Kukkasipuleita ja kakaduja

Leudon syksyn vuoksi kukkasipuleilla ei ole ollut kiirettä multaan, mutta ensi viikon ennuste näyttää siltä, että nyt voisi olla hyvä hetki istuttaa. Viime vuonna laitoin maahan tummanvioletteja ja valkoisia tulppaaneja, narsisseja ja laukkoja. Silloin jäin harmittelemaan, etten pistänyt joukkoon mitään varhaisempia kukkijoita. Tästä viisastuneena hankin tänä vuonna tulppaanien kaveriksi tähtilumikelloja, joiden pitäisi ponnistaa maasta heti lumen sulaessa. Krookuksiakin ostin, mutta pohdin vielä, mihin laittaisin ne. Haluaisin sijoittaa ne nurmikolle, jossa ne voisivat rauhassa levitä, mutta tontillamme vierailee valitettavasti rusakkoseurue, joka varmasti pistelisi ne poskeensa. Sen sijaan corten-istutusaltaissa olevia tulppaaneja ne eivät löytäneet viime vuonna. Varmuuden vuoksi ajattelin kyllä suojata istutusaltaat verkolla ensi talveksi. Onko teillä ideoita, missä tai miten krookukset olisivat jänöitä suojassa?

Laukat ovat ymmärtääkseni monivuotisia. Ehkäpä joku edellisvuotisista tulppaaneistakin jaksaa kukkia keväällä, mutta takeita siitä ei ole. Olin niin tyytyväinen viime vuonna valitsemiini lajikkeisiin, että ostin nyt käytännössä saman satsin. Mukana on siis tummia ’Queen of the Night’-tulppaaneja ja muutama valkoinen liljamainen ’White Triumphnator’. Valkoinen ripsureunainen ’Honeymoon’ oli viime vuonna suosikkini, joten otin sekä niitä että ’Cummins’-lajiketta, jossa on violetti kukka valkoisella ripsureunalla. Papukaijatulppaanit jätin tällä kertaa hyllyyn, sillä niistä vain osa iti keväällä ja loputkin kukkivat aika vaisusti.

Ostin kukkasipulit tänäkin vuona Jyväskylän Viherlandiasta. Viime vuonna tilasin ne verkkokaupan kautta mutta tänä vuonna kävin tutustumassa valikoimaan paikan päällä, kun olimme syyslomalla käymässä kotiseudulla. Muistan hyvin, kuinka pienenä tyttönä olin joskus äidin mukana puutarhaostoksilla Viherlandiassa. Suuri talvipuutarhamainen myymälä kahviloineen oli todellakin aikaansa edellä 80-luvun Keski-Suomessa. Lähtiessä kerroin kassalla pojilleni, kuinka myymälässä oli jopa puhuva papukaija, silloin kun olin pieni. ”Kyllä Kalle edelleen on täällä, se on nyt nelikymppinen”, totesi myyjä.

Totta kai meidän oli siinä tapauksessa mentävä takaisin ja etsittävä Kalle-kakadu käsiimme. Kallella oli onneksi suurempi häkki kuin lapsuusmuistoissani ja se oli saanut myös naapurin, Roosan. Yrityksistä huolimatta Kalle ei kuitenkaan suostunut esittelemään puhetaitojaan meille. Totta puhuen en muista, että Kalle olisi aiemminkaan tavatessamme ollut juttutuulella, mutta ehkä se ei mielellään ventovieraille avaa suutaan. Olipa silti mukava visiitti, käykäähän pyörähtämässä Viherlandiassa, jos liikutte sillä suunnalla!

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Elämä on yhdistelmä uraa, opiskelua ja perhettä, jonka tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

nousussa nyt

seuraa blogia

arkisto

bloginostot

keskustelu

  1. 17.11.2021
    Nimetön said:

    Kyllä Kalle puhuu kun sille tuulelle sattuu. Huutelee mm. ”terve terve”, ” osta kukka”. Hauska veijari, joka on myös kasvanut mukanani lapsuudesta aikuisuuteen.

    • 17.11.2021
      lisbet said:

      No hienoa että olet päässyt kuulemaan Kallen jutut! Aikamoista ajatella, että Kalle on istunut siellä häkissään koko tämän ajan, kun itse on huidellut menemään maailmalla.