-
Lapsiperheen Ruka – aktiviteetit, ruokapaikat ja majoitus
Lupasin palata vielä parin viikon takaiseen lomaamme Rukalla vinkkien kera. Tämä oli viides kerta, kun olimme koko perheen voimin talvella Kuusamossa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Ruka on näin eteläsuomalaisen näkökulmasta autoillenkin saavutettavissa, talvi on takuutavaraa vielä maalis-huhtikuussa ja palvelut lapsiperheen lomailuun sopivat. Tässä postauksessa kerron, mitä teimme, söimme ja missä majoituimme tämä vuonna.
Lapsiperheen aktiviteetit Rukalla
Ykkösjuttu lumilomillamme on tietysti ollut laskettelu. Tänä vuonna ilahduttivat erityisesti Maston uusi ja nopea tuolihissi ja uusitut rinteet. Mastolle oli tehty myös yksi kokonaan uusi rinne, pienemmälle väelle suunnattu Tykkylaakso, jonka varresta löytyy kota ja grillauspaikka eväshetkeä varten.
Yleensä murtomaahiihdollekin on löytynyt aikaa päivänä tai kahtena. Erinomaiset ladut kulkevat sekä Rukan ympäri että siitä haarautuen erilaisille lenkeille Rukan ympäristöön. Juniorien kanssa olen havainnut palkitsevimmaksi Vuosselijärveä vastapäivään kiertävän osuuden. Matkalta löytyy useita latukahviloita eri etäisyyksiltä – lähimpänä Uuttusuon taukomaja aivan pienimmille sopivana etappina. Pari kilometriä eteenpäin Korpikahvilaan jaksavat pääsevät ihmettelemään poroja ja poneja. Lammintuvalle tulee Rukan itäpuolelta lähdettäessä matkaa n. 4 km suuntaansa. Lammintuvan jälkeen vastapäivään reittiä kierrettäessä ladulla on jonkin verran enemmän korkeuseroja, joten hiihtoinnostuksesta riippuen haluaa mahdollisesti kääntyä ja hiihtää samaa reittiä takaisin.
Lammintupa on itsessään kiva päiväretkipaikka, jonne kannattaa hankkiutua muissa kuin hiihtovarusteissa. Koko perheen huskyajelu oli hauska kokemus eräänä aiempana vuonna, tällä kertaa valitsimme kuitenkin taaperoystävällisen porokyydin.
Rukan ympäristön lukuisat patikointi- ja pyöräreitit pysyvät vilkkaan liikenteen ansiosta yleensä kulkukelpoisina talvisinkin. Nastat saattavat olla erityisesti korkeuseroja sisältävillä reiteillä tarpeen. Kirjoitin lumikenkäilystä Valtavaaralla jo aiemmassa postauksessa. Kannattaa myös kurkata tämä aiempi tekstini perheystävällisestä retkeilystä Ruka-Kuusamon alueella.
Rukan lounaspaikat ja take away
Yleensä olemme näillä reissuilla kokanneet ainakin yhden päivän aterioista mökillä, mutta lieneekö taaperoarki uuvuttanut vanhemmat, kun tällä reissulla kokkauspuuhat jäivät vähiin. Lounaalla kävimme useamman kerran Ruka Valleyn puolella sijaitsevassa Ski Bistrossa, jossa on hyväksi havaitut, teinipojankin ruokkivat reilut kotiruoka-annokset ja päivittäin vaihtuva lista.
Yhtenä päivänä testasimme myös Riipisen riistaravintolan keittolounaan, mutta suolaisesta savuporokeitosta ei varsinaisesti tullut sellaista oloa, että olisi tarvinnut palata seuraavana päivänä uudelleen. Pojat kyllä pitivät lihapulla-annoksistaan. Olemme Riipisellä myös illallistaneet kerran aiemmalla reissulla ja valitettavasti silloinkin ruoka oli pienoinen pettymys. Vaikuttaa kuitenkin sitä, että paikka on Rukalla yöpyvien aikuisseurueiden suosikkeja.
Jos tekee päivä- tai hiihtoretken Lammintuvalle, myös siellä on tarjolla keittolounas (tällä kertaa nautimme tuhtia lohikeittoa).
Rinteistä poikettiin välillä kaakaolle ja munkeille Ruka Villagessa sijaitsevaan Pitäjän pirttiin tai hieman syrjemmällä Pessari-rinteen juurella sijaitsevaan Monomestaan, jonka tyylilaji on keskieurooppalainen after ski.
