Ei paljon naurata

Kuvat on otettu jo yli viikko sitten perjantaina, kun olin noutanut päästä varpaisiin kelmutetun eskarilaisen kotiin. Ilmeet ovat vakavia ja värimaailma harmaa, joten olin vähällä jättää nämä kokonaan julkaisematta. Vaikka aina ei hymyilytä, haluan kuitenkin tallettaa blogiin keveämpää tunnelmaa, heleitä värejä ja hyviä muistoja. Muutenkaan kuluneen viikon auringonpaisteessa näiden julkaiseminen ei tuntunut oikealta.

No, nyt viikonloppuna on onneksi taas sataa tihuttanut, joten nämäkin kuvat näkevät päivänvalon. Vuosien varrella monet kuvat ja jutut ovat jääneet luonnoksiin, kun olen ryhtynyt empimään jotain seikkaa ja sitten julkaisulle sopiva aikaikkuna onkin jo mennyt ohi. Tunnistavatko kanssabloggaajat ilmiön? Julkaisemattomat tarinat ovat aina vähän sääli sekä kirjoittajan että lukijoiden kannalta, mutta ajankohtaisuuden vaatimus on tässä lajissa armoton. Ehkä arkistoihin jääneet luonnokset julkaistaan joskus blogini lyhentämättömässä laitoksessa. Lisbet e. Director’s Cut, heh.

Itse asiassa meillä sairasteltiin pitkin viikkoa. Olin kotona flunssaisten poikien kanssa ja katsellessani pölyhiukkasten tanssia matalalta paistavan auringon säteissä sain valtavan järjestely- ja siivousvimman. Pääasialliseksi uhriksi joutui esikoispojan huone – siis se meidän vanha työhuone – joka ei ole blogikuviin uudessa roolissaan vielä päätynytkään. Yritetään korjata asia.

Tiedättekö sen tunteen, kun haet lasta päiväkodin pihalta ja hän möyrii nelinkontin rapakossa ja kaivaa kurahanskalla ojaa sohjovedelle? Onnesta ymmyrkäisenä. Äiti, miksi tulit niin aikaisin hakemaan? Muistaakseni Perjantain parhaat -podcastissa oli taannoin vinkki, että lapsi kannattaa laittaa seisomaan Ikean siniseen muovikassiin ja kuoria kurikset siihen kassiin ennen autoon menoa. Me tosin asumme niin lähellä päiväkotia, että haemme kuopuksen yleensä jalkaisin kotiin.

Ja toisaalta – tämä on viimeinen talvi kun noudan ketään päiväkodin pihalta. Yksi aikakausi jää taakse. Vaikea kuitenkin kuvitella, että kuravaaterumbaa tulisi ikävä.

Kiitos kaikille viesteistä ja kommenteista viime viikkojen aikana! Olen saanut muutaman postaustoiveen, jotka yritän toteuttaa lähiaikoina. Toisaalta nyt kun yritän kirjoittaa päiväkirjamaisemmin, välttelen tietoisesti syväluotaavia aiheita. Niillä on ehkä kaikista suurin riski muuttua kilometripostauksiksi ja jäädä lopulta luonnosmateriaaliksi. Toiveita saa silti tietysti esittää!

Mukavaa sunnuntaita!

keskustelu

  1. 2.9.20
    Sinirinta said:

    Tämän talven ärsyttävin piirre – haki lapsia ajoissa tai myöhässä päiväkodilta, on ollut tuo jatkuva kura ja märkyys. Kovasti täytyy puristaa, että saisi hymyn huulille!

    • 2.11.20
      lisbet said:

      Jep. Varmaan ollut päiväkodin henkilökunnastakin ykkösjuttu nämä talven ulkoilusäät…