-
Ruututakki ja laskiaispullia
Kääk, kylläpä päivitysväli taas pääsikin venähtämään, mutta täällä ollaan uuden viikon kuulumisin. Ilmassa on ollut talviapeutta ja päivät ovat kuluneet harmaan pilvikaton alla, kirjaimellisesti. Tänään kuitenkin aurinko päätti tulla esiin. Kävimme keskimmäisen kanssa hoitamassa pankkiasioita, ja samalla sain kuvat päivän asusta. Leuto ilma oli houkuttanut pukemaan päälle untuvatakin sijaan ohuen villakangastakin. Takki on Gantin, rento vyöllä solmittava malli. Vaatekaapissani olisi tilaa myös klassiselle kamelinväriselle villakangastakille, mutta pidän siitä, miten ruutukuosi antaa takille hieman ilmettä.
Gant oli nimennyt takin ”Car Coatiksi”. Minun piti vähän googletella nimen alkuperää. Kävi ilmi, että Car Coat on autoilun alkuaikoina keksitty päällysvaate, tukevaa tekoa oleva lämmin takki, jollainen oli tarpeen säältä ja pölyltä suojautumiseen – ohjaamothan olivat tuolloin pääasiassa avoimia. Nykyään Car Coat on menettänyt alkuperäisen käyttömerkityksensä samaan tapaan kuin duffeli, trenssi ja kipparitakki, mutta kuosittelussa perinteet elävät.
Kotimatkalla piipahdimme hakemaan paikallisen S-marketin leipomopisteessä paistetut ja täytetyt laskiaispullat. Väittely mantelimassasta ja mansikkahillosta voitaneen lopettaa, kun rinnalle on tullut hauskoja uusia makuja, mm. kinuskia ja mustikkahilloa, nam!
Siinäpä päivän kuvaterveiset, nyt unille. Kuullaan pian!
Ei kommentteja artikkeliin Ruututakki ja laskiaispullia -
Vihjaus keväästä Eliinanpäivänä
-
Magnoliat ja alelöytö
Maanantai-illan terveiset! Ei ollut tarkoitus kadota koko loppuviikoksi, mutta niin vain kävi. Oli Mamman vierailua, töitä, pojan kaverit yökylässä ja sen sellaista. Ja märkää ja pimeää 75% vuorokaudesta. Mutta ei enää kauaa. Nyt saattaa jo tuntea nahoissaan sen, miten päivä kiihtyvään tahtiin pitenee. Täällä etelässä on suurelta osin lumetonta, ja talitiaisten laulaessa sitä saattaa haksahtaa odottamaan kevättä. Portinpielessä tuija-aidan juurella oli yksittäinen lumikellokin puskenut itsensä esiin. Kevään odottaminen tammikuussa on silti virhe, kaikkihan me tiedämme, että talvella on hyvää peliaikaa vielä huhtikuulle asti.
Keväthuuruissani ostin leikkokukiksi magnolian oksia, vaikka tiedän, että nämä ovat epävarmoja kukkijoita. Tein kaikki suositellut temput, veistin uudet imupinnat, laitoin lämpimään veteen ja nyt vain pidän peukkuja kukinnalle.
Tänään minulla oli hieman aikaa seikkailla alennusmyynneissä ja teinkin mielestäni aika hyvän löydön: Jumbon Stockmannilla lajinsa viimeisenä roikkui henkarissa minun kokoani oleva *Ida Sjöstedtin pusero 60% alennuksessa. *Sjöstedtin romanttiset vaatteet (myös *täällä ja *täällä) ovat sellaisia, joita ihailee säännöllisesti mutta ei kuitenkaan täyteen hintaan ostaisi. Toppi odottelee kesää ja sen juhlia – ajattelin, että se voisi sopia pojan konfirmaatiopäivään. Minulla on ostoslistalla suorat, leveälahkeiset valkoiset housut työkäyttöön, ja suunnittelin yhdistäväni topin niiden kanssa. Mitä mieltä olette?