Illat vietimme mökillä ja haimme ruoan lähiseudun ravintoloista. Majoituksemme ikkunasta oli suora näköyhteys Rukan maineikkaampaan pizzeriaan, josta tuli noudettua pizzat parinakin iltana. Ruok Burgerin mökille tilatut annokset olivat herkulliset, mutta hieman pienet rinteessä päivän viettäneen miesväen makuun. Itsekin pidin enemmän Ravintola Coloradon burgereista – listalta löytyy kyllä muitakin grillin herkkuja. Ja yhtenä iltana luotimme myös paikalliseen Kotipizzaan. Ruokailu muodostui siis varsin pizza- ja burgerpainotteiseksi, mutta ei jälkikasvu siitä varsinaisesti valittanut. Itse kaipaisin Rukan ravintolavalikoimaan sushia ja kunnon tex mexiä!
Illallisen suhteen kannattaa olla ajoissa liikkeellä, söipä sitten ravintolassa tai mökillä. Pöytävaraus on sesonkiaikana syytä tehdä hyvissä ajoin ja take-away -tilaus pistää sisään mieluiten jo muutamaa tuntia ennen, jotta saa haluamansa toimitusajan. Keittiön ruuhkautuessa take away -linja saatetaan sulkea kokonaan.
Tästä linkistä pääset tarkemmin tutustumaan Rukan ravintola- ja kahvilavalikoimaan.
Lapsiperheen majoittuminen Rukalla
Meillä on jokaisella reissulla ollut vuokramökki kävelymatkan päässä hisseistä, ja koen sen ehdottomasti kätevimmäksi tavaksi, kun ollaan reissussa tällä kokoonpanolla (kaksi aikuista + teini + alakoululainen + taapero). Omassa keittiössä voi kokata osan matkan aterioista, varusteille ja ulkovaatteille on hyvin tilaa, perheen pienimmän saa nukkumaan omaan huoneeseen, kun muut vielä haluavat olla hereillä jne. Rinteisiin voi lähteä ja mökille palata kukin oman jaksamisensa mukaan – meillä pojat ovat jo siinä iässä, että he hyvin pystyvät liikkumaan rinteissä omatoimisesti.
Tällä kertaa meillä oli ensimmäisen kerran mökki Ruka Villagen puolelta, kun taas aiempina vuosina olemme olleet itäpuolella, Vuosselin tai Maston hissien lähellä. Majoituksemme oli ihana Villa Kanttarelli, jota voin tämän kokemuksen perusteella suositella lämpimästi. Tuliterä paritalo on valmistunut syksyllä 2023 ja sen harmonisessa ilmapiirissä oli ilo viettää niitäkin päiviä, kun oli vahtivuorossa taaperon kanssa. Hintalappukin oli toki suurempi kuin yhdelläkään Rukan majoituksistamme aiemmin. Mökkiä valitessa kannattaa kuitenkin tuijottaa muutakin kuin vuorokausihintaa. Osassa vuokramökeistä majoittuja vastaa mm. liinavaatteista ja loppusiivouksesta (tai sen ostamisesta) itse. Toisiin saattaa taas sisältyä etuja, kuten hissiliput rinteisiin. Villa Kanttarellin tapauksessa kaikki oli valmiina matkalaisia varten.
Toisaalta jos harkitset majoittumista Villa Kanttarellissa tai jossain muualla Kelorukan tai Kelokaltiokylän alueella, kannattaa ottaa huomioon, että lähin rinne, Kelo, on loppuosastaan varsin jyrkkä eikä sovellu aivan pienten laskettavaksi. Kelo pitää pystyä laskemaan, jotta mökille pääsee takaisin kiertämättä Ruka Villagen kautta.
Jos kysyttävää heräsi, vastaan mielelläni omien kokemusteni mukaan kommenttiosastossa. Kommentteihin saa myös jättää omat vinkkinsä Rukalta! Tutussa paikassa on ollut helppo lomailla, mutta itseäni on näin useamman Ruka-talven jälkeen alkanut kiinnostaa myös lähellä sijaitseva sisarkeskus Pyhä. Onko lukijoiden joukossa Pyhän kävijoitä?
