Joko saa odottaa kevättä?

Viikonloppu vilahti ohi tuosta vain. Ehkä se johtui siitä, että olin perjantai-iltana töissätöissä ja sunnuntaina päivystämässä. Väliin jäi aurinkoinen pakkaslauantai, jonka vietimme Messilässä. Rinteet olivat yllättävän hyvässä kunnossa, kannatti ajaa tunnin matka pääkaupunkiseudulta. Mutta rakkain harrastus, blogi, jäi vähemmälle ja nämä perjantaina otetut kuvat ovat odottaneet julkaisuaan koko viikonlopun.

Perjantain auringossa räystäiden tiputtaessa vettä oli helppo ajatella, että kevät on jo ihan nurkan takana. Tai että vuodenaika on ainakin jollain tavalla vaihtunut joulun mentyä ohitse. Vaikka nyt on ehdottomasti sydäntalvi, käännän tässä kohtaa vuotta kevään odotuksen päälle ja katseen kohti valoisampia aikoja. Samaan hengenvetoon haluan edelleen nauttia täysillä talvesta, hangista ja hiihdosta (milloin se vain on täällä etelässä mahdollista). Tämä on hyvää aikaa, ei mikään inhokkikuukausi.

Koivukuvioinen keittiöpyyhe Marjaana Niskanen (mieheni työpaikalla joku kokoaa todella kauniita joululahjapaketteja)

Päivytystyspäivän päätteeksi ei irtoa mitään tähdellisempää, joten tässäpä raikas talvinen kotikuva tammikuun ja eilisen tulppaaninpäivän kunniaksi. Mukavaa uutta viikkoa ja kuullaan pian!

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Elämä on yhdistelmä uraa, opiskelua ja perhettä, jonka tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

nousussa nyt

seuraa blogia

arkisto

bloginostot

Avainsanat

keskustelu