Mallistossa on myös *samaa materiaalia oleva hame, mutta onko se jo vähän liikaa? Yllä olevista *Bubbleroomin kuvista tulee ehkä hieman Ascot-tunnelma (hattu vain puuttuu), mutta kuninkaalliseen tyyliin kokonaisuus tietysti istuu, kuten kruununprinsessa Victoria näytti mallia Ruotsin kansallispäivänä. Ehkä jos tiedossa olisi jotkin ihanat kesähäät…
Sain juuri korvanappiini tiedon, että muu väki on lähtenyt paluumatkalle uimahallista. Taidan siis siirtyä puuronkeittohommiin. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
-
Tuoksuttelua
Tänään alakerran wc:n tasolla: pukinkontista paljastunut Dolce & Gabbanan Q -parfyymi. Ja vieläpä sen intense-versio, syvän kirsikkainen tuoksu. Kaunis pullo on saanut jäädä esille, mutta tosiasiassa käytän hajuvesiä nykyään vain harvoin. Töissä avokonttorissa tuoksujen käyttöä ei suositella eivätkä ne oikein vastaanotollekaan sovi. Viime vuonna tyhjensin itse asiassa laatikoistani kaikki sinne käyttämättä jääneet tuoksut. Lahja on kuitenkin ihana, pitää ottaa se käyttöön.
Käytättekö te vielä tuoksuja ja miksi/miksi ette?
Lisäksi tarjoilen teille peiliselfien aamuvuoron jälkeisiltä päivätorkuilta nousseesta bloggaajasta, jolla on vielä työmeikki kasvoillaan. Olette viime päivinä jättäneet paljon kommentteja, kiitos niistä kaikista! Instagramista lähtö synnytti luonnollisesti keskustelua. Myös tekoälykuviin tuli hyviä pohdintoja. Lauantaisen asupostauksenkin kommenttiosasto täyttyi kannustavista kommenteista. Otan tänä iltana aikaa vastatakseni niihin.
-
Minä ja sosiaalinen media – harkinta-ajan päätös
Tehdään yksi asia selväksi heti alkuun: minä rakastan internetiä. Se saapui elämääni 90-luvun puolivälissä äänekkään modeemiyhteyden muodossa ja vähitellen avasi minulle ikkunan maailmaan. Siihen asti avartavimmat kokemukseni olivat olleet kirjasto ja Jyväskylään menevä bussi. Rakastan sitä, miten internet tarjosi mahdollisuuden vapaaseen itseilmaisuun. Opettelin näpertelemään kotisivuja Geocitiesissä, minulla oli blogi Livejournalissa ja myöhemmin Bloggerissa. Facebook astui kuvioihin joskus vuoden 2007 paikkeilla, siis silloin, kun kaikki tilapäivitykset alkoivat vielä sanalla ”is”. Lisbet e. -blogin aloitin vuonna 2012 Blogger-alustalla mutta nyt olen blogannut jo kymmenkunta vuotta omassa verkko-osoitteessa WordPressiä käyttäen.
Monikanavaisuus tuli mukaan bloggaamiseen hyvin pian sen jälkeen, kun olin aloittanut tämän blogin. Aluksi tämä ilmeni niin, että blogille perustettiin sivu myös Facebookiin ja postauksia nostettiin sinne. Instagram teki myös tuloaan noihin aikoihin. En ollut Instasta kovin innoissani, mutta päätin seurata joukkoa ja aloin postailemaan sinne säännöllisemmin kesällä 2013. Jossain vaiheessa monilla bloggaajilla oli myös Twitter-kanava, Pinterest, Snapchat, LinkedIn ja mitä vielä. Enää ei riittänyt, että julkaisi blogipostin, vaan sitä piti myös markkinoida somekanavissa ja tehdä someen muutakin sisältöä. Seuraajamäärästä ja tykkäyksistä tuli tärkeä vertailumittari blogimaailmassa.
Ja kun painopiste siirtyi koko ajan enemmän somealustojen puolelle, keikahti vaaka jossain vaiheessa toiseen suuntaan. Blogi ei ollutkaan enää pääkanava, jota markkinoitiin somessa, vaan some (yleensä Instagram) oli pääkanava ja blogi sen lisätuote. Tämä tapahtui joskus vuosien 2017-2020 aikana, jolloin myös vaikuttajamarkkinointi kasvoi voimakkaasti.
