-
Minä juon nyt teetä
Tänäänkin on mennyt aika monta kuppia
Teekannuksi ja -keittimeksi on valikoitunut Bodumin lasinen kannu, joka on alunperin tarkoitettu kahvin valmistamiseen mutta palvelee ihan hyvin myös nykyisessä tehtävässään. Teelehdet tahtovat kuitenkin uida tuonne pohjasiivilän väliin. Meillä on vuosien saatossa ehtinyt olla useita eri teenkeittimiä, myös ns. automaattikeittimiä, mutta ne ovat kaikki osoittautuneet epätyydyttäviksi ja sittemin hajonneet kovassa käytössä.
Unelmieni teekeittimeltä toivoisin:
- riittävä tilavuus eli keittää enemmän kuin kolme kupillista kerrallaan
- soveltuu myös vihreän teen valmistamiseen ts. ei kaada kiehuvaa vettä teelehtien päälle
- helppo pitää puhtaana, kannun voi laittaa tiskikoneeseen
- lisäpisteitä nopeudesta ja helppokäyttöisyydestä
Koska sopivaa keitintä ei ole löytynyt, mennään manuaalisella menetelmällä.
Itse asiassa unelmieni teenkeitin on olemassa. Sen valmistaja on Braun, ja keitin muistuttaa pitkälti ihan tavallista kahvinkeitintä sillä erotuksella, että suodatinpussin pesässä on paikka teesiivilälle. Tällainen ihme löytyy anoppilastani, jossa myös juodaan ahkerasti teetä. Universumin parhaan teenkeittimen valmistus on kuitenkin loppunut jo monta vuotta sitten, joten niitä ei saa enää mistään!
Teelaatujen suhteen en ole erityisen valikoiva: sekakäytän hieman vuorokauden ajasta riippuen mustaa, vihreää ja valkoista teetä. Joskus iltaisin saattaa mennä myös rooibosta. Perusmerkkinä kannan marketista Nordqvistiä mutta silloin tällöin tarttuu pikkuputiikeista mukaan muitakin merkkejä. Näitä kuvia varten keitettiin Nordqvistin Valkoista tiikeriä.
12 kommenttia artikkeliin Minä juon nyt teetä -
Lähikuvissa meikit
Omistan vain pienen määrän meikkejä. Töissä olen aina meikattuna mutta vapaapäivinä kuljen yleensä ilman. Välillä teen lupauksia meikata useammin arkisinkin, mutta ne jäävät, sillä en osaa laittaa ”vain vähän ripsaria ja huulipunaa”. Kun meikkaan, laitan aina pohjan, puuterin, peitevärin, kulmat ja varjostukset ja vasta sitten vähän väriä.
Useimmat luottotuotteistani tulevat Diorilta. Eivät siksi, että olisin tehnyt erityisen laajan hinta-laatu-vertailun parhaista mahdollisista meikkituotteista, vaan yksinkertaisesti siksi, että ne ovat kauniisti pakattuja ja tuovat ripauksen luksusta elämään. Suurimmalla osalla meistä ei ole varaa astella Diorin putiikkiin vaateostoksille, mutta Diorin huulipunan ja kynsilakan voi melkein kuka tahansa Sokokselta ostaa. Ei minulla silti ole tuotteiden laadustakaan ollut valittamista.
Helena Rubinsteinin peiteväriä käytän lähinnä tummien silmänalusten peittämiseen. Nukun kyllä ihan hyvin – silmäpussit ovat lahja äidinpuoleiselta suvulta.
Normimeikkini ei sisällä voimakkaita varjostuksia luomilla. Luomivärin sijaan sipaisen yleensä luomille vain vähän aurinkopuuteria. Pieni ripaus kullanruskeaa hohdetta tästä paletista voisi korvata saman asian.
Ripsivärin pitää olla vedenkestävää Suomen sateessa ja tuulessa sekä liikuttavissa hääjuhlissa!
Näiden kuvien ottamisen myötä ostoslistalle menivät uusi kulmakynä, silmien rajauskynä, aurinkopuuteri ja huulipuna. Olen aivan satumaisen huono käyttämään huulipunaa. Yleensä pärjään pelkällä huulirasvalla, korkeintaan juhlissa saatan käyttää rajauskynää ja huulikiiltoa. Siispä huulipunavarantoni koostuu muutamasta ikivanhasta Lumene-tuotteesta. Pitäisikö lisätä uuden vuoden lupausten listaan huulipunan käyttö?
-
Mitä tänään syötiin
Joulun laatikkoruokavalion jälkeen on ollut mukava palata kevyempiin aterioihin. Karppaajiksi emme itseämme kutsu, mutta arkiruoasta ylimääräiset hiilihydraatit ovat tippuneet pois viime vuosina. Perusruokana ovat erilaiset salaatit kanalla, kalalla tai miksei punaisella lihallakin höystettynä. Tänään lounaaksi oli yksinkertainen kanasalaatti.
