Kolme suosikkikorua

Kummitäti-postauksen kommenteissa Anu kysyi sydänkoruni alkuperää. Kyseinen riipus on vilahdellut postauksissa vähän siellä sun täällä, sillä se on kaulassani lähes joka päivä. Ajattelin samalla esitellä kaksi muutakin kuvissa nähtyä tuttavuutta, joista on tullut olennainen osa arkiunivormuani.

Koruni ovat yleensä lahjoja mieheltäni tai perheeltäni. Viime helmikuussa hankkimani Snö of Swedenin korusetti taisi olla ensimmäinen itse tekemäni koruostos vuosiin. Sydänriipuksen valmistaja on Breil Milano. Sain sen mieheltä häidemme jälkeisenä aamuna ja se on edelleen ehdoton suosikkikoruni.

Calvin Kleinin kellon sain niin ikään mieheltä lahjaksi toissa jouluna. Muita rannekelloja en omistakaan, joten tämä kulkee mukanani joka päivä. Voisin kuvitella hankkivani silloin tällöin pidettäväksi jonkin muodinmukaisemman, suurikokoisemman ja kenties vähän bling blingimmän kellon, mutta tiedän, että tähän kelloon voin aina palata – sen klassinen ilme ei mene pois muodista.

Viimeisenä tulee luonnollisesti vihkisormukseni, valkokultaa ja timantteja. Pidän sitä yksin ilman kihlaa, sillä olen tottumaton sormusten käyttäjä ja tässä yhdessäkin on tekemistä. Itse asiassa otan sormuksen pois aina ensi töikseni kotiin tultuani, joten siinäpä syy, että joissain blogikuvissa esiinnyn ilman sormusta, heh.

Muutkin korut ja kellon riisun yleensä kotona ollessani tai viimeistään nukkumaan mennessä. Aiemmin ne pyörivät lipaston päällä irrallaan mutta nyt niille on omat somat keraamiset astiansa, Amforan tuotantoa nämäkin. Kätevää, että on tuollainen varma paikka, josta aarteensa aamulla löytää.

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Elämä on yhdistelmä uraa, opiskelua ja perhettä, jonka tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

nousussa nyt

seuraa blogia

arkisto

bloginostot

Avainsanat

keskustelu

  1. 11.7.2012
    Mrs J. said:

    Minulla korut nukkuvat yönsä yöpöydällä olevassa Iittalan Vitriini-rasiassa. Vihkisormus on juuri sellainen josta pidän, vähän samantyyppinen kuin itsellänikin. Kaunis!

    • 11.7.2012
      lisbet said:

      Juu, Vitriini taitaa olla tähän suosittu ratkaisu! Itsekin pidän sormuksestani, se on ihan oman näköiseni kaikessa vaatimattomuudessaan.

  2. 13.7.2012
    annu said:

    Minullakin on tapana ottaa vihkisormus pois…noh, en aina muista laittaa sitä takaisin. Tästä nousi töissä kerran kamala kohu…Istuttiin palaverissa (ja olin siis ilman sormuksia) niin paltsun jälkeen yksi miespuolinen myyntipäällikkö kysyi mun kollegalta että onko minulla ongelmia kotona!?! Siis just jooo… 😀
    Ihan kun ei muuten voisi olla pitämättä niitä…

    • 13.7.2012
      lisbet said:

      Ehkä se oli salaa suhun ihastunut:) Mutta joo, tiedän, mistä puhut! Mun vihkisormus oli kerran viikon hukassa ja olin ihan nolona, kun piti kulkea ilman. Ihmiset huomaa tuollaiset asiat tosi nopeasti.

  3. 16.7.2012
    Sara said:

    Itse hukkaan tavaroita helposti (nytkin ovat aurinkolasit teillä tietymättömillä). En osaa itsekään pitää kuin yhtä sormustani, ja sekin on säännöllisin väliajoin hukassa, vaikka yritän laittaa sen aina kotiin tultuani sormusrasiaan. Joskus aamuisin en muista koko sormusta, mutta onneksi kukaan ei kiinnitä siihen huomiota päivän mittaan. Oma oloni vain tuntuu alastomalta ilman sitä.

    • 18.7.2012
      lisbet said:

      Ollaan aika samiksia! Kerran hukkasin vihkisormukseni noin viikoksi (löytyi myöhemmin suihkukaapista).