Jäin itse tästä kaikesta sivuun, osaksi siksi, että opiskelun, töiden ja perhe-elämän tuoksinassa olin lopettanut kaupallisen bloggaamisen. Blogi oli välillä pitkiä aikoja hiljainen. Monta kertaa ajattelin itsekin, että olen lopettanut kokonaan, mutta kas kummaa, niin ei käynytkään. Palasin aina kirjoittamaan, ja vaikka taukoja on edelleen tullut, 2020-luvulla blogini on kuitenkin ollut varsin aktiivinen. Jonkinlainen lukijakuntakin löytää aina paikalle vuodesta toiseen, vaikka tietysti pienempi kuin bloggaamisen huippuvuosina. Kiitos, että luette!
Instagramin kelkasta putosin viimeistään 2020, kun alusta otti käyttöön reelsit eli kelat eli lyhytvideot, jotka oli kopioitu uhkaavasti kasvaneesta TikTokista. Vaikka pidänkin videosisältöjen tekemisestä (kokeilujani sen parissa löytyy YouTubesta), koin nopeasti vaihtuvien ja ikuisesti selattavien lyhytvideoiden formaatin sellaiseksi, joka ei tehnyt hyvää minun neurologialleni. Aloin pitää pitkiä taukoja Instasta ja saatoin poistaa sovelluksen kännykästäni kuukausiksi. Kun latasin sen takaisin, tunsin kerta kerralta voimakkaammin vieraantuneeni alustasta. Joskus aiemmin Insta oli paikka blogituttavien tapaamiseen, mutta nyt olin ulkopuolinen, joka katseli tuntemattomien ihmisten kuvia. Vain muutaman minuutin selailun jälkeen alkoivat tutut tunteet, riittämättömyys, tyytymättömyys, kateus ja ahdistus nostaa päätään. Mutta oli mukavaakin katsottavaa. Vanha luokkakaveri ala-asteelta, onpa hauska nähdä, mitä hänen elämäänsä kuuluu. Inspiroiva kuva entiseltä bloggaajalta. Jokin tiedonmurunen, jota en olisi saanut mistään muualta. Ne ovat saaneet minut jäämään.
Minua kuitenkin ärsyttää olla välitilassa. En halua, että jossain digitaalisella alustalla on kummitusprofiili, joka saa ihmiset luulemaan, että olisin aktiivisesti paikalla. Olen jo aiemmin siivonnut someprofiilieni luetteloa. LinkedInstä lähdin kuusi vuotta sitten. Twitterissä minulla oli ”henkilökohtainen asiantuntijatili”, johon kuitenkin lakkasin postaamasta jo vuosia sitten ja jonka sain aikaiseksi poistaa kokonaan viime vuonna. Alustan muuttuminen X:ksi helpotti päätöstä kovasti. Jokin aika sitten kävin poistamassa myös alustalla kummitelleen lisbet e. -blogitilin.
Nyt olen tehnyt päätöksen poistaa blogisivuni Facebookista ja Instagramista. Facebookin henkilökohtaisen profiilin olen ”parkkeerannut” eli siivonnut niin, ettei siellä ole oikeastaan mitään, mutta tunnukset säilytän mm. sen vuoksi, että töissä joudun edelleen käyttämään palvelua. Instagramissa pidän toistaiseksi pienen yksityisen tilin, jolla seuraan lähinnä oikeasta elämästä tuttuja ihmisiä, mutten aio päivittää sitä aktiivisesti.
Ja toki jatkan tämän blogin tekemistä. Tämäkin on sosiaalinen media, tavallaan, joten en voi sanoa lähteneeni sosiaalisesta mediasta. Sitä paitsi jäähän minulle ainakin Pinterest, Spotify ja Youtube. En varmaan edes muista, minne kaikkialle on tullut vuosien mittaan kirjauduttua.