Oikeastaan ainoa huono puoli salaattiruoissa on se, että perheen pienimmän purukalusto ei vielä tepsi tällaiseen ateriaan, joten hänelle kyytipojaksi keitetään perunoita tai pastaa. Toisaalta tuntuu hölmöltä syöttää lapselle niitä ruokia, jotka on olen hyvinvointini vuoksi jättänyt pois omasta ruokavaliostani. En ole kuitenkaan lähtenyt taistelemaan tuulimyllyjä enkä ruokaympyröitä vastaan vaan luotan, että tähänkin löytyy jokin kultainen keskitie.
Huomenna maanantai ja vapaapäivä! Menemme taas yhteen talonäyttöönkin…
-
Työmaa kutsuu
Tällä viikolla olen palannut töihin ja muutenkin orientoitunut tulevaan vuoteen. Orientaatio on hieno sana sille, että olen mm. lueskellut naistenlehtiä, täyttänyt kalenteria ja laatinut erilaisia listoja muistikirjaan (siis kotona, en töissä!). Teen yleensä listan melkein joka asiasta, joten muistikirjat täyttyvät nopeasti niistä ja kaikenlaisista muistakin ideoista. Tätä blogiakin olin suunnitellut jo tovin muistikirjan sivuilla, oma ponnistuksensa oli tietysti siirtää idea digitaaliseen muotoon.
Töissä on yleensä jalassa mustat peruskorkkarit. Muuten työvaatetukseni noudattelee siistiä muttei mitenkään erityisen tiukkaa bisneslinjaa.
Bling bling -rannekoru oli kädessä uuden vuoden aattona. Swarovskin kristalliriipusta tulee sen sijaan käytettyä arkisinkin.
Huominen loppiainen tietää vihdoin joulusesongin loppua. Ainakin lapsuudenkodissani kuusi kannetaan ulos aina loppiaisena. Vai onko se sittenkin Nuutinpäivä, jolloin jouluvalot saa ottaa pois ja raunioituneen piparkakkutalon kantaa jäteastiaan?
-
Täsmäshoppailua alessa
Olin ennen tyttö, jolla oli vaatekomerossaan kymmenen cocktailasua muttei yhtään kunnollista, valkoista t-paitaa. Ostelin aina jotain ”kivaa” ja samalla ne vaatekaapin kulmakivet, joista naistenlehdissä toitotetaan, jäivät vähemmälle huomiolle. Nyt olen parin vuoden ajan yrittänyt keskittyä hankkimaan laadukkaita ja ah niin tylsän värisiä perusvaatteita, joita voi käyttää sesongista toiseen.
Täsmäshoppasin Net-a-Porterin alen ensimmäisenä päivänä juuri ennen joulua. Olin kytännyt alen alkua jo jonkin aikaa, mutta silti se pääsi vähän yllättämään. Seuraavaa kertaa ajatellen aion merkitä sopivia kohteita wish listille jo etukäteen, jotta pääsen nopeasti kurkistamaan, onko kiinnostavia tuotteita alennettu.
Reed Krakoffin balleriinat odottavat kevättä. Näitä kuvailtiin erittäin mukaviksi jalassa ja sitä ne todella ovat – jopa niin pehmeät, että hieman pelkään niiden muuttavan liiaksi muotoaan käytössä. Ainakin ajattelin asennuttaa niihin ohuet kumipohjat.
Musta neuletakki oli yksi vakavimmista puutteista. Sopiva löytyi Red Valentinolta. Ihan perusmalli tämä ei kuitenkaan ole, vaan toiselle olkapäälle on sommiteltu rusetti samasta neuloksesta kuin takkikin.
Oikeiden kauppojen alennusmyynteihin en ole vielä ehtinyt mutta aion kyllä livahtaa tilaisuuden tullen. Vaikka kevättä jo hehkutankin, ei talvi ole tietysti vielä ohi, tuskin edes alkanut täällä etelämpänä. Voisin siis katsella uutta villakangastakkia ja joka kelin saapikkaita…
-
Ensimmäinen
Aloitan tämän blogin joululahjana itselleni. Blogin pitämiseen on kaksi syytä. Ensinnäkin haluan ruuhkavuosien keskellä välillä pysähtyä näkemään kauniit asiat elämässäni. Vielä joitain vuosia sitten kirjoitin itselleni päiväkirjaa. Sitten kuvioon tuli se kaikki: mies, työ, koti, lapsi, tiedättehän – kirjoittaminen jäi.
Toisekseen haluan osallistua. Olen jo pitempään seuraillut monia tyyli- ja sisustusblogeja ja leikitellyt ajatuksella oman blogin kirjoittamisesta. No, tässä nyt olen.
Olisin valinnut valkoisia tulppaaneja, jos niitä olisi ollut jäljellä. Normaalisti ostaisin keltaisia tulppaaneja vasta pääsiäiseksi, mutta olkoon ne nyt muistuttamassa pitenevistä päivistä ja lähenevästä keväästä (hei, enää 3-4 kuukautta jäljellä).
Hyvää uutta vuotta kaikille!
