Harharetkiä Instagramissa

instakollaasi01

Kun Instagram alkoi muutama vuosi sitten saada jalansijaa bloggaajien keskuudessa, olin lähinnä kauhuissani. Vastahan oltiin onnistuttu saamaan järjestelmäkamera jokaisen bloggaajan käteen – merkitsikö Insta rakeisine kännykkäkuvineen ja tunkkaisine filtereineen paluuta pokkariaikoihin? Ennen pitkää alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tästä palvelusta ei kannattanut jäädä ulkopuolelle. Parin epäonnistuneen startin jälkeen pääsin vihdoin instailun makuun noin vuosi sitten kesällä.

Aluksi olin todellinen puristi ja postailin Instagramiin ainoastaan niitä rakeisia kännykkäkuvia. Luulin että kaikki muutkin tekevät niin.  Minulta meni oikeasti aika kauan tajuta, että palveluun voi lisätä mitä tahansa kuvia, myös nättejä järkkäriotoksia. Järkkärikuvien lataaminen Instagramin kännykkäkuvavirtaan on vähän sama kuin yrittäisi remontoida 70-luvun talosta pelkän keittiön: kaikki muu alkaa näyttää sen rinnalla ihan tauhkalta. Lopulta olinkin viime kevättalvella siinä tilanteessa, että latasin Instaani pelkkiä järkkärikuvia, kuvavirta oli nätti kuin näkinkenkä muttei kertonut elämästäni oikeastaan mitään. Koko palvelun ideahan on postailla pieniä spontaaneja pilkahduksia päivästään, enkä minä ainakaan kanna järkkäriä mukanani kaiken aikaa, saati sitten siirrä kuvia kamerasta tietokoneelle ja odota, että ne päivittyvät vielä kännykän kuvavirtaan.

Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että olen saamassa juonen päästä kiinni – vuoden harjoittelun jälkeen. Suurin syy on kännykän päivityksessä: iPhone 5S:n kamera on aivan eri luokkaa kuin vanhan nelosmallin. Huomaan zoomailevani ympäristöäni kunnon insta-addiktin tapaan: tuostakin saisi rajaamalla kivan kuvan ja tuosta sommitelman… On niitä pääasiassa blogia varten otettuja järkkärikuviakin edelleen joukossa, mutta tällä hetkellä pidän jonkinlaisena ihanteena sitä, ettei blogissa ja Instagramissa olisi kovin paljon päällekäistä materiaalia.

Bloggaajan näkökulmasta Instagram ei ole aivan ongelmaton media. Monilla on huikeita seuraajalukuja, mutta niitä ei noin vain muunneta kävijävirraksi blogiin, sillä Facebookin nykyään omistama palvelu on tahallaan jättänyt lisäämättä mahdollisuuden luoda suoria linkkejä verkkosivuille, kuten vaikkapa Twitterissä, Pinterestissä sekä Facebookissa itsessään on mahdollista. Välillä tuntuu, että bloggaaminen on aivan laskevan auringon juttu, kun kiinnostavin, tuorein ja helposti seurattavin materiaali löytyy Instagramista. Moni potentiaalinen tyyli- tai sisustusbloggaaja jättääkin blogin perustamatta ja siirtyy suoraan Instagramiin – se saattaa olla viisas siirto, sillä palvelun käyttäjämäärät ovat jatkuvassa kasvussa. Toisaalta kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä on tulossa. Lienee päivänselvää, että palvelu tullaan jossain vaiheessa valjastamaan niin, että se tuottaa voittoa omistajilleen. Yhdysvaltojen päässä mainoskokeiluja on jo ollut muutamien valikoitujen brändien kanssa, ja ennen pitkää ne ilmestyvät myös suomalaisten kuvavirtoihin.

Tällä hetkellä Instagram on kuitenkin kuin Facebook vanhoina hyvinä aikoina: kavereidesi kaikki postaukset näkyvät, tykkäyksiä ja kommentteja voi jaella ilman miettimistä ja säätöjä. Erilaisia vipstaakeja on minimaalinen määrä. Tykkään! Lisbetin seikkailut Instagramissa löytyvät siis tililtä @lisbet_e.

Ihanaa, huomenna minulla on vihdoin aikaa kuvata rauhassa kotosalla! Kommenttejakin on vastausta vailla melkoinen liuta. Palataan siis pian, nyt ryömin muun perheen perässä peiton alle.

keskustelu

  1. 28.8.2014

    Kiitos hyvästä postauksesta! Puit kaikki omat ajatukseni sanoiksi. Olen samanlailla harhaillut ja hakenut omaa Instagram-linjaa ja vasta nyt löytämässä sen. Itselleni Insta on nykyään blogin jatke, siksi keskityn sisustamiseen ja haluan pitää kanavan visuaalisesti kauniina. En kuitenkaan malta enkä halua unohtaa täysin arkea ja elämää, ja siksi jaan myös hetkessä otettuja tilannekuvia kanavan alkuperäisen luonteen mukaisesti. Tosin usein päänvaivaa aiheuttaa kamera: täällä mennään vielä iPuhelin nelosella ja tiedän vallan hyvin eron vitoseen.

    Yhtä kaikki, on mielestäni so 2012 ajatella, että Instagramia käytetään vain yhdellä tavalla: jakamalla rakeisia, inhorealistisia, filtteröityjä kuvia. Sekin vaikuttaa, onko profiili julkinen vai suljettu. Omalle lähipiirille sisältö on luonnollisesti eri (varmasti arkeen painottuvampi ja henkilökohtaisempi) kuin kirjavalle joukolle tuntemattomia seuraajille.

    Oman Instagram-käytön myötä olen myös alkanut kyseenalaistaa blogin tarpeellisuutta. Riittäisikö, että päivittäisin sisustuskuulumiset ja -inspiraatiot vain Instagramiin? Vielä en ole osannut tehdä näin radikaalia päätöstä, mutta ennustan yleistä muutosta. Uusi sukupolvi ei varmasti enää samanlailla tee tunteja yhtä blogipostausta, kun saman sisällön saa sekunnissa Instagramiin.

    Antoisaa kuvauspäivää! 🙂

    • 30.8.2014
      lisbet said:

      Kiitos Laura kommentista! Nämä pohdinnat kiinnostavat varmaan erityisesti bloggaajia.

      Minäkin olen painiskellut sen kanssa, että haluaisin Instan olevan visuaalisesti yhtenäinen blogini kanssa. Esimerkiksi norjalaisella @elisabeth_heier :illä on upea insta, mutta aina jotenkin oma kuvavirtani rönsyilee aina väripaletin ja aihepiirin ulkopuolelle 😀 Siispä olen päättänyt höllentää vähän.