6 kommenttia artikkeliin Lapsiperheen Ruka – aktiviteetit, ruokapaikat ja majoitus -
Hääpäivän tervetulleet uutiset
Taas oli hääpäivän perinteen aika. Nyt kakkua maisteltiin ensimmäistä kertaa viiden hengen voimin, ja lopulta hiirulaiset kakun päältä pääsivät osaksi vauhdikasta leikkiä. Juhlahetki jäi lyhyeksi, kun toisen piti lähteä viemään esikoista harrastukseen ja toisen avata työläppäri. Arki on aika kiireistä, mutta (ja sanon tämän nyt vähän myös muistutukseksi itsellenikin) enimmäkseen hyvää. Ymmärrätte varmaan, etten paljon murheistani tänne blogiin kirjoittele, mutta on varmasti niinkin, että ne suurimmat murheet odottavat vielä tulemistaan. Ajatella, että olemme saaneet viettää nämä viisitoista aviovuotta yhdessä ja terveinä, saaneet kolme ihanaa lasta, päässeet molemmat toteuttamaan haaveitamme opiskelun ja työn saralla, rentoutuneet vapaa-ajan vietteiden parissa, matkustelleetkin. Kahdenkeskistä aikaa ei tässä elämänvaiheessa liiemmälti ole, mutta senkin aika koittaa vielä. Mietin vanhempiani, jotka juhlivat tänä vuonna 50-vuotishääpäiväänsä. Sinne olisi matkaa vielä 35 vuotta, huh!
Tämä päivä toi sitä paitsi pienelle perheellemme erinomaisen uutisen – kuopus sai tästä lähistöltä päivähoitopaikan, jota olemme odottaneet viime syksystä saakka. Hoitopaikka-asia on painanut kovasti mieltä viime kuukaudet. Sinänsä arvostan tätä aikaa, jonka tytär on saanut viettää yksinomaan kotihoidossa. Olisin kuitenkin kaivannut varmuutta siitä, että hoitopaikka avautuu jostain toivomastamme päiväkodista esimerkiksi ensi syksynä, mutta mitään takeita siitäkään ei ollut. Kun nyt saimme paikan näin kesää vasten, voin hyvillä mielin ryhtyä suunnittelemaan tulevaa.
Aivan alkajaisiksi kirjoitan syventävien opintojen tutkielman. Olen sitä yrittänyt hieman lykkiä eteenpäin, mutta eipä siitä ole taaperoarjessa oikein mitään tullut. Toivon mukaan palautan tutkielman jo ennen kesää, aihe on varsin suoraviivainen. Syksyksi jää vielä yksi kurssi, ja joudun myös suorittamaan vanhentuneet kieliopintoni uusiksi, mutta sitten pitäisi olla tutkinto kasassa. Työmahdollisuudet laajenevat joka tapauksessa merkittävästi päivähoitopaikan myötä. Nyt olen tehnyt lääkärinä lähinnä päivystyskeikkoja silloin kun se on miehen työaikataulujen puolesta sopinut. (Ei, en silti ole täysin lopettamassa säähommia, kun sitä kuitenkin joku kysyy.)
Päivän viimeisenä ilahduttajana lumen reunasta pilkisti lumikello, yksi niistä sipuleista, joita viime syksynä sormet kohmeisina hautasin maahan. Se näyttää vielä kovin yksinäiseltä, mutta eikö lumikelloilla olekin taipumus levitä itsestään?
-
Pääsiäismekko ja askarteluvinkki
Hyvää pääsiäispäivän iltaa! Rukalta paluun jälkeen minulla on ollut paljon töitä ja osan pääsiäispyhistäkin olin tänä vuonna töissä. Kun nyt tarkemmin mietin, olen ollut ainakin kolmena vuonna peräkkäin töissä vähintään osan pääsiäisestä. Toisaalta olen vuosikausia saanut olla vapaalla joulut ja juhannukset, kiitos työtovereiden, jotka ovat vapaaehtoisesti urakoineet juhlapyhiä. Ja tänään, pääpäivänä, olen ollut vapaalla ja kirinyt takaisin menetettyä suosikkijuhlaani.
Päivän asu on second handina ostettu H&M:n ja Morris & Co:n vuoden 2018 yhteistyömalliston mekko, jonka Pimpernel-kuosi lienee tutumpi tapeteista, verhoista ja tyynynpäällisistä.
Aamulla pidimme pienen askartelupajan munia maalaten. Lasten käsissä syntyi varsin värikkäitä ilmestyksiä, mutta itse keskityin koristelemaan munia pääsiäisaiheisilla siirtokuvilla, jotka olin ostanut Etsystä. Kuvat siis leikataan irti ja liotetaan vedessä, jolloin ne irtoavat taustapahvista ja kuvakalvon pystyy varovasti siirtämään munankuorelle. Minusta näistä tuli oikein sympaattisia! Monivuotiset koristeet saisi puhaltamalla munankuoret ennen kuviointia tyhjiksi ja kiinnittämällä niihin ripustusnauhan.