Valinnoillani minun ei ole tarkoitus tuomita niitä, jotka vaikkapa Instagramia edelleen mielellään käyttävät. Tiedän kuitenkin, etten ole ainoa, joka joskus ajattelee, että elämä saattaisi olisi hauskempaa ilman näitä alustoja. Itse olen tehnyt lähtöä niin kauan, että somen merkitys arjessani on lopulta varsin pieni. Elantoni ei ole somealustoissa kiinni eikä blogini lukijamäärä suuresti vaihtele, vaikken postauksiani niihin nostelisikaan. Pääasiallinen syyni lähteä on asioiden yksinkertaistaminen ja se, että somen selaaminen herättää enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita.
Mutta. Sen lähemmin politiikkaan menemättä en voi kieltää, etteikö viime päivien uutistapahtumillakin olisi osuutta asiaan. Myös Perttu Pölösen kirja Saisinko huomiosi? oli mielenkiintoista luettavaa, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat tarkastella suhdettaan sosiaaliseen mediaan. Hyviä syitä somen käytön vähentämiselle tai jopa lopettamiselle on lukuisia, ja nyt oli se hetki, jolloin katsoin hyväksi toimia.
Kuullaan pian, ehkäpä jotain kepeämpää ensi kerralla.
Postauksen kuvat on julkaistu Instagramissa vuosina 2014-2020.
-
Keväisen talvipäivän asu
Mekko Katri Niskanen | Takki Joutsen | Kaulahuivi Filippa K | Laukku By Malene Birger | Kengät Panama Jack Tänään on ollut hämmentävän keväinen päivä, vaikka sydäntalvea eletään. Lämpötila oli reilusti lämpöasteilla ja kalvakka tammiaurinko valaisi tämän bloggaajan kalvakat kasvot. Luoteistuuli föönasi oikein kunnolla. Olin ensin aamuvuorossa, minkä jälkeen jatkoimme heti kummipoikamme 1-vuotissynttäreille. Nuori herra rapisteli innokkaana synttäripakettejaan, puuhasi lattialla serkkujensa kanssa ja esitteli myös tuoretta kävelytaitoaan.
Sekä työpäivän että synttäripäivän asuna oli toissasyksynä ostamani Katri Niskasen mekko, josta en ole koskaan tullut ottaneeksi kunnon kuvia. Tässä postauksessa mekko näkyy ehkä vähän paremmin. Kyseessä on sellainen luottovaate, joka sopii moneen juhlaan mutta ei ole liian hieno käytettäväksi arkisinkaan. Pidän kovasti sen salvian väristä – luulen, että päädyin aikanaan sovittelemaan mekkoa ihan vain värin perusteella.
Vaikka alunperin ajattelin, että käyttäisin Joutsenen untuvatakkia vain kunnon pakkasilla, olen päätynyt käyttämään sitä lähes päivittäin, eikä se ollut tässä tuulisessa talvipäivässä mekon päällä yhtään liikaa.
Nyt odottelen kotisohvalla miestä, joka lupasi tuoda sushia, sekä ruokalähettiä, joka tuo seudun burgeripaikasta annokset lapsille. Sen jälkeen ei tule leffaa vaan aikainen nukkumaanmeno huomista aamuvuoroa ajatellen. Valvokaa te hieman minunkin puolestani!
-
Viikonlopun alkusanat
Kylläpä iltapäivä meni täällä taas sumuiseksi. Aurinkokin taisi laskea pari tuntia tavanomaista aikaisemmin. Suuri osa jouluvaloista on edelleen paikoillaan, kuten näkyy. Aina päivisin ajattelen, että otan ne pois, mutta illan tullen muutan mieleni. Tammikuu on täällä tällä erää erityisen pimeä ja niljakas ja kaipaa vielä ylimääräisiä valonlähteitä.
Täällä on taas vietetty perjantai-iltaa asiaankuuluvin menoin, tiedätte varmaan. Kaadoin itselleni viikonlopun kunniaksi jopa lasillisen joululta jäänyttä chabilista. Yhden vain, koska huomenna on oikeastaan työpäivä. Ja sen jälkeen eräät 1-vuotissynttärit.
Mukavaa viikonlopun alkua sinnekin!
-
Vastauksia kysymyksiinne, osa 2
Kiinnostaisi silloin tällöin blogissasi hieman vilahtanut matkustus-teema. Millainen matkaaja olet ja millaisista kohteista/minkä tyylisistä matkoista haaveilet?
