• Pidän kyllä näistäkin päivistä

    Mukavaa lauantai-iltaa täältä meidän olkkarista! Kauhean paljon ei tänään ole tapahtunut – olin aamutöissä ja mies lähti puolestaan töihin illaksi. Pojat ulkoiluttivat pikkusiskoa, nukuin tytön kanssa päiväunet, siivoilin hieman ja laitoin pyykkikoneen pyörimään. Totesin, etten jaksa laittaa ruokaa, joten tilasin kotiinkuljetuksella ruoat paikallisesta: kebabrullat pojille, falafelia salaatilla itselleni. Tytär sai Kokkikartanon antimia. Suunnitelmissa on aikainen nukkumaanmeno, sillä huomennakin menen aamuvuoroon.

    Niin, joskus elämä on tällaista, aika työntäyteistä ja arkista. Monesti mietityttää, kiinnostaako teitä lukea näitä juttuja kehää kiertävästä perheenäidin arjesta. Itse kyllä pidän näistäkin päivistä, jolloin ollaan ihan vain kotona, ehkä hieman herkutellaan ja lämmitetään sauna illan päätteeksi.

    Mutta on tässä ollut sitä talvihorrostakin, josta edellisessä postauksessani kirjoittelin ja jonka toivon kovasti väistyvän, onhan nyt maaliskuun ensimmäinen. Säitä ei yksin käy syyttäminen, mutta niiden merkitystä ei voi kiistää. Useimpina talvina on tullut hiihdettyä ja lasketeltua säännöllisesti lasten kanssa. Ladut ovat yleensä lähteneet ihan tästä kotinurkilta. Tänä vuonna sellaisesta ei ole ollut tietoakaan. Läheisellä kentällä oli jonkin aikaa luistelujää, mutta siinäpä lähistön talviurheilumahdollisuudet. Petikossa olisi keinolumilatu ja Hyvinkään Sveitsissäkin rinteet ovat varmaan olleet kunnossa läpi talven, mutta eipä sinnekään ole tullut hankkiuduttua. Parin viikon päästä lähdemme sentään Rukalle, ja sitä odotan innolla. Ihanaa päästä hiihtämään ja kokemaan kunnon talvi edes kerran tänä vuonna. Siis toivottavasti. Ketään Kuusamon suunnalta linjoilla, miltä siellä näyttää? Lunta ilmeisesti on tavanomaista vähemmän sielläkin?

    Huomenna meille kyllä tulee eräs vieras, joka saa äidinkin nousemaan sohvalta, siitä lisää myöhemmin!

    6 kommenttia artikkeliin Pidän kyllä näistäkin päivistä

  • Leinikkejä ja ryhtiliikkeitä

    Tämän päivän terveiset tulevat pirteän keltaisten jaloleinikkien muodossa. Helmikuun viimeiset päivät ovat käsillä, ja maaliskuuhan on jo kevätkuukausi, eikö? Tunnen, kuinka talvihorros alkaa väistyä ja into uusiin projekteihin kodin, opiskelun, blogin ja elämäntapojen suhteen nostaa päätään. Eeva Kolukin kirjoitti Substackissaan, kuinka tammi-helmikuu on hänelle vuoden väsynein aika, ja uskon, että moni lukijoista nyökytteli mukana. Tammikuun alun ryhtiliikkeet eivät ole tuntuneet itselleni koskaan ajankohtaisilta. Pikemminkin koen syyskesän niille otolliseksi, silloin on valoa, lämpöä ja parhain satokausi terveellisine herkkuineen käsillä. Toiseksi paras ajankohta on maaliskuun alku, kun valo lisääntyy, pahin rospuutto alkaa (Etelä-Suomen nykyilmastossa) väistyä ja tietysti lähestyvä kesäkin saattaa motivoida liikkeellelähtöön.

    Keltaisia kukkijoita on myös Cittarin hyllyiltä löytyneessä Hemtexin tiskirätissä. Söpö!

    Olen siis tarttunut hetkeen ja saanut tällä viikolla salitreenit pitkästä aikaa käyntiin. Viimeksi taisin käydä tutustumassa kotikuntosalimme painoihin viime kesänä… kerran. Nyt on tullut istuttua töissä niin paljon, että se tuntuu selässä ja hartioissa. Kehoa on pakko alkaa huoltamaan muullakin tavoin kuin kävelylenkeillä, eikä minua haittaisi vyötärön kaventuminenkaan. Tuntuu, että terveellisestä ruokavaliostakin on helpompi pitää kiinni, kun treenipuoli on kunnossa. Mutta sikäli kun olen nopea innostumaan, olen myös nopea kyllästymään – tulee sairastelua tai jotain muuta kuprua ja treeni-into helposti lopahtaa. Lisää saliharrastuksestani kuulette siis vain siinä tapauksessa, että tästä tulee jotain paria viikkoa pitkäkestoisempaa.