Jossain piileskelee laatikollinen jonkin sortin pääsiäiskoristeita, mutta en ehtinyt jäljittää niitä tähän hätään. Niinpä kodin pääsiäisasu on koostunut helmikanan höyhenillä koristelluista pajunoksista sekä kimpusta minikokoisia narsisseja. Narsisseja istutin myös tervehdykseksi terassille, mutta ne ovat vielä nupullaan.
Toivottavasti pääsiäisenne on sujunut siellä mukavissa merkeissä! Meillä se jatkuu niin, että lähdemme huomenna pyörähtämään eräillä 11-vuotissynttäreillä Tampereen suunnalla.
Ps. Palaan Rukan kuulumisiin vielä yhden postauksen voimin ensi viikon aikana.
-
Valtavaaralla unisen rinkkamatkustajan kanssa
Rukan lomamme on sujunut aktiivisissa merkeissä, enimmäkseen lasketellen, mutta eilen kävimme myös hiihtämässä ja tänään patikoimassa Valtavaaran talvireitillä. Reitti on talvisinkin sen verran vilkas ja hyvin tampattu, että sen voi kulkea tavallisilla ulkoilujalkineilla, mutta koska mökiltämme löytyi lumikengät neljälle, päätimme kokeilla liikkumista niillä. Valtavaaran jäisissä rinteissä kenkien nastat olivatkin hyvin hyödylliset, mutta itse kenkien kehykset olivat melko tarpeettomat, jos ei halua poiketa merkityltä reitiltä.
Toinen merkittävä apuväline viime päivien ulkoilussa on ollut lapsenkantorinkka, jonka vuokrasimme täältä paikan päältä. Pieni nukahti melkein heti liikkeelle lähdettyämme, joten tykkylumimaisemat jäivät häneltä näkemättä. Kantorinkka on merkkiä Deuter ja luulen, että sellainen tulee nyt hankituksi tulevan kesän retkiä ajatellen. Rinkka soveltuu myös sporttiseen menoon, sillä eilen mies (luistelu)hiihti tämä selässään. Tänään kuitenkin jäiset rinteet tuntuivat 12 kilon lisälasti selässä sen verran jyrkiltä, että meiltä jäi itse huippu saavuttamatta. Ensi kerralla sitten!
Aiempia vinkkejäni Rukan retkeilyyn lasten kanssa voit lukea tästä postauksesta.
-
Loman ensimmäinen aamu
Loman ensimmäisessä aamussa on oma tunnelmansa. Sitä herää hartiat viisi senttiä alempana. Usein matkalle lähtemisessä on ollut oma stressinsä, ainakin jos tehtävänä on pistää kokoon viisihenkisen perheen tavarat laskettelulomaa varten, mutta nyt pakkaamisen ja matkustamisen vaiva on takana ja ollaan vihdoin kohteessa. Vuokramökkimme ikkunoista aukeaa näkymä jyrkkään, lumiseen rinteeseen ja pilvilautta rakoilee jo lupaavasti.
Tälläkin kertaa saavuimme Rukalle kahdessa erässä – minä lähdin ajamaan varhain eilen aamulla ollakseni loppuja matkalaisia vastassa lentokentällä Kuusamossa. Automatka ottaa 10 tuntia, joten oli mukava, ettei taaperoa tarvinnut istuttaa niin pitkään. Olimme eilen jo niin hyvissä ajoin perillä, että mies ja pojat ehtivät iltapäiväksi rinteeseen. Tänään on ollut minun vuoroni hiihtää kahden nuoren miehen kintereillä.
Ehkä ensi vuonna tyllerökin laittaa minimittaiset sukset jalkaan ja pääsemme koko perheellä rinteeseen – ainakin hyvin, hyvin loivaan rinteeseen hyvin lyhyeksi hetkeksi. Hän on silloin siis 2,5-vuotias. Minkä ikäisenä olette muuten aloittaneet lasketteluharrastuksen pienten kanssa? Meillä nuorempi taisi olla neljän vanha ja esikoinen seitsemän, kun ensi kerran kokeilimme laskettelua. Kokemusta ihan pienten kanssa laskemisesta ei siis ole.
Lopulta ei ole väliä, kuka laskee ja kenen kanssa, pääasia, että olemme täällä!
-
Blogiaiheiden ytimessä: päivän asuja ja leikkokukkia
Olen taas innostunut bloggailusta. Vaikka aina välillä blogi on retuperällä, tänne palatessani muistan, miksi olen pitänyt kiinni tästä harrastuksesta jo 12 vuoden ajan. Instagramiakin olen viime aikoina yrittänyt käyttää, mutta se ei vain millään, millään voi korvata omaa blogia. Pitemmän päälle myös huomaan, kuinka Instan selaaminen ei tee minulle hyvää, vaikka kuinka olisin yrittänyt harkiten kuratoida sitä sisältöä, jota seuraan.