Ehkä eniten pidän matkoista, joissa liikutaan jatkuvasti paikasta toiseen: reissu ystävän kanssa Yhdysvaltojen halki ja automatkailu Keski-Euroopassa miehen kanssa ennen lapsia ovat edelleen suosikkejani kaikista matkoista. Lasten kanssa olemme toteuttaneet samaa ideaa muutamana kesänä Lapissa ja Norjassa autoilemalla. Kaupunkimatkoja on tullut tehtyä enemmän kun taas rantalomalla olen ollut aikuisena vain kerran. On kuitenkin tunnustettava, että matkustaminen ei ole ollut minulle koskaan mikään elinehto tai sellainen asia, jota olisi ollut pakko päästä tekemään. Tällä hetkellä suurin syy matkustamiseen on se, että lapset pääsisivät näkemään maailmaa ja lomailemaan hauskoihin paikkoihin.
Ihana vanha kunnon Q&A! Kysymys: Mikä innostaa ja motivoi sua arjessa (työssä/töissä, mutta myös sen ulkopuolella) ja miksi ☺️
Vaikea! Täytyy sanoa, etten ole hirveästi pohtinut motivaatioitani viime aikoina. Kaiketi minua innostaa ja motivoi se, että saan tehdä mieleistä työtä itsenäisesti ja työni sisältöön itse vaikuttaen. Että saan ratkoa sellaisia ongelmia, joihin minulla on asiantuntemusta, ja samalla oppia koko ajan uutta. Mutta kyllä minua motivoi myös se, ettei työelämä haukkaa koko elämää ja että minulle jää iloa ja virtaa elää hyvää arkea ja harrastaa mieluisia asioita.
Sulla on 24 h itsellesi, ilman ulkoisia velvotteita ja vaatimuksia: miten sen tällä hetkellä käyttäisit?
Oletan, että olisin yksin kotona? Ihan ensiksi järjestelisin kodin ja iloitsisin siitä, että tavarat pysyvät paikoillaan. Kävisin pitkällä kävelylenkillä. Tilaisin jotain hyvää ruokaa ovelle. Nukkuisin juuri sen mittaiset yöunet kuin haluaisin ilman kainaloon pänkeävää takiaista. Saattaisin myös käydä yksin elokuvissa tai kiertämässä Stockmannin tavaratalon kaikki kerrokset ajan kanssa. Aijettä olen tylsä!
Millaisten ihmisten seurassa viihdyt parhaiten ja millasista aiheista keskustelet mieluiten?
Aitojen, avoimien ja suorien ihmisten kanssa. Sellaisten, joiden kanssa ei tarvitse pelata sosiaalisia pelejä ja joille voi sanoa rehellisesti ajatuksensa. Ja jotka eivät ota itseään liian vakavasti. Aihe tietysti riippuu siitä, kuinka läheisiä ollaan. Lähimpien ystävieni kanssa haluan keskustella puolin ja toisin elämäntapahtumista ja niihin liittyvistä tunteista, ongelmista, suunnitelmista, ärsytyksistä ja tietysti pienistä iloistakin.
Millaisia ajatuksia sinulla on ekologisuudesta ja miten ne näkyvät arjessasi?
En varmastikaan ole mikään esimerkki arjen ekologisuudessa. Parhaiten meillä toteutuu jätteiden kierrätys, lajittelen kaiken mahdollisen. Sen sijaan esimerkiksi ruokapuolessa ja liikkumisessa olisi parantamisen varaa. Jonkinlainen kohtuullisuuden nuora ohjaa arkea, toki jo ihan taloussyistäkin: ei osteta ylimääräistä, ei jatkuvaa matkustelua, asutaan lähellä palveluita, työpaikkoja ja harrastuksia. Toisaalta olen tietoinen siitä, että kulutuksemme ei ole kestävän kehityksen tasolla, harvalla suomalaisella on. Kantani ilmastonmuutokseen ja ympäristötuhoihin liittyvissä asioissa on se, ettei näiden jättimäisten ongelmien ratkaisemista voi jättää ihmisten vapaaehtoisten valintojen varaan, vaan tilannetta on ohjattava globaalisti ja kansallisesti sopimuksilla, lainsäädännöllä ja verotuksella. Äänestyspäätökseni olen tehnyt aina tästä näkökulmasta.
