Sunnuntain aamupalapöydässä

Meillä on ollut aamupalan suhteen taipumusta urautumiseen. Yleensä syömme yhtä ja samaa aamupalaa joka ikinen aamu 6-9 kuukauden ajan, kunnes kyllästymme totaalisesti ja siirrymme seuraavaan aamiaiseen. Kaurapuuron, paahtosämpylöiden ja munakkaan kautta on päädytty lautaselliseen pilkottuja hedelmiä. Tästäkin on ollut kierrossa useampi versio: alkuperäinen nautittiin kermavaahdon kanssa (kyllä, joka aamu!), välillä joukkoon on jauhettu rukiinjyviä, nykyään seurana on luomujogurttia.

Niinpä tämänaamuinen ei poikkea merkittävästi siitä, mitä meillä arkiaamuisinkin syödään. Yleensä se, joka nousee ensimmäisenä, pilkkoo hedelmät nukkuvalle. Mies ei osoita kyllästymisen merkkejä nykyaamiaiseemme, mutta minua hedelmät ovat vähitellen alkaneet tympiä. Mitä seuraavaksi? Viherpirtelöitä kehutaan nyt kovasti, pitäisikö kokeilla sellaista?

Aamiaispöytään kuuluisi itseoikeutetusti myös sanomalehti, mutta meille sellaista ei ole tullut enää vuosiin. Uutiset on saatu sähköisen median kautta. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin Hesarin verkkolehden koetilaus, ja kyllä sitä kieltämättä lukee kätevästi tablettikoneen avulla. Kuvassa ruudulla on muuten Kuukausiliitteen juttu Pamela Druckermanin kirjasta Bringing up Bébé. Kirja kuulostaa lukemisen arvoiselta uhmaikään tulevan lapsen vanhemmalle.

Sunnuntain kunniaksi tarjoillaan ”jälkiruoaksi” sydänkohtaus lautasella. Om nom.

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Avainsanat

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

arkistojen aarre

Modernin maalaistyylin jäljillä

Aiemmassa postauksessa kerroin, että klassinen mutta kuitenkin moderni maalaistyyli on alkanut viehättää viime vuosina yhä enemmän. Sain Lauralta postaustoiveen kertoa vähän tarkemmin, minkälaista tyyliä sillä…

keskustele

6 keskustelu

  1. 4.22.12
    Tickler said:

    Oliko tuosta verkkoHesarista joku tarjous jossain? Voisin myös koetilata sen.

    Pidän itse eniten sunnuntaiaamuista, jolloin aamiainen venyy pitkäksi ja taustalla soi Radio Aallon Akustinen aamu.

    • 4.28.12
      lisbet said:

      Valitettavasti mitään tarjousta ei ole, mutta tilasimme sen kuukaudeksi (olisikohan maksanut 18 e) nähdäksemme, tuleeko sitä luettua.

  2. 4.24.12
    Celina said:

    Ihania kuvia 🙂

  3. 4.27.12
    Ronja said:

    Luin, olisiko ollut The New York Timesista, kolumnin, joka käsittääkseni oli pätkä tuosta kirjasta. Siinä oltiin lasten kanssa kutsuilla ranskalaisessa perheessä ja tuli varsin selvästi esille amerikkalaisen ja ranskalaisen kasvatuksen ero. Se pätkä oli niin kiinnostava, että alkoi itseänikin kiinnostaa tuo kirja, vaikkei meillä ole edes lapsia ;).

    • 4.28.12
      lisbet said:

      Kirjailijalla oli toinenkin teos aiheesta, French Children Don’t Throw Food. Molemmat kuulostavat lukemisen arvoisilta. Lisäksi mulla oli lainassa juuri kirja ”Joutilaat vanhemmat”, joka myös käsitteli tätä aihetta, ettei vanhempien tule olla 24/7 lastensa ”palveluksessa”.

      Ja ymmärrän täysin tuon, että kiinnostavan kirjan voi lukea, vaikka aihe ei itseä suoraan koskisikaan. Olen ihan samanlainen!