    Joko siellä on keväisiä virtauksia havaittavissa?

    2 kommenttia artikkeliin Leinikkejä ja ryhtiliikkeitä

  • Mohairia ja puhvihihoja

    Päivän asu:

    Americandreams neuletakki (mainoslinkki Stockmann)

    Part Two t-paita (mainoslinkki Stockmann)

    Samsoe Samsoe housut (mainoslinkki Boozt)

    New Balance 574 -nahkatennarit (mainoslinkki Spartoo)

  • Matka tyttöyden maailmaan

    Jaahas, se on maanantai. Hiihtolomaviikko mennä hujahti ohitse, kylpyläreissun jälkeen vähän sairasteltiin, keskimmäinen kävi itse junaillen mammalassa ja tänään väki palasi kouluun ja töihin. Minulla tosin on tänään viikon ainoa vapaapäivä, mikä sujuu flunssaansa parantelevan tyttären kanssa kotosalla. Siis tämän neidin, joka kutsuu itseään isoksi tytöksi. Ja onhan hän jo puolivälissä kolmatta ikävuottaan, taaperovaiheen taaksensa jättänyt, välillä vanhempiensa hermoja koetteleva uhmaikäinen.

    Kannatan kasvatuksessa sitä linjaa, että kaikki saavat tulla sellaiseksi ihmiseksi kuin kokevat sisimmässään olevansa – myös tyttömäiseksi tytöksi tai poikamaiseksi pojaksi. Meillä on kotona tarjolla niin autoleikkiä kuin leikkikeittiötä, housuja ja mekkoja, pinkkiä ja tummansinistä. Tällä hetkellä on meneillään vaihe, jossa tyttöys kukkii ja kieltämättä pelaan täysillä mukana. Minustakin on ihanaa päästä osalliseksi pinneistä, pompuloista ja röyhelömekoista. Yhdessä hoidamme vauvoja ja harjaamme hiuksia. Kun meikkaan aamuisin, saan yleensä rinnalleni uteliaan takiaisen, joka mielellään sutii hieman poskipunaa itselleenkin.

    Toisaalta en ole aivan valmis siihen, miten nopeasti matka tyttöyden maailmaan etenee. Katsoimme eräänä iltana Barbie-elokuvaa (en ehtinyt sitä elokuviin katsomaan mutta nyt se on tullut Netflixiin) ja kuopus aivan lumoutuneena liimaantui tv-ruutuun. Elokuvan alkukohtauksesta on sittemmin tullut hänen suuri suosikkinsa, jota pyydetään näyttämään uudestaan ja uudestaan. Siis barbeja! Itse sain barbinuken kai joskus alakouluikäisenä. Yhtäkkiä näenkin sieluni silmin barbin johtavan napapaitaan ja korvalävistyksiin ja huulipunaan ja ties mihin.

    Tätäkö tämä on jatkossa: yhtaikaa haluan, että hän pääsee osalliseksi kaikesta ihanasta ja myös jarruttaa siihen siirtymistä?

    Ei kommentteja artikkeliin Matka tyttöyden maailmaan

  • Saimaan Rauhassa

    Hei blogiystävät, miten siellä on viikko alkanut? Pojilla on meneillään talviloma ja minullakin on hieman vapaata, joten ajelimme eilen tänne Imatralle tuttuun kylpylään. Saimaan Rauhassa ei ole tosin järin rauhallista vaan perinteinen lomaviikon mayhem, joka hieman testaa kärsivällisyyttä. Kun pojat olivat pienempiä, vuorotyöt mahdollistivat arkivapaat emmekä olleet koulujen lomiin sidottuja. Tulimme silloin tänne usein spontaanisti keskellä viikkoa. Täällä saattoi olla todella väljää, lähes tyhjää. Paikka oli muutenkin silloin tuliterä, oikea kylpylänautinto. Nyt ei ehkä niinkään. Venläisturistien virran ehtyminen näkyy täällä kaakon kulmalla monin tavoin. Imatralle tulee kuitenkin hankkiuduttua tavan ja tuttuuden vuoksi. En liiemmin kaipaa yllätyksiä, kun olen liikkeellä kolmen lapsen kanssa – ja mukavaahan meillä on ollut.

