-
Viikonloppuna painan jarrua
Alkuvuodessa on ollut paljon pureskeltavaa, mutta nyt meno osoittaa tasoittumisen merkkejä. Varhainen kesä ei ole ollut minulle mieleen. Haluaisin nauttia vihertyvästä luonnosta kaikessa rauhassa ja huomata jokaisen pienenkin edistysaskeleen. Sen sijaan tästä pikakelauksella saapuvasta kesästä nauttiminen on sama kuin yrittäisi juoda painepesurista. Siis mitä, lupiinit ovat jo täydessä kukassa!
Viikonloppuna painan jarrua (ja niin näyttää sääennusteiden perusteella painavan kesäkin) ja nautiskelen vapaapäivistä kotona.
Aiemmin tällä viikolla kuvasimme pienellä porukalla erästä blogiin suoranaisesti liittymätöntä videoprojektia, ja ostin sitä varten Ikeasta muutaman koristetyynyn lisää. Raikkaat siniset jäävät ainakin kesän ajaksi esille kotiin tai terassille, kunhan sitä päästään kalustamaan. Minulla olisi pihallakin paljon uutta kuvattavaa, ensimmäinen istutusalue on valmistumassa ja muurivalaisimet paikoillaan.
Joko sillä puolella alkaa meno rauhoittua kesää kohti?
17 kommenttia artikkeliin Viikonloppuna painan jarrua -
Vinkkejä viherrakentamiseen Marketanpuistosta
Pääkaupunkiseudun parhaat vinkit piharakentamiseen löytyvät Espoosta Kehä III:n varresta: Marketanpuisto on seitsemän hehtaarin laajuinen näyttelypuisto, jossa voi tutustua pihan kivirakentamiseen, kasveihin, valaistukseen ja muihin pihatarpeisiin kauniisti rakennetussa ympäristössä. Osaamistaan ja valikoimaansa esittelevät monet kivivalmistajat, taimitarhat, pihasuunnittelijat ja urakoitsijat. Suosittelen puistoa lämpimästi kaikille pihatöitä suunnitteleville tai puutarhanhoidosta kiinnostuneille! Me olemme hakeneet täältä vinkkejä useaan otteeseen, viimeisimpänä istutuksiin. Eilen laitoinkin ensimmäiset havut tilaukseen, ja niiden pitäisi saapua ensi viikon alussa. Istutushommia, jaiks! Onkohan meidän pihamme jonain päivänä yhtä rehevä ja vihreä kuin tämä paikka?
Vaikka omaa pihaa ei olisikaan, Marketanpuisto on mukava päiväretkien kohde. Puistossa järjestetään myös tapahtumia; esimerkiksi tänään lauantaina 27.5.2016 puistossa vietetään puutarhapäivää, jossa on mahdollisuus saada ammattilaisilta suunnittelu- ja puutarhavinkkejä (tarkempi ohjelma tapahtuman kotisivuilla).
Mukavaa viikonloppua – me alammekin täällä kärrätä istutusmultaa altaaseen!
-
Värisilmää voi treenata
Olohuoneen sohvapöytä siirrettiin jokin aika sitten kuusivuotissynttäreiden tieltä yläkertaan ja sinne se jäi. Pidän edelleen tuosta itse tuunaamani pöydästä kovasti, mutta totta puhuen se on aina ollut liian pieni olohuoneeseen. Olkkari on nyt hetken ilman sohvapöytää – katsotaan mitä sinne keksitään. Täällä yläkerrassa pöydän ääressä on piirretty, leikitty ja syöty jopa iltapalaa, joten ilmeisesti uusi kaluste tuli tarpeeseen.