Tämän hetken suurin sisustushaaveesi?
Suurin, hmm. Kyllä se varmaan on keittiön remontointi. Tai siis, en päivittäin kauhistele meidän keittiötä – se on ihan ok ja miellyttää silmää. Mutta jo taloa ostaessamme näkyi, ettei se ollut kovin laadukas ja vuosien varrella paikkoja on hajoillut sieltä täältä. Yksittäisissä sisustushankinnoissa tämän hetken suurin haave on aiemminkin mainitsemani FontanaArten Tavolo Con Ruote -sohvapöytä ja myös STOFFIN laajennettava Nagel-kynttelikkö seinätelineellä on noussut viimeaikaisten ihastusten listalle.
Millaiset asiat ovat sinulle kodissa tai talossa tärkeitä? Jos esim olisit muuttamassa niin mitkä olisivat kriteereitä uudelle kodille? Mistä olisit valmis joustamaan?
Tärkeitä kriteerejä: omakotitalo ja riittävän suuri tontt; talo, jonka kykenisin näkemään ns. loppuelämän kotina; sijainti on tietysti supertärkeä, mutta se on myös niin monimutkainen asia, etten lähde sitä tarkemmin erittelemään; sopivan kokoinen, riittävästi makuuhuoneita ja yksi työ/vierashuone – mutta ei liian iso, ei turhia neliöitä lämmitettäväksi ja siivottavaksi.
Voisin joustaa mm. talon rakennusvuodesta. Vaikka ensisijaisesti haluaisin joko uudehkon talon tai ennen sotia rakennetun vanhan talon, minua ei periaatteessa haittaisi, vaikka uusi koti olisi esim. tällä hetkellä epätrendikäs kasari- tai ysäritalo. Kullakin vuosikymmenellä on tehty kauniita, hyvin suunniteltuja ja ajattomia taloja, ja jos perusasiat ovat kunnossa, niin remonteilla voi muokata asioita mieleisekseen talon alkuperäistä ideaa vaalien.
Millaisia suunnitelmia sinulla/teillä on asumisen suhteen tulevaisuudessa? Voisitko ajatella asuvasi jossakin ihan muussa kaupungissa vai haluaisitko pysytellä nykyisellä alueella? Onko omakotitalo teidän juttu vai onko muita vaihtoehtoja?
Tällä hetkellä nautimme nykyisen kodin maltillisista asumiskustannuksista, eikä suunnitelmia kodinvaihtoon ole. Voisin itse kuvitella asuvani vaikka missä, mutta lapset ovat sitouttaneet aika hyvin tälle nykyiselle alueelle, eli kovin kaukaa ei ole tosissaan katsottu uusia koteja. On mahdollista, että teemme pienen laajennuksen nykyiseen kotiin. Rakentaminen on vaihtoehto. Toiveena on asua omakotitalossa mahdollisimman pitkään, se on ehdottomasti meidän juttu eikä kumpikaan kaipaa esim. keskusta-asumista.
Mikä on kotisi lempikohta/-asia tällä hetkellä? Mikä olisi se kuuluisa ”punaisen maton paikka”? Ja toisena: miten kuvailisit sun (sisustus)tyylin muuttuneen vuosien varrella? Ilmentääkö se tällä hetkellä mielestäsi sua vai unelmoitko toisenlaisesta tai kaipaatko vaikka jotain aiempaa tyyliä?
Punainen matto asettuisi varmaankin jonnekin olohuone-keittiö-ruokailutila-akselille. Pidän oikeastaan eniten näkymästä, joka avautuu olohuoneesta ruokailutilaan, nyt vielä enemmän, kun ruokailutilassa on astiakaappi. Ja kyllä tyylini on muuttunut vuosien mittaan. Nykyinen koti edustaa suoralinjaista ja modernia ilmettä, mutta ns. moderni maalaistyyli on viehättänyt jo pitkään. Varmasti mieli on mukailee myös vallitsevia trendejä tässä. Nythän klassinen ja farmhouse-tyyli ovat taas suosiossa.