    Päivän asu koostuu Americandreamsin puhvihihaisesta mohairneuletakista ja sen alla olevasta Part Twon t-paidasta (mainoslinkit Stockmann), Lindexin farkuista ja vyöstä (mainoslinkit Lindex) By Malene Birgerin pikkulaukusta sekä New Balancen 574-tennareista (mainoslinkki Spartoo).

    Samistelu-uikkarit puolestaan ovat KappAhlin Newbie-sarjaa.

    Ravintolan suuri akvaario herätti ansaittua ihastusta.

    Rauhassa on sijainnut kylpylähotelli jo viime vuosisadan alussa. Kartanomainen päärakennus, nykyinen linnahotelli, on kuitenkin rakennettu sinä aikana, kun Rauhassa toimi psykiatrinen sairaala. Osa vanhoista sairaalarakennuksista on kunnostettu kylpylän käyttöön mutta osa valitettavasti rapistuu korjauskelvottomina paikallaan. Itseäni kiehtoo etenkin alueella sijaitseva maanalainen tunneliverkosto. Sairaaloissahan on tyypillisesti maanalaisia käytäviä, jotka yhdistävät rakennuksia toisiinsa. Opiskeluaikana tuli eksyttyä yhden jos toisenkin sairaalan tunneleihin. Olisi hauska päästä tutustumaan maanalaiseen Rauhaan, mutta sellaista mahdollisuutta ei yleisölle tietenkään ole, enkä edes tiedä, ovatko tunnelit vielä käyttökelpoisia.

    Tämän linkin takana on postaus aiemmasta kesäreissustamme Imatralla.

    Kuullan taas pian!

    6 kommenttia artikkeliin Saimaan Rauhassa

  • Ulkoilua pakkasessa

    Tänään oli vihdoinkin sellainen rapsakka, aurinkoinen pakkassunnuntai, jollaista olen tähän vuoteen kaipaillut. Lunta toki oli vain silmänlumeeksi, joten ulkoilut sujuivat vaunuajelun ja leikkipuistoilun merkeissä. Mittari näytti lähtiessä neljäätoista pakkasastetta, joten varustauduin kerrastolla, toppahousuilla, fleecellä ja pitkällä untuvatakilla. Kotiin tullessa olin aivan läkähtyä. Vaikka pakkanenkin oli jo ehtinyt vähän hellittää, taisin silti varustautua liikaa reippaaseen ulkoiluun. Tuo Joutsenen takki on todella lämmin.

    Vaunuissakin istujalla oli villa- ja toppahaalarin lisäksi lämpöpussi, sama, jota olemme käyttäneet vauva-ajoista asti. Tekee jo tiukkaa sulloa jalat pussin sisään, joten viimeistä talvea viedään.

    Meiltä on kävelyetäisyydellä useita hienoja leikkipuistoja. Niissä on leikkialueita eri ikäisille lapsille, skeittipaikkoja, parkouria ja aikuisillekin kuntoiluvälineitä. Puistoalueet ovat ehdottomasti yksi tämän seudun parhaita puolia. Käymme kuitenkin useimmin siinä kaikkein pienimmässä, yksinkertaisimmassa ja vanhimmassa puistossa, joka oli olemassa jo silloin, kun muutimme tänne 12 vuotta sitten.

    Varmaankin siksi, että kukaan muu ei käy siellä, joten keinu on aina vapaa!

    Talvipäivän kruunasi purkkihernekeiton seuraksi paistettu pannari vadelmahillolla ja kermavaahdolla. Haluaisin muuten oppia tekemään hernekeiton itse. Kommenttiboksissa saa vinkata hyvistä resepteistä.

    Tällä reseptillä tulee makea, paksu ja rasvainen pannukakku, ei mikään kuiva kropsu (vaikka kropsullekin on ehdottomasti aikansa ja paikkansa).

    Pannukakku

    8 dl maitoa
    4 dl vehnäjauhoja
    2 kananmunaa
    1 dl sokeria
    1 tl vaniljasokeria
    1 tl leivinjauhetta
    1 tl suolaa
    50 g voita tai margariinia

    Vispaa vehnäjouhot maitoon vähän kerrallaan. Sekoita sokeri, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola keskenään ja vispaa ne taikinan joukkoon. Lisää kananmunat ja sulatettu voi tai margariini ja sekoita tasaiseksi velliksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uuninpellille. Paista 225 asteessa 30 minuuttia.

