Vastauksia kysymyksiinne, osa 1

Aluksi iso kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille! Hieman jännitti, että jos kommenttilaatikko jääkin tyhjäksi, kestääkö hauras egoni sen, heh. Mutta kysymyksiä tulikin oikein mukavasti. Muutaman jätin pois – en siksi, etteivätkö ne olisi olleet hyviä kysymyksiä, mutta asioille on syynsä. Kun lähdin kirjoittamaan vastauksia, huomasin että tästä tuli aika pitkä, joten jaetaan postaus kahteen osaan.

Onko sinulla suunnitelmia erikoistua tulevaisuudessa?

Ei ole suunnitelmia. Tällä hetkellä tuntuu, että yleislääkärin työnkuva on sitä, mitä haluan tehdä ja pidän laaja-alaisuudesta. Toisekseen on otettava ikä ja muut realiteetit huomioon. Erikoistuminen tarkoittaisi 4-5 vuoden täyspäiväistä työskentelyä (+mahdolliset päivystykset siihen päälle) keskus- ja yliopistosairaalassa ja joustovaraa työelämässä olisi niukasti. Toisaalta en kuitenkaan pidä mahdottomana, että innostuisin erikoistumaan yleis- tai työterveyslääkäriksi joskus valmistumisen jälkeen. Aika näyttää.

Mikä on suhteesi muotiin ja vaatteisiin tällä hetkellä? Onko projekti ”kapselivaatekaappi” sinua tyydyttävällä mallilla? 🙂

Hauska kysymys! Blogin alkuvaiheissahan koottiin innokkaasti ns. kapselivaatekaappia. Tiettyjä hyviä perusteita noista ajoista on kantanut nykypukeutumiseeni, mutta kiinteästä kapselista hylkäsin jo hyvän aikaa sitten. Nykyään kokoan ”joka tilanteessa toimivaa vaatekaappia”, mikä onkin aikamoinen vaatimus ottaen huomioon Suomen vuodenajat ja kaksi erilaista työnkuvaani. Vaatekaappini on kuitenkin edelleen suhteellisen kompakti ja käytän samoja suosikkivaatteita uudelleen ja uudelleen. Tämä lienee peruja tiukimmilta opiskeluvuosilta, jolloin en ostanut itselleni juuri ollenkaan uusia vaatteita ja opin käyttämään tehokkaasti niitä, jotka minulla oli. Viime vuosina vaatteita on tullut hankittua taas enemmän – osittain myös sen vuoksi, että en ole enää saman kokoinen kuin kolmekymppisenä. Aina tuntuu, että vaatekaapista puuttuu jotain, mutta useimpien toiveiden kohdalla muistutan itseäni siitä, että tähänkin asti ollaan pärjätty hyvin sillä mitä on.

Minulla olisi oikeastaan pari postaustoivetta. Ensimmäinen on sitten kun saat lääkiksen pakettiin, olisi mukava kuulla pieni jälkikirjoitus koulusta sekä siitä, minkälaista työpalettia olet ajatellut (lähi)tulevaisuudessa pyörittää (sen verran, kun siitä haluat kertoa). Toinen liittyy kotiin, nyt kun kuopuskin on jo taaperoikäinen ja pojat isompia, onko talo tuntunut vielä sopivan tai riittävän kokoiselta ja mitä pohdintoja tähän liittyy.

Kiitos postaustoiveista! Varmasti sinä päivänä, kun paperit ovat kädessä, tulee jonkinlainen yhteenveto menneestä ja ajatuksia uran jatkosta. Ja tämä toinenkin postaustoive tulee varmasti esille jonkun ratkaisun muodossa lähivuosina. Q&A:n seuraavassa osassa tulee lisää pohdintoja asumisesta ja kodista.

Mikä ihme on jaksamisesi salaisuus?
Olen ennenkin ihmetellyt ja ihaillut miten ihmeessä jaksat niin paljon kaikkea.
Otatko aamuisin jotain salaista tehojuomaa?

Ehkä sellaista taikajuomaa, jota gallialaiset Asterixissa nauttivat? Haha. Tässä on varmaankin kysymys jonkinlaisesta väärinkäsityksestä, joka johtuu blogin kautta välittyvästä kapeasta kuvasta. Myös minusta kirjoitetut haastattelut ja lehtijutut kääntyvät aina jonkinlaiseksi CV:n esittelyksi, mitä itse inhoan. Väsymystä ja kaaosta löytyy siis välillä täälläkin, mutta blogissa en viitsi kovin paljon sellaista valitella.

Mitä ajattelet julkisuudesta? Vaikuttaako se elämääsi, että olet tunnettu henkilö?

En ole koskaan pitänyt itseäni julkkiksena, olen vain ajatellut, että teen julkista työtä. Olen ollut tv-töissä lähes koko aikuisikäni, joten en edes muista, millaista on olla varmuudella anonyymi. Tavallisessa arjessa julkisuuden vaikutukset ovat kuitenkin vähäiset. Harva minut tunnistaa tai jos tunnistaa, sanoo siitä mitään. Usein törmään siihen, että olen toisen osapuolen mielestä jostain tuttu, vanha työtoveri tai lapsen päiväkotikaverin äiti ehkä? Toisalta jos tunnistetaan ja joku avaa keskustelun työstäni, kohtaamiset ovat yleensä positiivisia. Olen silti asettanut rajoja julkisuudelleni: toimittajien yhteydenottoihin suhtaudun nykyään melko varauksella enkä enää ylläpidä Instagramia tai mitään muutakaan sometiliä omalla nimelläni.