Olet aina niin huoliteltu: mitkä ovat nopeat ja kätevät meikkausvinkkisi arkeen?
Minua kiinnostaa myös meikkituotteesi ja -vinkkisi sekä hius/kauneusjutut myös tervetulleita. Olet aina tyylikäs ja huoliteltu. Kiitos ja kiva kun jaksat kirjoittaa blogia,luen mielelläni ja postauksista tulee kiva fiilis 🙂
Mitkä ovat tärkeimmät hyvinvointiin ja kauneudenhoitoon liittyvät rutiinisi?
Mitkä ovat must-kosmetiikka/meikkituotteesi. Siitä olisi kiva saada vaikka ihan kokonainen postauskin.
Kauneudesta ja kosmetiikasta tuli useampi kysymys/postaustoive, joita lähden toteuttamaan lähiaikoina, kiitos ideoista! En kyllä katso olevani mikään guru kosmetiikan puolella, mutta voin kertoa suosikeistani ja mitä tuotteita käytän arkimeikkiin ja hiusten laittamiseen.
Äääh, halusin kysyä jotakin erityisen hauskaa, mutta nyt en tähän hätään keksi muuta kuin viittauksen taannoiseen kommenttiini, jossa tarinoin omasta joulusiivoushäslingistäni, joten: Mitä kaikkea sinulla on mennyt vahingossa pölynimuriin? 😄
Siis varmasti sinne on mennyt kaikkea, mutten itse edes tiedä mitä! Keskimmäinen veti kerran pienempänä sukelluslasit alas vessasta, se on ainoa, mitä tulee mieleen tähän asiaan liittyen 😉
Kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille ja kiitos myös kivoista palautteista. Kuullaan pian!
-
Yhteisen vapaapäivän kirjastokäynti
Meillä oli tytön kanssa tänään vapaapäivä. Ihana tällainen hengähdys keskellä viikkoa. Aamun otimme rennosti kotosalla ja lähdimme sitten pyörähtämään kylillä.
Päädyimme kirjastoon, tarkemmin sanottuna kirjaston perälle, jossa on lastenosaston yhteydessä kiva levähdys- ja leikkipaikka. Uudet kirjastot enää harvemmin ovat hiljaisia kuiskuttelutiloja, vaan niissä on tällaisia osia, jotka kutsuvat yhdessäoloon ja spontaaneihin kiljahteluihin. Tunnetuin esimerkki on ehkä Oodi, jossa lapsiperheet ja rauhallisempaan menoon tottunut kirjastoväki ovat olleet välillä myös törmäyskurssilla. Tässä meidänkin kirjastossa on kuitenkin erikseen hiljaiselle työskentelylle varattu tila.
Tänään päivällä lastenosastolla oli hiljaista, joten tytär sai keskittyä rauhalliseen leikkiin magneettipalikoiden parissa. Olen muuten huomannut, että hän tekee tarkkuutta vaativat asiat yleensä vasemmalla kädellä. Kynäkin etsiytyy lähes aina vasempaan käteen.
Minulla oli aikaa katsella ympärilleni ja ihmetellä, mitä kaikkea kirjastossa onkaan nykyään tarjolla: lukupiiriä, lukukoiraa, askarteluhuonetta 3D-printtereineen, urheiluvälineiden ja soittimien lainausta… Tietysti hyllymetreittäin kirjoja ja aikakauslehdet. Ja E-kirjaston puolella vaikka mitä lisää.
Kirjastokäynnin jälkeen haimme kaupan valmistiskistä lounaan (salaattibaarin antimia minulle, perunamuusia ja lihapullia tytölle) ja palasimme kotiin sitä nauttimaan. Sitten nukuttiin yhteiset päiväunet.
Sekin on mainittava, että tänään oli ihanan aurinkoinen päivä. Talvi on täällä etelässä tällä hetkellä vähän huonoissa kantimissa, mutta nämä lähes keväiset säät kelpaavat korvikkeeksi. Viikon mittaan on luvassa lisää föhntuulta. Saapa nähdä, lähtevätkö lumet kokonaan.
