Meillä on uusi kulkupeli: musta Solifer-merkkinen polkupyörä, oikea mummomankeli ilman vaihteita tai muita hienouksia. Edellinen polkupyöräni on käytännössä ruostunut paikalleen, vaikka olenkin sitä kuljettanut uskollisesti mukanani muutosta toiseen. Olinkin jo unohtanut, miten mukavaa pyöräily voi olla, ainakin silloin, kun maasto ja ilma on kohdallaan.
Pyörässä on myös lastenistuin, joten päivittäisten retkiemme reviiri on laajentunut kertaheitolla.
Jokin on kuitenkin muuttunut sitten lapsuuden kesien. Herkkä hetki heinäpellossa on kuin suoraan vauvakirjan kauneimmalta aukeamalta – mutta äiti vain murehtii punkkeja!
Pyöräily on mukavaa.
Olen kerännyt ennätysmääriä metsämansikkaa, mutta itsekin mietin koko ajan punkkeja ruohikossa marjoja poimiessani.
Niinpä. Ikävä juttu nuo punkit ja toisekseen hirvikärpäset. Kesän huolettomuus tuntuu kaatuneen niihin, kun ei uskalla mennä metsään eikä niitylle.
Löysin tänään sinun blogisi ja tykästyin. Liitin sen blogini villalumituisku.blogspot.fi blogilistalle. Toivottavasti tämä sinulle sopii.
Totta kai se sopii, kiitos! Tulen pian kylään:)