Mutta mitä tapahtui otsatukalle?

Minne kaikki ihanat otsatukat häviävät niin nopeasti, mietin reilu vuosi sitten, kun harkitsin itse otsatukan leikkaamista. Niitä kehutaan kovasti ja ne näyttävät kovin sieviltä kantajillaan, mutta kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluttua ne ovat kadonneet. Kävi ilmi, että omakin otsatukkani oli kovin katoavaista laatua siitäkin huolimatta, että lopulta pidin siitä kovasti.

Alku oli kivikkoinen. Jo näistä ensimmäisistä kuvista käy ilmi, mikä oli vialla: otsatukka oli liian lyhyt. Sanoin kampaajalle, että haluaisin kulmakarvojen näkyvän, mutta oikea ratkaisu olisi kuitenkin ollut hieman kulmien yllä roikkuva otsis. Toki aika korjasi tämän ongelman varsin nopeasti.

Seuraavassa inkarnaatiossaan otsatukka oli pitempi, sivuun vedettävä verho. Tästä mallista pidin oikeastaan eniten. Välillä otsista kyllä trimmattiin sen malliseksi, että voisin edelleen pitää sitä suoraan otsalle taivutettuna, mutta jostain syystä kampasin sen kuitenkin aina sivuun. Sivumallissa oli kuitenkin vähän tylsää se, että toinen puoli otsasta jäi niin paljaaksi aukoksi otsatukkapuolen rinnalla. Tätä yritettiin korjata siirtämällä jakaus keskelle, tarkoitus oli kasvattaa ”sivuverhot” jakauksen molemmin puolin. Kokeilu kesti noin 24 tuntia, jonka jälkeen siirsin jakauksen takaisin sivuun.

Loppuvuoden kuvissa käykin jo hyvin ilmi, että olin luopunut otsatukasta ja hiusmalli on palaamassa vanhaan tuttuun. Minulla on edelleen hiuksissa ns. slaavitukkaa oleva teippituuhennus, johon olen ollut todella tyytyväinen. Käyn kampaajalla tyvivärissä neljän viikon välein, ja joka toisella kerralla teipit irrotetaan, puhdistetaan ja kiinnitetään uudelleen hiusten tyveen ja sitten latvat tasoitetaan. Uusia puntteja on hankittu 8-10 kk:n välein, mutta osin teippilisäkkeet ovat kestäneet niin hyvin, että ne ovat olleet käytössä pitempäänkin. Käyttöikää rajoittaa lähinnä se, että joka noston ja leikkauksen yhteydessä lisäkkeet lyhenevät hieman.

Otsatukka hävisi kai siksi, että se oli pesuineen ja laittamisineen liian työläs ylläpitää arkisin. Samoin säätäminen suoran ja sivuunvedettävän otsatukan välillä kriisiytti tukkatilanteen. Pidin kyllä siitä, miten otsis kehysti kasvoja (ja peitti otsajuonteet). Mutta oletteko kuulleet, että vaikka otsatukilla onkin taipumus kadota, niillä on myös taipumus ilmestyä uudelleen? Näissäkin kuvissa otsis näyttää aika kivalta…

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Elämä on yhdistelmä uraa, opiskelua ja perhettä, jonka tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

nousussa nyt

seuraa blogia

arkisto

bloginostot

Avainsanat

keskustelu