos perjantaina syötäisiin jotain muuta kuin pizzaa. Se on aina samanlaista (kirsikkatomaatteja, pestoa, buffalomozzarellaa ja tuoretta basilikaa) ja sen kanssa katsotaan yhdessä jotain sarjaa tai elokuvaa.

Itsellenikin ”pitsis” on nykyään merkki siitä, että taas yksi kouluviikko on takana. Vaikka inhoan sitkun-elämää, nyt on pakko myöntää, että tähtäin on vahvasti toukokuussa ja lasken viikkoja viidennen vuoden opintojen päätökseen. Lääkiksen aikana on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin olen toivonut, ettei opiskelu koskaan loppuisi, ja jolloin kesäloma on tullut lähinnä yllätyksenä; nyt on vahvasti toiset tunnelmat. En malta odottaa, että viitosvuosi saa päätöksensä, en malta odottaa että ensi syksyn luentoviikot ovat ohi, en malta odottaa valmistumista. Jokohan koulunkäynti olisi osaltani tässä?

Pizzaperjantain kylkiäisinä olemme viime aikoina katsoneet Netflixistä Cobra Kai -nimistä sarjaa. Muistatteko Karate Kid -leffat? Cobra Kaissa seurataan, mitä elokuvien hahmoille kuuluu nykypäivässä. Mukana ovat vanhat tutut näyttelijät, kuten Karate Kidiä näytellyt Ralph Maccio – shown varastaa kuitenkin hänen vastustajaansa Johnnyä esittävä William Zabka. Sarja on riemukas yhdistelmä amerikkalaista teinidraamaa, kamppailulajeja, 80-luvun nostalgiaa ja flashbackejä alkuperäisiin elokuviin (jotka löytyvät myös Netflixistä, jos jollakulla on aukko sivistyksessä).

Rattoisaa viikonlopun alkua kaikille! Tunnustaako joku fanittaneensa Ralph Macciota 80-luvulla?

keskustelu