Yläaula näkyy blogissa vain harvoin, sillä yleensähän tämä on pikkulegojen ja Minecraftin valtakuntaa. En muutenkaan ole siihen kovin ihastunut. Raitamatto hallitsee tilaa liiaksi sohvien vaisuun verhoiluun nähden. Sisustus pitäisi viimeistellä hyllyillä ja muilla seinäripustuksilla, mutta mustavalkoinen väritys tuntuu jo hieman vanhanaikaiselta. Tiedän, että minulla on jonkin sortin maine mustavalkoisena sisustajana, mutta omasta mielestäni olen pikemminkin neutraalin värimaailman ystävä. Meillä löytyy kotoa tätä nykyä paljon harmaata eri sävyissä, ruskeaa, hiekkaa, vihreääkin pienenä mausteena (tietysti eräänlainen nykytrendi tämäkin). Yläaula lienee selvin jäänne mustavalkoisesta tyylistä.
(Ihana esimerkki mustavalkoisuudesta neutraalein höystein löytyy viime Asun-lehdessäkin esitellystä Musta ovi -blogikodista.)
Kun uutta kotia lähti aikoinaan sisustamaan, mustat ja valkoiset olivat turvallisia hankintoja. Sitä paitsi minulla on aina ollut surkea värisilmä. Aiempi käsitykseni väreistä oli suunnilleen se, mitä päiväkodissa oli opittu. Ruoho on vihreää ja kaikki huulipunat ovat punaisia. Talo on keltainen, kivet ovat harmaita. Kammosin värien valintaa sisustuksessa, koska lopputulos ei koskaan näyttänyt siltä, mitä olin kuvitellut tekeväni. Kaikkein kamalinta oli valita maalisävyjä pienten värilastujen perusteella ja koin useita epäonnistumisia tällä saralla.
Olen kuitenkin huomannut, että värisilmä on kuten mikä tahansa taito – sitä voi harjoitella. Eräs henkilö sanoi minulle hiljattain, että asiantuntija on henkilö, joka oppinut näkemään asiassa enemmän yksityiskohtia kuin muut. Yksi keino harjoitella on siis tutkia yksityiskohtia ja analysoida näkemäänsä. Myös kopioiminen on hyvä opiskelumuoto. Jos näet sisustuksessa jotain kaunista, kopioi se. Kopioimalla ymmärtää, miten asia on tehty ja voi siirtää oppimansa omaan luovaan tekemiseensä.
Kun viime kesänä valitsin makuuhuoneen seinän väriä, tehtävä olikin yllättäen helppo. Huomasin ymmärtäväni lämpimän ja kylmän sävyn eron, näin miten jotkut värit sinersivät, miten toiset olivat kirkkaampia ja toiset harmahtavampia. Lastusta valittu väri näytti seinässä juuri siltä, mitä olin toivonut – ihmeellistä! Saatoin vain todeta, että vuosien aherrus blogien, Pinterestin ja sisustuslehtien parissa oli viimein tuottanut tulosta 🙂 Ja vinkkinä niille, jotka kaipaavat vähän ammattimaisempaa analyysiä: kannattaa lukea juttu täydellisen harmaan valinnasta Esmeralda’s -blogista.
-
Murikka poikineen: pihan kivitöiden esittelykierros
Vihdoin on aika kurkistaa, miltä pihallamme näyttää kevään kivityöurakoinnin jälkeen. Koska kevät saapui tänä vuonna hyvissä ajoin eikä leudon talven jäljiltä ollut käytännössä muodostunut routaakaan, työ päästiin aloittamaan hyvissä ajoin jo huhtikuun puolella. Paasikko-kivimuurit sekä alapihan kulkujen ja terassin pohjat olimme tehneet itse viime syksynä, mutta loput urkakasta teki Terra Green Oy. Olimme urakoitsijaan todella tyytyväisiä, työt sujuivat ajallaan ja jälki oli siistiä. Voin siis suositella, jos suunnittelet pihatöitä Uudellamaalla!
