Minulla oli tälle keväälle tavanomaista pitempi pukineiden ostoslista mielessä. Yksi tärkeimmistä hankinnoista oli vaalea klassisesti kuositeltu trenssitakki. Muistatte ehkä, että vaatekaapistani löytyy 12 vuotta sitten hankittu musta Burberryn trenssi, joka on edelleen ahkerassa käytössä. Musta väri tuntui aikanaan käytännöllisimmältä hankinnalta, ja sitä se ehkä onkin, mutta ajan mittaan olen kaipaillut rinnalle myös vaaleanruskeaa trenssiä, erityisesti keväisin.

Lue myös: Kevään 9 parasta trenssitakkia

Vaikka tuskin tulee vuotta, ettei tätä klassista vaatekappaletta löytyisi vaatemerkkien mallistoista, tänä keväänä trenssi tuntuu olleen taas erityisen ajankohtainen – aika hyvin yli 100 vuotta sitten kehitetyltä vaatekappaleelta. Trenssin historia lienee monelle tuttu, mutta muistin virkistykseksi kerrottakoon, että takin suunnitteli alunperin Thomas Burberry brittisotilaiden käyttöön, ja erityisen ikoninen siitä tuli ensimmäisen maailmansodan aikana. Siitä juontuu takin nimikin, trench = juoksuhauta. Thomas Burberry kehitti myös takissa käytetyn kankaan, gabardiinin, joka oli erityisen kestävää, kevyttä ja piti jonkin verran kosteuttakin. Gabardiinin tunnistaa toimikassidoksesta eli kankaan sidoksen muodostamista vinoviivoista.

Burberryn trenssejä voi siten pitää hyvästä syystä trenssitakkien kultaisena standardina. Olisin mieluusti hankkinut Burberryn tälläkin kertaa, mutta budjetti ei taipunut nyt siihen. En ole varma, tuleeko taipumaan enää koskaan, sillä merkin trenssien hinta on siirtynyt aivan uusille lukemille sen jälkeen, kun ostin omani vuonna 2012 hieman alle tuhannen euron hintaan. Halusin kuitenkin mahdollisimman klassisen mallin ja koostin toivelistan takin ominaisuuksille:

Mitoitus – nykyinen takkimuoti on varsin väljää ja pitkää, mutta oversize-muoti ei ylipäätään tunnu pukevan lyhyttä varttani. Toisaalta en halunnut liian niukkaa mitoitusta, vaan sellaisen takin, jonka alle mahtuu pukemaan esimerkiksi ohuen neuleen. Keskitien linja on yleensä myös se ajattomin ja pitkäkäisin vaihtoehto.

Pituus – alkuperäinen trenssin malli ulottuu polven alapuolelle, mutta uudelta takiltani toivoin likimain polveen tai hieman polven yläpuolelle ulottuvaa pituutta, sellaista, jonka kanssa olisi luontevaa pitää mekkoja ja hameita. Musta trenssini ulottuu puoleen reiteen, mikä on sekin kätevä ja sporttinen mitta erityisesti housujen kanssa puettavaksi, mutta polvipituinen tuntuu aavistuksen naisellisemmalta.

Leikkaus ja yksityiskohdat – trenssi on yksityiskohdissa! Unelmatakissani on kaksirivinen napitus, vyö D-renkailla ja soljella, epoletit olalla, läpälliset taskut, kauluksen sulkeva hihna, soljilla kiristettävät remmit hihansuissa, myrskyläppä edessä ja napilla suljettu viittaosa takana. Jostain syystä vierastan raglanhihoja trenssissä, joten katselin malleja, joissa oli istutetut hihat.

Materiaali – mieluiten klassista gabardiinia, puuvillaa ripauksella polyesteriä. Monet Burberryn trensseistä ovat sataprosenttista puuvillaa, mutta puuvillan ja polyesterin sekoite antaa kankaalle kulutuskestävyyttä ja lisää vedenhylkivyyttä. Pidän myös tärkeänä, että takissa on kunnon vuori.

Väri – vaaleanruskeastakin voi olla niin monta eri sävyä. Vaaleanruskeat trenssit vaihtelevat sävyltään aivan kylmänvaaleasta lämpimän, tumman hunajaiseen. Pidän kauneimpana hieman kylmää beigeä sävyä. Toivelistalla on myös, etteivät napit olisi mustat – sarvijäljitelmää olevat napit ja soljet olisivat puolestaan kaikkein mieluisimmat.

Ja sitten on aika kertoa, mistä löysin takkini. Kuten kuvista näkyy, ihan kaikkia toivelistani kohtia en pystynyt ruksaamaan, mutta melko lähelle pääsin. Kun sopivaa takkia ei tuntunut löytyvän kauppojen valikoimista, päädyin selaamaan second hand -tarjontaa ja Torissa vastaan tuli tämä Filippa K:n trenssi lähes uudenveroisessa kunnossa. Takin valmistusvuosi lienee viime vuosikymmenen puolella, ja jäin miettimään, olisiko tämä peräti ollut joskus Stockan Hullujen päivien valikoimaa? Takin materiaali, malli ja istuvuus miellyttävät, vaikka vyö saisi olla hieman pitempi ja hihoissa on kiristysremmien sijaan puhtaasti koristeellinen nappihihna. Värikään ei ole aivan se toivomani vaalea beige, mutta lohduttaudun sillä, että tämä kamelin värinen lienee armeliaampi taaperoarjessa. Hintakin oli second hand -löydöllä sopuisa.

Päivän asuna siis Filippa K:n trenssi, *Lindexin collegepaita, *farkut ja *pellavalippis sekä *New Balancen tennarit.

Löytyykö sinulta kaapista luottotrenssi? Saa vinkata hyväksi havaituista malleista!