    4 kommenttia artikkeliin Ulkoilua pakkasessa

  • Ystävänpäivän ja perjantain terveiset

    Hyvää ystävänpäivän iltaa, blogiystävät! Se on taas perjantai ja pizzat on pyöräytelty. Tältä näytti kotona, kun saavuin töistä: mies olis tehnyt ennen iltatöihin lähtöään pizzataikinasta valmiit pyörykät kohoamaan liinan alle. Kukat ja viinin jouduin hakemaan itse mutta sovitaan, että good enough!

    Loppuviikon arkipäivät ovat nykyään kiireisiä päiviä, koska pidän vastaanottoa lääkärintyössäni torstaisin ja perjantaisin. Työtahti on ainakin minulle ihan riittävän kova. Aikatauluni menee niin, että ensin pidän tunnin kahdenkymmenen minuutin vastaanottoja ja sitten on puolen tunnin väliaika kirjaamiseen ja mahdollisesti jätättävän aikataulun kirimiseen. Inhoan sitä, jos vastaanottoni alkavat myöhässä ja pyrin kaikin keinoin pysymään aikataulussa. Mutta joskus potilaatkin ovat myöhässä, ja kirjaaminen, reseptit, lähetteet – niihin menee enemmän aikaa kuin uskottekaan. Haen vielä tasapainoa ja sopivaa työtahtia tähän kaikkeen.

    Pizzaperjantain sesonkiseuralainen (perinteisen tomatti-pesto-mozzarellan lisäksi) on viime aikoina ollut valkoinen prosciutto-oliivi-pizza, jonka päälle laitetaan buffalomozzarellaa, marinoitua punasipulia ja timjamia.

    Mutta hei nyt on viikonloppu ja hiihtoloma! Tai siltä ainakin tuntuu, vaikka minulla on vielä viikonloppu töitä toisella työmaalla. Siellä olen kuitenkin niin mukavuusalueellani, että välillä se ei tunnu työltä ollenkaan. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että voin yhdistää nämä kaksi hyvinkin erilaista työnkuvaa osaksi arkeani. Molemmissa on antoisat puolensa ja täytyy sanoa, että monesti koen olevani aika onnekas, ainakin mitä työelämään tulee.

    Mukavaa alkanutta viikonloppua siis!

    4 kommenttia artikkeliin Ystävänpäivän ja perjantain terveiset

  • Kun ei jaksa enää odottaa

    Viestittääkö mikään väri samaan tapaan kevättä kuin keltainen? Tietysti sain heti myös pari pääsiäiskommenttia töissä tätä puseroa pitäessäni. Mies puolestaan sanoi 80-luvun soittaneen ja pyytäneen paitaansa takaisin. Itselleni väri tuo ehkä pikemminkin mieleen ysärin. Muistan, että minulla oli silloin pari paitaa tässä nimenomaisessa pastellisen keltaisessa värissä, joka tunnettiin meillä päin kananmunankeltaisena.

    Oli miten oli, uusi *puuvillaneuleeni Marc O’Pololta tuo pilkahduksen auringonpaistetta helmikuuhun, pehmeää lasketuvaa neulosta tämä. Farkut ovat *Lindexiltä samoin kuin kasviparkittua nahkaa oleva ruotsissa valmistettu *vyö.

    Usein käy niin, että kun jonkin asian panee kerran merkille, siihen alkaa törmätä kaikkialla. Nyt tuntuu, että joka paikka on täynnä keväänkeltaisia puseroita, neuletakkeja ja t-paitoja. Luulen, että itselleni riittää yksi keltainen pusero, mutta kokosin päällimmäiset löytöni alle:

    1. *Billebeino mohairsekoiteneule
    2. Samsoe Samsoe iso villahuivi
    3. *Tommy Hilfiger puuvillaneule
    4. *Essentials by Stockmann merinovillaneuletakki
    5. Mosh Mosh villasekoiteneule
    6. *Lindex lyhythihainen puuvillaneuletakki
    7. *Noom villa-kashmirneule
    8. *Lindex printtikuvioinen t-paita puuvillaa
    9. *Marc O’Polo poolokauluksinen puuvillaneule (samaa sarjaa kuin ylläni mutta korkeakauluksinen versio)

    Joko te odotatte kevättä? Olette varmasti huomanneet, että täällä blogissa kevään odotus alkoi heti, kun joulukuusen koristeet oli riisuttu. Meneillään oleva talvi ilman talvea on antanut lisäpotkua odotukseen. Ja minähän odotan nimenomaan kevättä, en niinkään kesää. Muutosvuodenajat, kevät ja syksy, ovat minun kukoistuskauttani.