Viime viikkoina olemme kärränneet multaa paikkaillen ja korottaen nurmialueita töiden jäljiltä. Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä istutuksia – piha on tietysti ihan raakile ilman niitä, mutta toisaalta hyvin tehdyt kivityöt ovat pohja, jonka varaan on helppo rakentaa kaunista ja elävää puutarhaa. Tänä vuonna on tarkoitus saada isoimmat jutut, pensaat ja puut kasvamaan. Kukkia ja muita pienempiä istutuksia meillä tulee ainakin näin alkuksi lähinnä ruukkupuutarhaan. Muutamia viime vuosina hankittuja kevytbetoniruukkuja näissä kuvissa jo vilahteleekin mutta lisää (ja isompia!) tarvitaan.
Pihan ylivoimaisesti hienoin juttu on mielestämme yläpihalta alas laskeutuvat leveät portaat. Niitä osaa arvostaa, kun on tarponut pari vuotta soraluiskaa ylös ja alas. Portaiden tukevat askelmat tehtiin Ruduksen Askel-porraskivistä. Näiden kivien pinta on sileä, mutta portaat on asennettu niin, että sadevesi valuu nopeasti askelmien päältä pois.
Alla näkyy pihan suurin kiveysalue tieltä päin kuvattuna. Autotallissa on periaatteesa kolme paikkaa, jos katospaikkakin lasketaan, joten tilaa autojen kääntämiselle tarvitaan. Yläpihan perustuksia kaivettaessa maan sisästä löytyi useita isompia kivenmurikoita, jotka siirrettiin istutusaltaisiin. Mukava saada pihaan vähän luonnonkiveäkin mausteeksi.
Yläpiha, käytävä ovelle ja terassialue ovat Ruduksen roomalaista ladontaa. Ladonnan reunoilla on Ruduksen Kartanokiveä sekä ulommaisena Ruduksen 140 mm korkea reunakivi.
Yläpihan muurinviereinen istutusallas odottaa sisältöä. Luulen, että lopputulos tulee aika paljon poikkeamaan siitä, mitä pihasuunnittelija meille ehdotti, mutta palataan näihin aiheisiin myöhemmissä postauksissa. Paasikkomuurin päällyskivet eivät ole vielä täysin paikoillaan, siitä epätasaisuus!
Sivupihan terassi onkin jo vilahtanut aiemmissa kuvissa, mutta tässä viimeisin tilanne. Keraamiset laakeat ruukut ovat anopin käsialaa ja kauniita tyhjinäkin.
Takapihan ja sivykäytävän laatoitus on Ruduksen kartanokiveä ja paljunkin ympäristö on nyt kokonaan laatoitettu. Kiveyksellä olisi tilaa myös pyykinkuivatukselle tai mattotelineille, mutta eihän sellaisia enää nykypihoilla näe…
Tontille on tosiaan ladottu kivi poikineen, ja seuraava tehtävä on tuoda joukkoon lisää vihreää. Toisaalta tarkoitus on tehdä kesällä muutakin kuin pihatöitä – ehkä jopa nauttia oman pihan rauhasta. Tässä vietetyn kolmen kesän aikana on valjennut, ettei pihan laittaminen ole pikamatka eikä edes maraton, vaan pikemminkin pitkä ja rauhallinen vaellus kasvun ja kasvatuksen parissa. Odotan siis innolla tulevia vuosia!
Mitä ajatuksia kivipiha herätti?
