Perjantaiperinne

IMG_8617IMG_8608Vuorotyöperheessä ei viikonloppuja tunneta, mutta yritämme kuitenkin pysähtyä niiden perjantai-iltojen äärelle, jolloin olemme koko perhe kotona. Yleensä teemme jotain hyvää ruokaa ja katsomme telkkarista Hauskoja kotivideoita. Ajattelen, että lasten kannalta viikkoetapit ovat tärkeitä, oikeastaan sitä tärkeämpiä, mitä epäsäännöllisempää elämämme todellisuudessa on. Tämä perjantai oli hampurilaispäivä. Herkulliset hampparit syntyvät nopeasti, kun ostaa sämpylät valmiina ja pyöräyttää pihvit itse. Laitan jauhelihan sekaan vain kananmunan, mausteita, sipulia ja ripauksen korppujauhoja. 400 grammasta jauhelihaa tulee neljä pihviä, jotka paistan uunissa. Kutistumisen takia niistä kannattaa muuten tehdä reilusti sämpylää suurempia, melko ohuita lättyjä.

Kyytipoikana oli itse tehtyä coleslaw-salaattia ja pakastealtaasta ongittuja ranskalaisia. Hyvin pyörähti viikonloppu käyntiin näillä eväillä vaikkei vapaapäiviä olekaan tiedossa! Mitä perjantaiperinteitä teillä on?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Kuulostaapa kivalta tuollainen perinne. Onko teillä lapset vuoropäiväkodissa vai miten saatte hoidon järjestymään? Mikäli ovat, postaus aiheesta olisi kiinnostava.

    • Vanhempi on osan viikkoa tavallisessa päiväkodissa mutta nuorempi vielä ihan kotihoidossa. Järjestelemme työvuoromme niin, että voimme hoitaa lapsia vuorovoimin kotona. Silloin tällöin saamme hoitoapua isovanhemmilta tai palkkaamme ulkopuolisen hoitajan, mutta enimmäkseen mennään omin voimin. Kyllähän tämä aika paljon säätämistä ja venymistä vaatii, mutta sitten vähän helpottaa, kun nuorempikin voi mennä päiväkotiin.

  • Tällaiset perinteet ovat kivoja. Meidän perheemme perjantaiperinteemme on se, että tehdään ns. herkkulautanen, johon kuuluu erilaisia kasviksia, dippejä sekä perunalastuja. Sen kyytipoikana saa ottaa jotain hyvää juotavaa. Lisäksi katsellaan jotain ohjelmaa tv:stä, aiemmin Tartu mikkiin oli hyvä.

    • Ahh dippilautanen, pitääpä kokeilla. Jos sillä saisi neljäveenkin syömään kasviksia.

      Tartu mikkiin oli hyvä, tulispa se vielä!

  • Teidän perjisperinne kuulostaa hyvältä ja antaa lapsille (aikuisista puhumattakaan) ihania muistoja.
    Meillä myös pyritään pyhittämään perjantai-illat yhdessä oleiluun. Hyvää ruokaa/naposteltavaa, perjispuska ja näin syksyn tullen kynttilät. Pelailua yhdessä tai leffa-ilta.
    Ja ainakin teini-ikäinen tyttäremme on sanonut, että hänestä on ollut ihanaa, että ollaan pidetty ”perjisperinteistä” kiinni. 🙂

    • Hyvän kuuloisia perinteitä teillä. Ihanaa sitten kun itselläkin on lapset sen verran vanhempia, että voidaan pelata jotain yhdessä!

  • Meillä oli kotikotona perjantaisin aina sauna ja jotain ”spesiaalimpaa” ruokaa. Yleensä istuttiin vielä iltaa koko perheen kera sohvalla ja katsottiin jotain yhdessä, talvella jaettiin vielä iskän tuplapeitto kolmen ihmisen ja yhden koiran kesken, äiti ja toinen koira eivät peittoa halunneet. Nykyisin avomiehen kanssa on melko samanlainen perjantaiperinne: jokin treeni, saunaan, ”roskaruokaa” ja jokin ohjelma / leffa sohvalla istuen. Ja miehellä jokin erikoisempi olut ja itsellä siideri. Yleensä ilta päättyy siihen, että katsominen pitää keskeyttää kun allekirjoittanut nuokkuu miehen olkaa vasten 😀 Nyt tosin perinne saattaa olla vaarassa, kun siirryin vuorotöihin, mutta toistaiseksi onni on ollut myötä perjantai-illan perinteen kannalta 🙂

    • Tuollaisista jää kyllä parhaat lapsuusmuistot! Vinkkinä toiselta vuorotyöläiseltä: voihan sitä viikonloppua leikkiä muulloinkin kuin vain perjantaisin, esim. pitempien vapaaputkien alkaessa.

      • Totta, se on vain syvälle iskostunut, että perjantaista alkaa viikonloppu – vaikka olisinkin sekä lauantain että sunnuntain pitkissä päivissä töissä kuten nyt. Ja toinen perjantain viettäjä tekee virka-aikatyötä. Mutta aina voi järjestää pienen arjen herkkuhetken 🙂