Sitä paitsi rakastan blogipohjan kanssa näpräilyä ja mietin koko ajan, miten voisin kehittää sivuni asettelua ja tuoda paremmin esiin erilaisia sisältöjä, joilla on taipumusta kadota arkistojen uumeniin. Viimeisimpänä olen alkanut koota päivän asuja omaan luokkaansa minipostauksiksi. Toivon, että tuolta pystyisi pitemmän päälle hahmottamaan, miten yhdistelen vaatekaappini sisältöä erilaisksi asukokonaisuuksiksi. Samalla tulee itsekin pohdittua, miten voisi monipuolisemmin käyttää niitä pukineita, jotka jo omistaa.
Viikonloppukukat ovat löytö automarketista. Meneillään on ihanimpien lajikkeiden leikkokukkasesonki, ja tässäkin kimpussa on hyasintteja, jaloleinikkejä, tavallisia ja kerrattuja tulppaaneja sekä jotain hentoja oksia, joiden päässä olevat norkot avautuvat huoneenlämmössä (mitähän ne ovat?). Lisäsin maljakkoon vielä pajunkissoja ja keväinen asetelma oli valmis.
Rakastan leikkokukkia, mutta yleensä omalle budjetille sopivat kimput löytyvät markettipuolelta. Silloin kun investoi kukkakupan sidontaan, olisi mukavaa, että voisi olla varma mieleisestä lopputuloksesta. Valitettavasti tästä omasta elinpiiristä en ole löytänyt sellaista paikkaa, jonka kanssa maut kävisivät yksiin. Sitten kun haluan oikeasti panostaa, tilaan kimpun joko Ihana Kukkasesta tai Home in Gardenista, jotka ovat molemmat Kauniaisissa.
Mutta tiedättekö, nyt täytyy ryhtyä siivous- ja pakkaushommiin, nimittäin ensi viikoksi lähdemme hiihtolomalle!
-
Työpäivä ennen lomaa
Päivän asu:
Essentials by Stockmann neuletakki
Tara Jarmon pusero
Unisa avokkaat
-
Rusettipäiset tytöt
Tänään olohuoneen lattialla on istunut kaksi rusettipäätä. Rusetit tuntuvat olevan taas kovasti pinnalla kaikissa muodoissaan. Muistatteko edellisen rusettibuumin? Tytön rusettipinnit hankin 1-vuotiskuvaa varten mutta silloin hiuksia oli vielä niin vähän, että pinnille joutui etsimään sopivaa paikkaa päästä. Nyt pienen kultakutrin kiharat ovat jo sen verran pitemmät ja tuuheammat, että erilaisille hiusklipsuille alkaa olla tilausta. Ihana ajatella, että tulevina vuosina pääsen letittämään tukkaa ennen päiväkotiin lähtöä. Olen välillä yrittänyt ehdotella pojille, että he voisivat kasvattaa polkkatukan tai poninhännän, mutta kumpikin on aina halunnut pitää hiuksensa lyhyinä.
Oma *farkkukankainen rusettidonitsini on Lindexistä. Kiva asuste tuo pikkuisen piristystä iänikuisiin arkiponnareihini ja pikanutturoihin.
Tänään oli tyttären 1,5-vuotisneuvola. Itse olin töissä, mutta mies kertoi, että tyttö ei ollut suostunut istumaan kuin hänen sylissään, ei ollut pukahtanut sanaakaan eikä ollut suostunut koskemaan palikoihin. Minun mielestäni vierastaminen on helpottanut selvästi viime kuukausina, mutta näköjään tytön luottamuksen kehään ei ole edelleenkään asiaa kenellä hyvänsä. Ja jotkut meistä nyt saattavat olla hieman hitaammin lämpeneviä kuin toiset. Täällä kotona meininki on luonnollisesti toinen. Tiedättehän millaisia tättähääriä puolitoistavuotiaat saattavat olla. Suloisia ja joskus myös aika raivostuttavia, kun kaikki asiat levitellään ja joka laatikko tyhjennetään.
Tunnelmallista torstai-iltaa! Täällä sataa ja tulee edelleen, mutta ihanaa että jää ja lumi sulavat vihdoin.
-
Maaliskuinen maanantai
Päivän asu:
Burberry duffeli
Zara farkut
Hali Harmony Living huivi (saatu)