-
Viiden tähden kotipesula
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja LV:n kanssa
Viikonlopun aikana ehdin pikkuisen puuhastelemaan sisälläkin. Koti kaipaa talven jäljiltä monenlaista jynssäystä ja sain tehdyksi auttavan kevätsiivon (ikkunoiden pesu jäi vielä uuden pesulastan ostamiseen). Kodin tekstiilit kaipasivat myös raikastusta talven jäljiltä ja pesukone lauloi, kun pyöritin siellä tyynynpäälliset, yläkerran sohvien verhoilut ja poikien petivaatteet. Pyykkääminen on varmasti yksi hauskimmista kotitöistä – käsin pesemisestä en sen sijaan pidä yhtään, vaan hyödynnän pyykkikoneen pesuohjelmia aina kun se vain on mahdollista. Useimmat herkätkin sisustustekstiilit on mahdollista pestä pesukoneessa, kunhan vain tietää mitä on tekemässä. Pellavatekstiileissä ja siliäväksi käsitellyissä puuvilla- ja keinokuitutekstiileissä, joita monet verhot, tyynyliinat ja verhoilumateriaalit ovat, on tärkeää valita siliävien tekstiilien pesuohjelma – pesulapussahan siliävän tunnistaa pesulämpötilamerkin alla olevasta viivasta. Siliävien pesuohjelma minimoi ryppyjen syntymisen käyttämällä tavallista ohjelmaa enemmän pesuvettä ja pienempää linkousnopeutta. Kankaan rypistyminen pesun aikana puolestaan saattaa kuluttaa tekstiiliä epätasaisesti ja pinta voi jäädä pysyvästi raidalliseksi. Kannattaa nostaa pyykki pois koneesta heti ohjelman päätyttyä ja oikoa se huolellisesti kuivumaan. Parhaan lopputuloksen saa, kun tekstiilin silittää hieman kosteana. Oikominen ja silitys palauttavat kankaan muotoonsa ja minimoivat pesussa tapahtuvan kutistumisen.
Pesuaineen määrän kanssa ei kannata liiotella, etenkin pellavatekstiileille vähempikin riittää. Esipesuakaan harvoin tarvitaan. Entäpä pesulämpötila? Pellava kestää korkeaakin pesulämpötilaa, mutta nykyaikaisilla pesuaineilla sisustustekstiilit saa puhtaaksi myös alhaisemmissa lämpötiloissa.
Esimerkiksi kuvissa pyöriville Chhatwal & Jonssonin tyynyliinoille suositellaan vain 30°:n pesua. Ei todellakaan kannata pestä korkeammassa lämpötilassa. Ai mistäkö tiedän? Koska viime syksynä pilasin yhden näistä tyynyliinoista (sen vaaleanpunaisen) kuudenkympin pesulla. Pellava kyllä kesti mutta printtikuvio ei! Vaaleapohjaisten tekstiilien printtikuvioita kannattaa varjella oikean pesulämpötilan lisäksi käyttämällä värilliselle pyykille tarkoitettua pesuainetta. Jos ei kaipaa kotiinsa raikkaan kevätilman lisäksi mitään ylimääräistä, hyvä valinta on LV:n hajusteeton ja väriaineeton pyykinpesujauhe.
Pesuaineen annostelua helpottavat LV:n nestemäiset pesuainetabletit. Nestemäinen pesuaine on kätevä, mutta suoraan pyykin sekaan laitettavat pesupalloviritykset ovat joskus ongelmallisia ja pesuainetta voi valua tekstiileille jo ennen kuin kone alkaa täyttyä vedellä. Kapselin voi sen sijaan laittaa huoletta suoraan pyykin sekaan, sillä se pääsee kosketuksiin pyykin kanssa vasta, kun pesukoneessa on jo vettä, mikä mahdollistaa pesuaineen tasaisen leviämisen.