Miten hoidatte parisuhdetta ruuhkavuosina?
Entä mitä äitinä ajattelet Suomen turvallisuustilanteesta, oletko huolissasi?

Niin sanottu parisuhdeaika on ollut vähissä oikeastaan siitä lähtien, kun vanhemmiksi tulimme viisitoista vuotta sitten. Isovanhemmilta on kyllä saatu hoitoapua vuosien mittaan, mutta se on yleensä mennyt vuorotyökuvioidemme järjestämiseen tai johonkin muuhun arjen pyöritykseen liittyvään asiaan. Parisuhdetta huolletaan perhe-elämän ohessa: lähdetään yhdessä vaunulenkille, istutaan sohvalla kainalokkain tai käydään lounaalla, kun lapset ovat päiväkodissa ja koulussa. Kysytään toiselta päivittäin, mitä kuuluu ja miten meni ja ollaan kärryillä toisen mielenliikkeistä.

En murehdi turvallisuustilannetta päivittäin, mutta olen realisti ja seuraan aiheeseen liittyviä uutisia. Olemme myös tehneet ne varautumistoimenpiteet, joita on kehotettu tekemään. Nimenomaan äitinä nousee kuitenkin pala kurkkuun, kun ajattelen lapsiani ja sitä, miten tilanne voisi pahimmillaan kehittyä.

Olen tykännyt sun blogista todella paljon, kiitos siitä!
Meinasin kuitenkin tukehtua aamupalaani, kun luin postauksesi jossa mainitsit tilanneesi jouluvalot Temusta. Mitä ajattelit tilatessasi ne? Miksi koit, että tarvitset valoja niin paljon, että se oikeuttaa kiinalaisesta krääsäkaupasta tilaamisen? Miten olet varmistunut siitä, että tuotteet on turvallisia käyttää? Vaikutat muuten niin laatutietoiselta ja harkitsevalta vaatteiden, asusteiden ja muiden sisustukseen liittyen juttujen kanssa niin tämä ei nyt oikein sovi ”imagoon”, joskin se ei nyt tietenkään ole vähäisin ongelma Temun kanssa.

Tilasin valot Temusta, koska sen löytänyt riittävän leveitä ja korkeita valoverhoja muualta. Olisin voinut tilata valot myös esimerkiksi Amazonin tai Ebayn kautta, mutta joka tapauksessa olisin asioinut kiinalaisen tukkuliikkeen kanssa. Temuhan ei ole varsinaisesti kauppa, vaan alusta, jossa kiinalaiset tavarantoimittajat voivat myydä tuotteitaan. Samoista tehtaista tulevat myös monet kausivalot, joita myydään Suomessa suomenkieliseen pahvilaatikkoon pakattuna. On totta, että Temun kautta tilatuilla tuotteilla ei ole esimerkiksi CE-merkintää. Tilaamieni valojen tapauksessa mukana ei tullut muuntajaa, vaan led-sarja kiinnitettiin USB-liitännällä omaan muuntajaan, joka on turvallisuuden kannalta kriittisin osa. Itse valosarjassa on 5 V jännite, joka vastaa paristoista saatavaa virtaa. Näkisin turvallisuusriskit siis pieninä.

Kerroin ostaneeni valot Temusta, koska haluan olla avoin eikä minulla ole tarvetta kiillottaa sädekehää tai ylläpitää jotain tiettyä imagoa. Totesin asian neutraalisti, se ei ollut suositus eikä moite. Tämä oli ensimmäinen ostokseni Temun kautta, eikä minulla ole aikeita ryhtyä tilaamaan tavaraa sen kautta säännöllisesti. En myöskään ladannut Temun kännykkäapplikaatiota. Kiitos kysymyksestä ja toivottavasti viihdyt blogini parissa jatkossakin!

Voiko vanhoihin postauksiin lähettää kommentteja tai kysymyksiä? Joskus niistä heräisi juteltavaa, mutten oikein tiedä, voiko niihin vielä reagoida?

Voi toki, suurimmassa osassa vanhoista postauksista on kommentointi edelleen auki. Näen blogin hallintapaneelista kaikki uudet kommentit ja käyn niihin vastaamassa, vaikka joskus se saattaa kestää muutaman päivän.

Oletko koskaan harkinnut, että järjestäisit live-tapaamisen blogisi seuraajille?

Ei ole suoraan sanoen käynyt mielessäkään. Vaikkei sitä välttämättä työstäni ja harrastuksistani uskoisi, en erityisesti nauti huomion keskipisteenä olemisesta. Ainakaan siten, että minun pitäisi persoonallani jotenkin valovoimaisesti kannatella tilannetta – ajatuskin ahdistaa. Minulle riittää vallan mainiosti kohdata lukijoitani blogissa käytävän vuoropuhelun kautta.

Siinä kaikki tältä erää. Toinen osa Q&A:sta tulossa muutaman päivän kuluttua, kuullaan!

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, siviilissä osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty *tähdellä. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

arkisto

pinnalla juuri nyt

keskustele

2 kommenttia

  1. 1.14.25
    Suvi said:

    Mukavat kysymykset ja vastaukset, omassa blogissa ei ole koskaan tullut julkaistua tämän kaltaisia postauksia mutta voisin joskus ehkä harkitakin !

    • 1.15.25
      lisbet said:

      Muistan että näitä oli aiemmin useinkin henkilökohtaisissa blogeissa (ja nykyään ovat siirtyneet instan puolelle). Mullakin oli joskus instan puolella opiskeluaiheinen Q&A mutta täällä blogissa en ollut aiemmin toteuttanut tällaista.