    Mutta katsotaan nyt sen kevään kanssa, lähiviikot näyttävät melko kylmiltä… Mukavaa torstaita joka tapauksessa!

    2 kommenttia artikkeliin Kun ei jaksa enää odottaa

  • Kotibistron kana-currykeitto

    Tältä näytti ruokailutila tiistai-iltapäivän hiipuvassa valossa. Päädyin kuin päädyinkin ostamaan tuon jo alkuvuodesta hypistelemäni *Lexingtonin ruudullisen pöytäliinan – siitä tulee kivaa bistrohenkeä kattaukseen. Yllätyin iloisesti, kun 180 cm x 180 cm liina olikin ihan sopivan kokoinen ruokapöytäämme, jonka sivu on 145 cm pituinen. Olin nimittäin ajatellut, että se on liian pieni ja joudun pitämään sitä pöydässä vinoneliönä. Pöytäliinasta on saatavilla myös tavanomaiseen suorakaiteen muotoiseen pöytään sopivat koot *150 cm x 350 cm ja *150 cm x 250 cm.

    Vaikutelman modernista bistrosta viimeistelee pöytään kannettu *&Traditionin kupuvalaisin. Meillä on näitä itse asiassa kaksi. Ne seilaavat ahkerasti ruokailutilan ja olohuoneen välillä tuoden tunnelmaa ja lisävaloa milloin mihinkin. Kesän tullen ne varmasti kannetaan myös terassille – jos joku jaksaa valvoa niin pitkään, että tulee pimeä.

    Bistro Lisbetissä tarjoiltiin arkenakin helposti valmistuva kana-currykeitto rapeakuorisen maalaisleivän kera. Meillä on niin harvoin tarjolla vaaleaa leipää, että tuo herkku katosi heti iloisiin suihin. Keiton tein soveltaen GRV:n ohjetta. Tämän keiton juju ja oikaisumahdollisuus piilee siinä, että broileri tulee suikaileiden tai rintafileiden sijaan grillatuista koipipaloista. Koivet voi ostaa valmiiksi grillattuna, mutta jos aikaa on, mikään ei estä kypsentämästä niitä itse uunissa, kuten minä päädyin tekemään. Koipipaloissa on pehmeämpi ja rasvaisempi suutuntuma ja toki ne ovat myös paljon edullisempia kuin fileet.

    Kana-currykeitto

    3 kpl broilerin grillikoipia tai n. 1 kg raakoja marinoituja koipipaloja
    8-10 kpl perunoita
    4 porkkanaa
    kokonainen purjo
    2 l vettä
    3 rkl öljyä paistamiseen
    100 g punaista currytahnaa
    1 tl kurkumaa
    1 kanaliemikuutio
    4 dl kermaa
    1 ruukku persiljaa

    Jos käytät raakoja koipipaloja, aseta ne uuninpellille ja paista 175-asteisessa uunissa tunnin verran. Jos uunissa on ruskistustoiminto, ruskista lopuksi muutaman minuutin ajan.

    Kuori ja pilko perunat. Suikaloi purjo. Laita kattilaan öljy, perunat, porkkanat ja purjo ja kuullota hetki koko ajan pyöritellen. Lisää vesi ja kanaliemikuutio. Keitä 10 minuutin ajan tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Lisää currytahna ja kurkuma keittämisen loppuvaiheessa. Poista koivista nahka, erottele lihat ja pilko isoimmat osat. Lisää liha ja kerma keittoon. Kuumenna vielä kerran. Tarjoile silputun persiljan ja tuoreen leivän kanssa.

    Tässä idea vaikkapa loppuviikon ruokapöytään tai miksei hiihtäjiäkin lämmittämään. Meillä ensi viikko onkin jo koululaisten talvilomaviikko. Hiihtolomaksi sitä ei oikein tohdi täällä lumettomalla Vantaalla kutsua. Tuttuun tapaan olemme menossa Rukalle vasta maaliskuun puolella. Ehkä jotain pientä kivaa keksitään kuitenkin myös tulevalle viikolle. Onko teillä talvilomaa tiedossa?

    4 kommenttia artikkeliin Kotibistron kana-currykeitto