Vaikka pesuohjeiden noudattaminen on tärkeää, on myös järjenkäyttö sallittua. Monet valmistajat saattavat suositella tuotteelle kemiallista pesua varmuuden vuoksi, vaikka kyseessä on vesipestävä vaate. Mikäli vaate on tekokuitua, puuvillaa tai selluloosamuuntokuitua kuten rayonia, viskoosia tai modaalia, sen voi mahdollisesti pestä pesukoneessa eikä kallista pesulareissua tarvita. Silkin ja villan kohdalla kannattaa olla varovaisempi. Jakut tai vaikkapa tyköistuvat mekot saattavat niin ikään sisältää rakenteita, jotka eivät kestä pyöritystä pesukoneessa. Sitten on sellaisia vaatteita kuten tämä lempivaatteekseni muodostunut Tory Burchin raitapusero, jonka olen pessyt pesukoneessa hienopesulla käyttäen pientä määrää nestemäistä kirjopesuainetta huolimatta kemiallisen pesun merkinnästä. Puseron materiaali on polyesteria ja rayonia, eikä se ole ollut vesipesusta lainkaan pahoillaan. Suurimmat epäilykseni liittyivät ensimmäisellä pesukerralla vaatteen tummien raitojen värinpitävyyteen – värjäytyisivätkö vaaleat kohdat sinisiksi? LV:n pyykinpesuneste kirjopyykille sisältää onneksi suoja-aineen, joka sitoo veteen irronneet väriaineet estäen vaaleiden osien värjäytymisen.
Miten te huollatte herkkiä tekstiilejä kotona vai käytättekö mielummin pesulapalveluita? Jos olette enemmän kaltaisiani kotipesulatyyppejä ja pesuaineita kuluu, kannattaa osallistua LV:n sivuilla kilpailuun, jossa on mahdollisuus voittaa pesuaineet vuodeksi.
Mukavaa maanantaita muruset!
-
Uusi kivetty terassi koeajolla
Tässäpä vappunäkymiä terassilta. Kuinka sattuikaan, että juuri kuvien ottohetkellä oli pilvilauttaa, vaikka muuten päivä oli mitä säteilevin! Kannoin katetulla takaterassilla olleet kalusteet uudelle kiveykselle. En tiedä, onko tämä niille pysyvä sijoituspaikka, mutta ainakin näin aurinkoisena päivänä oli mukava istuskella lämmössä. Takaterassille aurinko paistaa vain aamuisin ja se on monesti makuuni hieman liian viileä (ja joinain helteisinä päivinä taas ihanan viileä).
Osa tuoreista laatoista on nostanut pintaansa kalkki- tai suolakerroksen. Kokeilin harjata sitä pois ja osittain onnistuinkin mutta osa oli tiukassa. Onko teillä kokemusta, miten tuosta kalkista (?) pääsee eroon vai nouseeko sitä pintaan vielä pitkään? Pitääkö vain ottaa juuriharja käteen ja käydä kaikki kivet läpi?
Ylemmässä kuvassa näkyy yksi tulevan kesän tehtävistä eli sokkelin käsittely. Kun puuterassi purettiin, harmaa betoni pääsi esiin ja se tuntuu vaativan jonkinlaista pinnoitetta. Löytyisikö tähän hyviä ehdotuksia? Yksi vaihtoehto on maalata se samalla tumman harmaalla kuin ikkunanpuitteet – pelkään kuitenkin, että vaikutelma on liian raskas. Talon väriseksi maalaminen taas tuntuu jotenkin hölmöltä, ja siihen mielikuvitukseni loppuukin. Nyt vinkkejä, help!
Hayn Hee-tuolien käyttökokemuksia kysellään säännöllisin väliajoin. Minusta nämä tuolit ovat olleet loistohankinta. Ne ovat kestäneet sääolosuhteita hyvin (tosin katetulla terassilla), ja mahdolliset liat lähtevät emalipinnasta kevyesti pyyhkimällä. Tuolit on helppo pinota varastoon – muutaman olen ottanut talveksi sisälle käyttöön. Istumamukavuuskin on näissä hyvä, ainakin pehmusteen kanssa. Voin siis suositella. Hayltahan julkistettiin juuri myös uusi Palissade-pihakalustemallisto, josta löytyy mm. nojatuoleja ja kahdenistuttava sohva.
Edit: koska pöydästäkin tuli kyselyitä, malli on nimeltään Livorno ja ostettu Jyskistä. Runko on alumiinia ja pinta muovipohjaista artwood-puujäljitelmää. Samantapaisia pöytiä näyttää olevan tarjolla tänäkin kesänä.
Vähän pitää vielä siistiä maisemaa ennen laajempaa pihapäivitystä!
-
Tervetuloa parempi toukokuu
Valehtelisin, jos väittäisin että kaikki on ihan jees. Mutta koska on asioita, joihin emme pysty itse vaikuttamaan, täytyy vain hiihtää valitsemaansa latua ja antaa panoksensa siinä missä voi. Vappukin tuli niin varkain, että hädin tuskin erotin tätä normaalista viikonlopusta. Kokosin itselleni kukkakaupasta vappukimpun, jossa on krysanteemeja, neilikoita, hortensian oksa ja eykalyptusta. Pinterestin kuvissa näkee nyt paljon tällaisia runsaampia ja epäsäännöllisiä kimppuja ja itsekin olen niihin ihastunut. Muuten olemme viettäneet vappua rauhallisissa merkeissä. Tänään mies on ollut töissä ja me olemme poikien kanssa puuhailleet pihalla. Kivityöt ovat valmiit ja niistä on tulossa isompi postaus lähiaikoina! Kannoin pöydän ja tuolit uudelle terassille ja nautimme siinä lounasta ihanassa auringonpaisteessa – pari kuvaakin tuli otettua terassista ja teen niistä postauksen huomiselle.
Hyvää vappupäivän iltaa ja alkanutta toukokuuta!
-
Pihatyöt edistyvät: vihdoinkin laattaa!
Bloggaajana sitä on vähän liiankin tarkka siitä, ettei päästä blogiinsa kuin kauniita ja inspiroivia kuvia. Toisaalta kun kaiken pitää olla valmista ja stailattua, jäävät mielenkiintoisimmat tarinat helposti kertomatta. Nyt siis lupaamani pihapäivitys keväisen liejun keskeltä. Urakoitsija on tehnyt pitkää päivää reilun viikon ajan ja työt ovat edenneet mukavalla vauhdilla. Pian ehkä juomme jo kahvit valmiilla terassilla! Istutukset ja nurmien uusiminen tarvittavilta osin jäävät kuitenkin vielä meidän kesäpuhteeksemme.
Osa ehkä muistaakin, että taloa ympäroi aiemmin suuri puinen terassi, jonka päätimme korvata kiveyksellä. Uudellakin terassilla on melkoisesti pinta-alaa, ja tähän nurkalle on tarkoitus rakentaa tulevaisuudessa moderni pergola. Laatta on Ruduksen roomalaista kiveä (väri musta, ilman profilointia). Samaa ladontaa tulee myös sisääntulokäytävälle ja yläpihalle autotallin eteen, jossa on pihan selvästi suurin kiveys. Roomalaisen ladonnan elävä kuvio sopii erityisen hyvin suurille pinnoille.
Hai-saappaat saatu blogin kautta.
Talon vastakkaiselle puolelle on valmistumassa sivukäytävä takaovelle, josta käytävä jatkuu vielä takaterassille (sen kohdalla puinen terassi jää paikoilleen). Tällä osalla on Ruduksen tummanharmaa kartanokivi. Myös reunakivi on Rudukselta. Pihasuunnittelijalta opin, ettei rakennusta kiertävää käytävää laiteta kiinni seinään, sillä jos käytävä on aivan seinän vieressä, kulkijan pitää ikään kuin väistää nurkkaa. Seinän ja laatoituksen väliin jätetään 20-30 cm levyinen kaitale, johon esimerkiksi meillä tulee mukulakiveä.
Tontin takanurkalla vietetään toivon mukaan vielä joskus mukavia hetkiä paljussa. Myös tältä osalta purettiin erillinen puinen terassi, ja palju ympäröidään laatoituksella.
Viimeinen kuva on yläpihalta autotallin edestä, joka kaivettiin auki routaeristeiden asentamista varten. Työt etenevät talon ympäriltä kohti tietä, joten tämä osa pihasta tullaan laatoittamaan viimeisenä. Korkeuseroa ylä- ja alapihan välillä kurovat kivimuurit, joita voi kurkata tästä aiemmasta talvisesta postauksesta.
Pihatöistä löytyisi enemmänkin rupateltavaa, mutta säästän aiheet toisiin postauksiin. Mitäs tuumaatte tämänhetkisestä tilanteesta?
-
Häät Kulosaaren Casinolla seitsemän vuotta sitten
Hääpäivämme oli jo maanantaina mutta nyt vasta ehdin viimein tekemään kanssanne aikamatkan seitsemän vuoden taakse. Tuntuu, että yhtä hyvin voisi matkustaa sata vuotta taaksepäin. Hääpäivästä tuntuu olevan suunnattoman pitkä aika, enkä oikein tunnistanut kuvista itseäni. Elämä oli silloin aika valmiiksi viitoitettua. Oli opiskeltu ja menty töihin, ostettu ja remontoitu oma koti, matkusteltu yhdessä ja hankittu kaksi lemmikkikania. Kaikki tuntui niin kovin valmiilta, että häiden tarkoitustakin piti oikein pysähtyä pohtimaan. Miksi järjestää suuret juhlat parisuhteemme kunniaksi juuri nyt? Vastaus löytyi muista ihmisistä. Halusimme tuoda omat sukumme ja muut meille läheiset ihmiset yhteen samana päivänä. Ja kai joukossa oli ripaus perinteiden kunnioittamista ja vanhanaikaisuuttakin.
Nuo olivat vuosia, jolloin hääkalenterissa oli ruuhkaa! Jos kesällä oli tiedossa kolmen pariskunnan häät, se tiesi sitä, että polttareissa ja juhlissa meni helposti kuusi kesäistä viikonloppua. Siispä emme itse halunneet kesähäitä. Koska kevät on minusta aina ollut ihanaa aikaa ja huhtikuu juhlien puolesta yleensä ruuhkaton sesonki, päätimme päiväksi 4.4.
Juhlien varhaiskeväinen päivämäärä sulki kuitenkin pois sen mahdollisuuden, että olisimme menneet naimisiin sillä pienellä keskisuomalaisella paikkakunnalla, josta olen kotoisin. Olin aina kuvitellut meneväni naimisiin lapsuudenmaisemissani ja visualisoinut hääni kotipaikkakunnan ihanaan, valoisaan kirkkoon. Totuus kuitenkin oli, ettei sieltä löytynyt juhlapaikkaa, joka olisi taannut miellyttävät olot 114 vieraallemme huhtikuun vaihtelevissa olosuhteissa. Toiseksi paras vaihtoehto löytyi siis Helsingistä, eikä Temppeliaukion kirkon upeissa puitteissa tietysti ollut valittamista.
Juhlapaikkana meillä oli Kulosaaren Casino. Keväthäistä haaveillessa mielessä oli tietenkin kirkkaan aurinkoinen päivä, mutta niinhän siinä kävi että hääpäivänä oli utuista ja tihkusateista. Kun olimme vierailleet Casinolla etukäteen, olimme ihailleet upeaa merinäkymää. Hääpäivänä maisemasta ei näkynyt sumun vuoksi oikeastaan mitään. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä vai miten se oli…
Casino on hääpaikkana kyllä tosi upea, vaikka sisutuksessa on ehkä ripaus ruotsinlaivaa. En tiedä, onko sitä päivitetty näiden kuvien jälkeen. Mitään suurempia koristeluja tila ei järjestäjien osalta vaadi paitsi tietysti kukkia! Jos minulta kysyttäisiin, mitä tekisin toisin, niin en pihistelisi kukkien kanssa. Meillä oli pöydissä pienet kimput ja yksi isompi kukkalaite noutopöydässä, mutta olisi niitä enemmänkin tilaan mahtunut.
Minulla ei ole juuri minkäänlaista mielikuvaa siitä, mitä söin tuona päivänä, mutta kuvien mukaan olen jotain lautaselleni kasannut. Oikeastaan valitsin nämä kuvat tähän siksi, että niissä hääpukuni näkyy paremmin. Tein sen itse. Moni oli kauhuissaan puvun edistymisestä, sillä se valmistui vasta muutama päivä ennen häitä. Aloitin sen tekemisen toki hyvissä ajoin jo syksyllä, mutta tämäntapainen käsityö vie aikaa. Puku on silkkizibelliiniä ja sen päällä on käsin aplikoitua puuvillapitsiä ja Swarovskin kristalleja. Sisäpuolelta löytyy tukeva korsettiosa, organzavuori, tyllialushame ja jouhinauhoja helmaa tukemassa. Aikaa kaavoituksesta viimeistelytöihin meni satoja tunteja. Vaikkei puvusta tullut ihan täydellistä, olin siitä silti onnellinen, sillä itse ommeltu hääpuku oli ollut jo pitkään haaveenani. Siihen valitettavasti jäikin ompeluharrastukseni, sillä lasten saamisen jälkeen ei ole enää ollut aikaa näin vaativin ompelutöihin.
Jos jotain harmituksen aiheita voi häistä sanoa jääneen, niin en ollut kampaukseeni kovin tyytyväinen. Niskasta alas oleva osa on lisäkettä, joka oli vielä hääpäivän aamuna kauniisti kiharrettu mutta oikeni nopeasti kosteassa säässä. Myös häävieraiden halailu johti siihen, että tukka oli lopulta vähän miten sattui. Valitsisin nyt kestävämmän hiustyylin. Meikki oli sen sijaan todella mieluinen, tuttu maskeeraaja teki siinä varmaa työtä.
Ihana hääkakku oli Kakkugalleriasta ja hääpäiväperinteemme on juhlia kotioloissa samalla kakulla (tai vastaavalla, sillä reseptiä hieman muutettiin muutama vuosi taaksepäin).
Alla kuva äidinpuoleisen sukuni hääperinteestä: suvun naimisissa olevat naiset kaappaavat morsiamen ja heittävät häntä kohti kattoa – sulhanen saa luonnollisesti saman käsittelyn miehiltä.
Ilta päättyi kuten useimmat häät eli vauhdikkaaseen irrotteluun tanssilattialla. Emme kuitenkaan itse olleet paikalla aivan tappiin asti, vaan livistimme suunnitellusti ennen puoltayötä. Hääkimpun heitin jenkkityyliin vasta auton ovelta eräälle tarkoin valitulle henkilölle, joka astelikin avioon muutaman vuoden kuluttua.
Hääpäivä oli ihana ja täynnä tunnelatausta. Oli hämmentävää nähdä kaikki tutut juhlapaikalla ja tajuta, että kyseessä olivat todellakin omat häät. (Kiitos kaikille mukana olleille, jos tätä luette.) Mutta toisin kuin silloin luulin, kyse ei ollut mistään vastauksen lukitsemisesta loppuelämäksi. Siitä ne yhteiset seikkailut vasta toden teolla alkoivat ja ovat vieneet tähän villahääpäivään asti. Ja jos alussa mainitsinkin hääruuhkasta, niin viime vuosina häitä on ollut valitettavan harvoin. Toisaalta, miksi tällaisen juhlan pitää olla niin ainutlaatuinen juttu elämässä? Voisihan sitä varata juhlatilan ja bilebändin vaikka kymppivuotishääpäivänkin kunniaksi!
Hääkuvat otti Jukka Veijalainen.
Viikonloppuna luvassa paluu nykyhetkeen pihatyöpäivityksen merkeissä. Instasta voi käydä kurkkaamassa ennakkotunnelmia.
